Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Philosophy in the Boudoir



Marquis de Saden Philosophy in the Boudoir on dialogimuotoon kirjoitettu romaani nuoren Eugénie de Mistivalin seksuaalisesta vapautumisesta. Paheen tielle Eugénien auttavat irstas Madame de Saint-Ange ja elostelija Dolmancé. Dialogissa kiero Dolmancé on eniten äänessä ja tuottaa moraalisesti arveluttavaa propagandaa. Toiminta ja muut henkilöhahmot vaikuttavat välillä vain verholta, johon elostelijan monologi kietoutuu. 

Tuntuu, että nykyään on pornon suunnalla on nähnyt tai lukenut jo kaiken. "Pornoa uudistava" on yhtä kuin klisee - miten uudistaa genreä, joka on jo kokenut kaiken? Ja on hyvin vaikeaa vetää rajaa pornon ja ei-pornon välille. Joskus liika varovaisuus tai kokeellisuus saattaa viedä teokselta sen eroottisen arvon,  ja tuloksena on jotakin ihan muuta kuin pornoa. 

Ihmettelen usein myös sitä, miksi kaiken eroottisen täytyisi olla jotenkin hellää ja hyvää ja kaunista. Eikö myös outo ja pelottava ole kiihottavaa? Ei seksuaalisuutta voi selittää auki, analysoida ja luokitella epäterveeseen ja terveeseen. Aina löytyy jokin pimeä, selittämätön puoli, jolla ei ole mitään tekemistä järjen kanssa. Voi toki olla, että moni sekoittaa seksin ja pornon toisiinsa. Itse viittaan tässä seksillä seksuaaliseen aktiin, porno taas operoi fantasian ja taiteen puolella (en silti tarkoita, että kaikki porno olisi taidetta). Porno on aina esittämistä - jos kyse on elävistä näyttelijöistä, jonkinlainen etiikka on toki otettava huomioon. Mutta fiktiivisesti tuotettu porno ei satuta fyysisesti ketään. 

Ja takaisin Sadeen. Juuri esittäminen sopii Philosophy in the Boudoiriin loistavasti: Eugénien itsenäistyminen tapahtuu seksin keinoin. Akteilla on Saden teoksissa aina syvempi, allegorisempi merkitys. Voidakseen nauttia on ensin koettava kipua, ja lopulta kivusta itse asiassa aukeaa paljon hedelmällisempi ja itsekkäämpi nautinto kuin passiivisesta rakastamisesta. Kivun kokemisesta (uhrista) siirrytään vähitellen kivun tuottamiseen (herraksi). Kertomuksen edetessä pasiivisesta tyttöraasusta kehittyy itseään ilmaiseva hirviötär. Eugénien tarina on monella tapaa perinteinen kasvukertomus, jossa tytär kapinoi äitään vastaan. Kapina on vain siirtynyt makuuhuoneeseen. Valta täytyy näytellä läpi, että se tulisi olevaksi. 

Toki muitakin auktoriteetteja horjutetaan. Philosophy in the Boudoir koettelee niin kristinuskoa kuin siveyttäkin itsearvoina. Dolmancé hyökkää monologeissaan kristillistä ajattelutapaa kohti, missä hyvettä harjoitetaan hyveen itsensä vuoksi. Sen sijaan, että hyve palkitsisi harjoittajansa jotenkin, se esitetään kahlitsevana. Myös hyveen itsekkyyttä pohditaan kysymällä milloin hyve on aitoa ja milloin omaa egoa hivelevää esittämistä.

Jos Sadeen ei ole aikaisemmin tutustunut, on Philosophy in the Boudoir loistava johdatus klassiseen pervoiluun. Tutustumista auttaa Joachim Neugroschelin loistava ja moderni käännös (englanniksi), joka ei vaadi lukijaltaan itkuja kesken pitkien monologejen. Lukeminen on sujuvaa ja nautittavaa. Lisäksi nykyaika tuo jotakin hauskaa Sadeen - dialogin aah ja oot näyttäytyvät väkisinkin hieman koomisina. Myös Saden kuuluisa johdatuslause on upea:

"May every mother get her daughter to read this book."

