Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

Penetraatio


Unni Drouggen Penetraatio osoittautuu kenties parhaimmaksi tänä vuonna lukemistani kirjoista. Jotenkin koko lukukokemukseni oli mielettömän voimakas. Harva kirja aiheuttaa vahvaa fyysista reaktiota lukijassaan: pahoinvointia, pelkoa, inhoa, häpeää. Kaikkea yhtä aikaa. Drouggen romaani ei missään nimessä ole mikään mieltä ylentävä kirja, mutta se on inhottavuudessa niin osuva ja yhtenäinen, että sitä ei voi kuin ihailla.

Penetraatio kertoo taiteilija Maximilian Friskin ja hänen tyttöystävänsä tarinan. Linnéa raiskataan, eikä hän tunnu pääsevän tapauksesta yli. Max kokee inhoa niin Linnéaa kuin tekoakin kohtaan. Max alkaa pohtia seksuaalisuutta modernissa yhteiskunnassa - mitä kaikkea se käsittää sisällään ja miten väkivaltaisia muotoja se saa. Hän päätyy radikaaliin päätökseen, jonka seurauksia romaani keskittyy seuraamaan.

Onko ihmisellä ulospääsyä seksuaalisuudesta? Penetraatio keskittyy tutkimaan tätä ongelmaa, jota on mielestäni käsitelty varsin vähän kirjallisuudessa. Maximilianille seksuaalisuus (etenkin miehen) esiintyy inhottavana, egoistisena ja väkivaltaisena kehänä. Hän kokee vieraantuneensa siitä kokonaan, ja haluaa irtatua toisen sukupuolen alistamisesta. Lukijan tehtäväksi jää pohtia, pääseekö Maximilian irti miessukupuolelle luontaisesta penetraation väkivallasta. Yhteiskunnallisesti Maximilianin ei ole kuitenkaan mahdollista irtautua myös toisten ihmisten seksuaalisuudesta (väkivallasta).

Tätä pakottavaa kehämäisyyttä jäljittelee teoksen rakennekin. Se alkaa penetraatiosta ja päättyy siihen. Yksilön rooli tässä kehässä saattaa muuttua, mutta yhtä kaikki hän on osa seksuaalisuuden suurta ympyrää. Penetraatio myös esittää seksuaalisuuden jonakin yksilöä suurempana, kokonaista yhteiskuntaa koskevana ominaisuutena. Ei ole yksinkertaista väittää, että sukupuoli(elin) määrittäisi seksuaalisuutta, vaan määrittämiseen osallistuu myös ympäröivä yhteiskunta.

Drouggen kirjaa voi myös tulkita vieraantumisena seksuaalisuuden esittämisestä. Yliseksuaalinen, pornografinen arkielämä alkaa tuntua vieraalta, eivätkä kirjan päähenkilöt enää osaa nähdä itseään osana pornografian virtaa. He kaipaavat erilaisia seksuaalisuuden esityksiä, mutta eivät löydä niitä helpolla. Kaikille vaihtoehtoja ei edes ole olemassa.

Maximiliania ei voi tulkita yksioikoisesti feministisenä miehenä, vaikka hän kokeekin penetraation vastenmieliseksi. Maximilianin naisihanne on yhtä kieroutunut kuin hänen inhonsa uhreja kohtaan. Minäkerronta ja aukot jättävät lukijalle kuitenkin mahdollisuuden erilaiseen tulkintaan, ja Maxin tarinaa voi lukea vastakarvaankin.

Aikaisemmin olen lukenut Drouggelta pari muuta romaania, mutta en kokenut niitä yhtä voimakkaiksi kuin Penetraatio. Penetraatio on tyylillisesti yhtenäinen, virheetön teos, joka jättää sopivasti aukkoja eikä selitä kaikkea auki. Se myös tarjoaa jossakin määrin poikkeuksellista mieskuvaa, mutta toisaalta taas hyödyntää stereotypioita. Teoksen arvoa myös lisää se, että se pohtii raiskausta miehen näkökulmasta, ja esittää sen myös miestä koskevana ja mieheen vaikuttavana.

Harmi vain, että näinkin tasokas ja aatteellinen romaani on saanut upean mainoslauseen kanteensa:

"Kiihkeä romaani, joka saa kätesi hikoamaan."

Oma tulkintani olisi:

"Kiihkeä romaani, joka saa sinut oksentamaan."

---
Ruotsinkielinen alkuteos Penetrering.
Suomeksi Outi Menna.
2007, Bazar.
278 sivua.
Kannen suunnittelu Lotta Kühlhorn.
Kustantajan sivut.

4 kommenttia:

  1. Kuulostaa tosiaan voimakkaalta teokselta! Aihe on tietysti tärkeä. Hyvä, että tällainen nousee esiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voimakas kirja on todellakin kyseessä, ja aihekin mielenkiintoinen ja ajankohtainen.

      Poista
  2. En tiedä haluanko lukea kirjaa, joka oksettaa, mutta voisin ehkä harkita sentään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heheh, en oikein tiedä, olisiko tämä sinun kirjasi, mutta ainahan voi yrittää... ;D

      Poista