Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 16. lokakuuta 2012

Kolmannessa luokassa


En ole ehtinyt bloggaamaan pitkään aikaan. Pahoittelen, olen ollut kipeänä ja opiskellut siinä samalla. Opiskelu on ihanaa, jos ei tarvitsisi miettiä muita asioita samalla. Vaikka en olekaan ollut mikään sänkypotilas, niin kyllä pienikin vaiva hankaloittaa keskittymistä. Tuntuu välillä, että töitä saa tehdä kahdenkin edestä. Nyt on lisäksi vielä takana reissu Imatralla ja edessä kaksi tenttiä (ensimmäinen takana jo, jee). No, kyllä tämä tästä. 

Asiaan. 

Luin jo jonkin aikaa sitten Natalja Kljutšarjovan romaanin Kolmannessa luokassa. Siitä huolimatta, että lukemisesta on tosiaan useampi viikko (öh, yli kuukausi), niin teos on kyllä edelleen kirkkaana mielessä. Niin monia ajatuksia ja tuntemuksia se herätti. Lisäksi kirja on samaan aikaan niin voimakas ja herkkä, että se pitää elää läpi. Pelkkä lukeminen ei riitä. 

Kljutsharjovan teosta voi lukea rakkaustarinana. On Nikita ja Jasja, jotka ovat toisaalta niin lähellä mutta toisaalta taas niin kaukana toisistaan. Tai matkakuvauksena, jonka päämäärä on sisäinen rauha. Rauha, joka on mahdollinen vain pakona. Joka tapauksessa uskon, että teos tarjoaa niin rikkaan elämyksen, ettei sitä kannata sivuuttaa. Itkin lukiessani tätä kirjaa. Enkä itke usein, en pidä itkemisestä. Päähenkilöitten etsintä ja syyllisyys vuorottelevat teoksessa niin koskettavasti selviytymisen ja auttamisen halun kanssa, ettei tätä vain voi lukea puolivillaisesti. Ainakaan minä en siihen kyennyt.

Parasta kirjassa on lukijan ajatus, joka hiipii kintereillä koko kirjan ajan: mitä jos. Mitä olisi käynyt, jos asiat olisivat menneet toisella tavalla? Mitä olisi tapahtunut, jos kahden ihmisen välissä ei sellaista tyhjää tilaa, jota ei voi ylittää? Osa teoksen ratkaisuista tuntui minusta niin rajuilta, julmiltakin, että ne herättivät pohjatonta surua ja tuskaa. En osaa selittää, miksi samaistuin henkilöihin niin voimakkaasti. Kenties heidän viattomuutensa ja hyväntahtoisuutensa sai minut toivomaan kaikkea hyvää, ja värähtämään aidosti heidän puolestaan. Fiktiiviset rinnakkaismaailmat asettuvat Kolmannessa luokassa ketjuksi, ja jokainen todellisuus painuu mieleen poissaolollaan. 

Rakenteeltaakin Kolmannessa luokassa on mielenkiintoinen. Se on koko ajan liikkeessä, kuin juna, sillä se tosiaan vaihtaa tyyliä junatarinoista henkilökohtaiseen rakkauskertomukseen, josta palataan taas isompiin, yhteiskunnallisiin teemoihin. Syrjäytymiseen ja eriarvoisuuteen. Ja ennen kaikkea siihen voimattomuuteen, jota yksilö kokee maailmassa. Maailma vyöryy eteenpäin meidän sitä hallitsematta, eikä yksi ihminen kykene ravistelemaan maailmasta pois sen kaikkea vääryyttä, vaan joutuu pettyneenä kääntämään sille selkänsä. 

Mutta on Kolmannessa luokassa toivoakin. Juna liikkuu todella eteenpäin, ja halutessaan millä tahansa pysäkillä voi jäädä pois. Samoin juna pysähtyy hetkeksi aina kotiasemallekin, ja voi hetkessä matkata kohti parempaa huomista. Jos jättää yrittämättä, ei voi koskaan tietää siitä todellisuudesta, joka saattaa odottaa jo seuraavalla pysäkillä.

---
Venäjänkielinen alkuteos: Rossija: obshtshi vagon.
Suomeksi Arto Konttinen.
2010, Like.
204 sivua.
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. Löysin tämän jo jokin aika sitten alesta ja mietin, ostaisinko vai enkö - päätin ostaa, joten mukavaa kuulla että koit kirjan noin vaikuttavana. En olekaan tainnut lukea aiemmin mitään nykyvenäläistä, joten siinäkin mielessä kiinnostava kirja.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli minullekin vasta toinen nykyvenäläinen, ja kovasti olen jo innostunut. Lisäälisää. :P

      Poista