Hillitön herra. 

---
Ranskankielinen alkuteos Philosophie dans le boudoir.
Englanniksi Joachim Neugroschel.
2006, Penguin Books.
173 sivua.
Kannen kuvitus Tomer Hanuka.

9 kommenttia:

  1. de Sadeen olisi tutustuttava! Itse kun olen kiinnostunut juuri epäsovinnaisesta seksuaalisuudesta. (:

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä teos on oiva aloitus, toki Justinekin on hyvä. Sadesta olisi mukava lukea suomalaisissa kirjablogeissa enemmänkin!

      Poista
  2. Olen viime aikoina uteliaana lukenut Markiisi de Saden teoksiin liittyviä filosofisia pohdintoja (yllättävän suosittu tutkimuksen kohde näyttää olevan). Niistä tulee hieman keinotekoinen vaikutelma, kun lähes kaikki tutkijat sivuuttavat sen seikan, että de Saden pääteosten keskeinen sisältö on groteski väkivaltaporno, jota ilmankin pystyisi kirjoittamaan yhteiskunnallista kritiikkiä. Sadismista Markiisi tunnetaan, eivätkä hänen teoksena olisi vuosisatoja olleet niin suosittuja, elleivät ihmiset nauttisi hänen väkivaltapornofantasioidensa lukemisesta – tähän seikkaan olen tasan yhden ylipistotutkijan nähnyt viittaavaan (kuten olen aiemmin maininnut Justineen ja Carteriin liittyvässä kommentissa, markiisin rankimpia teoksia ei ole suomennettu).

    Ruotsissa julkaistiin joku vuosi sitten Gabrielle Wittkopin viimeinen (postuumi) teos (ei suomennettu), joka on Markiisi de Saden inspiroima. Wittkop ei edes yritä teeskennellä filosofisilla pohdinnoilla, vaan mässäilee tarkoituksella väkivaltapornolla. Teos sai loistavat arviot nuorilta älykkönaisilta naapurimaan lehdistössä. Joissakin arvioissa esille otettiin kuitenkin kysymys, joka de Saden kohdalla tavataan sivuuttaa: onko eettistä nauttia tällaisen tekstin lukemisesta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miksi Saden teoksia tulisi pohtia juuri väkivaltapornona? Mikä estää tarttumasta muihin teosten tarjoamiin kysymyksiin ja ajatuksiin?

      Ja mikä porno sitten koskaan on eettistä? :)

      Poista
    2. "Mikä estää tarttumasta muihin teosten tarjoamiin kysymyksiin ja ajatuksiin?"

      - Ei mitään ongelmaa. Kaikki saavat vapaasti tulkita kirjoituksia omalla tavallaan.

      "Ja mikä porno sitten koskaan on eettistä? :)"

      - Taitaisi loppua tila kesken, jos alkaisin kirjoittaa tyhjentävää vastausta kysymykseen, mutta kommentoin aihetta lyhyesti.

      Yleensä heavy user -sarjan pornorunkkarit eivät näe juuri missään pornossa mitään ongelmaa. Sen sijaan pornon vastustajat arvostelelevat yleensä "pornoteollisuutta" kokonaisuutena. Todellisuus ei ole niin mustavalkoinen. Ei voida objektiivisesti määritellä yhtä ainoaa kokonaisuutta nimeltä "pornoteollisuus", joka on pelkästään hyvä tai paha. Pornoa voidaan tehdä enemmän tai vähemmän eettisesti. Riippuu tekijöistä ja sisällöstä.

      Poista
    3. Miten määrittelet eettisen pornon sisällön? Onko se enää pornoa?

      Minusta pornoon sisältuu aina harmaa alue, jonka piiriin kuuluvat väistämättä häpeä ja erilaiset valtasuhteet. Pornon vastaanottaja voi halutessaan pohtia omaa suhdettaan sisältöihin ja sisältöjen eettisyyttä. Mutta esimerkiksi kirjallisessa puhtaasti fiktiivisessä pornossa sisältöjen eettisyys on monimuotoinen kysymys: toisaalta oikeita ihmisiä ei satuteta tai alisteta, mutta symbolisia valtasuhteita ei voida sivuuttaa. Tietenkin näitä suhteita voi sitten kritisoida (ja pitääkin), itse en kuitenkaan ole kiinnostunut pohtimaan pornoa symbolisen alistamisen eettisyyden näkökulmasta.
      Enemmänkin haluan nykyään keskittyä siihen, millaisia erilaisia tulkintamahdollisuuksia porno tarjoaa ja mistä pornoisuus/eroottisuus teksteissä rakentuu.

      Poista
    4. "Miten määrittelet eettisen pornon sisällön?"

      - Fiktiivisen pornon osalta en osaa tällä hetkellä antaa kunnollista vastausta kysymykseen. Kuvallista pornoa ei varmaankaan kannata alkaa kovin syvällisesti ruotia tässä, koska teksteistä oli alun perin kysymys.

      Poista
    5. Toivottavasti sallitaan, että vastaan kysymykseen myöhässä.

      Kysyit, miten määrittelen eettisen pornon sisällön. Aloitan kuvallisesta pornosta.

      Vapaassa yhteiskunnassa on tietenkin sallittua tehdä tai vastaanottaa kaikenlaista seksuaalisesti kiihottavaa kuvamateriaalia, kun mukana olevat henkilöt ovat aikuisia ja toimivat vapaaehtoisesti.

      Olen kuitenkin alkanut suhtautua kielteisesti valtavirran kaupalliseen pornoon, kun olen sekä siviilielämän ihmissuhteissa että opintojen ohella amatööripornoesiintyjänä nähnyt, millaiset ulkonäkövaatimukset kaupallinen aikuisviihde aiheuttaa miehelle. En ymmärrä, millä planeetalla elävät saarnaajat, jotka väittävät pornon aiheuttavan naisille sellaisia vaatimuksia, että he eivät kelpaisi miehille. Naisille riittää seksiä niin paljon kuin he haluavat. Sen sijaan ulkonäkövaatimukset miehille muuttuvat koko ajan hillittömimmiksi; kohta kaikilla pitäisi olla +20-senttinen leka.

      No millaista on epäeettinen porno sitten? Mielestäni sellainen, jossa joku ei ole mukana aidosti vapaasta tahdostaan tai joutuu tekemään asioita, joita ei halua. Koulupoikana näin ensimmäisen kerran ihan laillisesti myytävän pornofilmin, josta huomasin, että porno voi olla loukkaavaakin. Kysymyksessä oli thaimaassa kuvattu viiden kohtauksen peruspornoleffa, joka oli tehty amatöörimäisesti. Viimeisen kohtauksen tyttö meinasi ruveta itkemään ja oli jatkuvasti kivuissa, koska miehen hirmuisen kokoinen penis ei sopinut kunnolla tytön sisälle, mutta sitä runtattiin väkisin.

      Lisäksi valtavirran porno on luokattoman huonoa: feikkiä, teeskentelyä, kaikilla naisilla samanlainen vartalo. Amatööriporno on ihan eri tasoa: aitoa seksiä, oikeita pariskuntia, mukana myös pyöreitä ja kypsän reheviä naisvartaloita eikä pelkkiä laihoja tyttöjä.

      En nyt osaa vastata, onko fiktiivisessä pornossa mitään ongelmaa, kun ketään ei vahingoiteta oikeasti. Tuo kysymys on vaan mietityttänyt, kun olen lukenut väkivaltaista pornoa (Markiisi de Sade, Gabrielle Wittkop, Päivi Alasalmi).

      Sivuhuomautuksena totean, että yhtä poikkeusta lukuun ottamatta en ole pystynyt lukemaan muuta kuin naisten kirjoittamaa pornoa, koska miehet eivät kerta kaikkiaan osaa sitä. Ainut poikkeus on Markiisi de Sade.

      Poista
    6. Aamen, allekirjoitan kommenttisi täysin.

      Poista