Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 3. lokakuuta 2012

Ihmettelyä ja arvonnan tulokset

Toisinaan ihmettelen, miksi...

---

Miksi on "hieno esikoiskirja" eikä vain hieno kirja, miksi "naiskirjailija" mutta ei  koskaan mieskirjailija?

Miksi Sofi Oksasen Kun kyyhkyset katosivat on hyvä vasta toisella lukukerralla, kun taas toiset kirjat saavat kriitikolta vain yhden lukukerran?

Miksi Anastasia Steele on hahmona epäuskottava, mutta Justinen tai Fanny Hillin kohdalla epäuskottavuutta ei edes mietitä?

Miksi osa bloggareista äänesti Sarah Watersin Vieras kartanossa -kirjaa Blogistanian vuoden 2011 käännöskirjaksi, vaikkei ollut edes lukenut teosta?  (kts. Katjan kommentti.) (Blogistanian Finlandiassa sai äänestää lukematonta teosta, sekoitin siis ihmetykseni siihen. Tätäkin on hyvä pohtia!)

Miksi puhutaan blogejen mutuhutusta, kun samaan aikaan lehdet julkaisevat arvioissaan blogeista laittomasti kopioituja kuvia, ja kustantajat plagioivat takakansitekstit kirjallisuusblogeista?

Miksi lukija itse ei voi määritellä lukemansa kritiikin tarpeellisuutta ja laatua, vaan siihen tarvitaan jokin auktoriteetti? Pidetäänkö tavallista lukijaa tyhmänä tai alempiarvoisena lukijana?

Miksi puhutaan blogejen vahingoittavan kirjallisuutta, kun samaan aikaan Parnasson päätoimittaja kontrolloi lehden arvioiden sävyä neutraalimmaksi? Puhumattakaan Hesarin arvioista, joita kaupitellaan viiden sivun seksisessioilla.

Miksi kirjablogejen tarpeellisuudesta mutistaan mediassa, vaan ei koskaan muotiblogejen tähdellisyydestä? Täytyykö kirjallisuuden automaattisesti olla jotenkin korkeakulttuurista/akateemista?

Miksi on olemassa "lukuromaani", mutta ei vaikealukuromaania?

Miksi on Finlandia Junior, mutta ei Finlandia Senioria? Onko siis olemassa oikeita ja junior-ehdokkaita?

---

Näitä pohdintoja en ole suunnannut loukkaamaan ketään. Ne vain sattuvat askarruttamaan mieltäni, ja mielestäni niitä on muidenkin hyvä pohtia. Erityisesti tarpeeton kahtiajako kritiikissä/kirjallisuudessa ärsyttää - saman asian äärellähän tässä kaikki ollaan. Kirjojen.


PS. Arvonnan voitti Sonja Sonjan lukuhetkistä! Otatko yhteyttä, niin saadaan palkinnot matkaan? :)

36 kommenttia:

  1. Mainiota ja ajatuksiaherättäviä kysymyksiä, kiitos Noora. Mitään tyhjentävää en tietenkään osaa vastata, mutta ehkä mutustelen näitä tahollani. Mukavaa syysviikkoa!

    VastaaPoista
  2. Hyviä pohdintoja! Vaikealukuromaani olisi hieno termi. :)

    VastaaPoista
  3. Tunnustan tyhmyyteni, mutta en ole koskaan tajunnut mitä "lukuromaanilla" tarkoitetaan. Kaipa ne kaikki kirjat on nimeomaan luettaviksi tarkoitettu. Vaan nytpä vihdoin valaistuin tämän asian suhteen: Lukuromaanilla siis tarkoitetaan "helppolukuista" kirjaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä - mikä on lukuromaani? En osaa minäkään antaa tarkkaa määritelmää.

      Poista
  4. Mainiota pohdintaa! Minä olen usein miettinyt tuota esikois/naiskirjailija-termiä. Käytän sitä itsekin, mutta se on toiseutta tuottava.

    Muistelen, ja muistihan yleensä pettää, että Blogistanian Globaliassa ei saanut äänestää kirjaa, jota ei ole itse lukenut. Ts. kaikki Vierasta kartanossa äänestäneet olivat lukeneet kirjan. Poimin tämän Kirjavasta kammarista:

    "2. Nimeä listallasi 2-6 lukemaasi, vuonna 2011 Suomessa ilmestynyttä, viralliselle kotimaiselle kielelle käännettyä aikuisten kaunokirjallista, mielestäsi palkitsemisen arvoista teosta. Teokset voivat olla romaaneja, novellikokoelmia, sarjakuvia tai runokokoelmia. Linkitä mahdollisesti blogistasi löytyvät arviot ko. teoksista."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muisti voi pettää minullakin, koska muistan törmänneeni listaukseen, jossa bloggari korosti, ettei ollut lukenut Vierasta mutta äänesti sitä koska uskoi sen olevan paras. Voi tietenkin olla, että olen sekaantunut.

      Kumma kyllä, olin tästä varma. Nyt ei pikaisella googletuksellakaan tule sellaista postausta vastaan.

      Poista
    2. Blogistanian Finlandiassa sai äänestää lukematonta teosta. Ehkä se sotki tässä?

      Poista
    3. Aa, kyllä vain. Kiitos, Katja. :)

      Poista
  5. Oi oi, niinpä! Hienoa pohdintaa! Tuo lukuromaani käsitteenä on kieltämättä melko outo; aivan, mitä ne loput sitten ovat, skaannaantuvatko ne suoraan aivoihin, ettei niitä tarvitse edes lukea... =D

    VastaaPoista
  6. Valelukuromaani olisi kiva ;)

    Ja minä en niin millään myöskään käsitä tuota kirjallisuuden arvottamishinkua. Miten muka vain tietyllä statuksella/professiolla voisi olla oikeus arvioida kirjallisuutta tai PUHUA kirjallisuudesta? Näen punaista aina tämän aiheen kohdalla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valelukuromaani, aiai! ;D

      Niinpä. Mielestäni se saattaa jo muodostaa joillekin ihmisille kynnyksen kirjallisuuden lukemiseen, sillä taustalla saattaa olla ajatus että "Enhän minä kuitenkaan tätä ymmärrä".

      Poista
  7. Jotkut kyllä tuntuvat ihan väkisin haluavan kehittää kriitikot vastaan bloggaajat -vääntöä, eivätkä suinkaan vain Suomessa. Tämänvuotinen Booker-tuomari Sir Peter Stothard lateli hiljattain mielipiteitään blogeista, ja sanoi jopa suoraan että "Ei kaikkien mielipide ole saman arvoinen". Öhhmph. Stothard mainostaa olevansa suuri kirjallisuuden ystävä, mutta on sitä kyllä hyvin elitistisesti.

    Kirjoitus on saanut hyviä kommentteja, joista pidän erityisesti tästä Theophania Elliottin pätkästä:

    Maybe the reason Sir Peter only reads 20 novels in a normal year is because for him, reading is a chore that has to be slogged through out of duty, rather than a pleasure to be chased after. Maybe he should change his choice of book - then he would discover the way to use peripheral vision to avoid bumping into things due to reading while walking, techniques for not dropping your book in the bath, and that the real reason for the invention of ereaders is so that you can read while eating.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mielestäni kriitikot kamppailevat median välitysmuotojen muuttumisen kanssa - täydellinen nettiin siirtyminen saattaisi vähentää ansaitsemismahdollisuuksia. Siksi onkin helppo hyökätä bloggareitten kimppuun. Juuri tätä en ymmärrä, sillä mielestäni kirjallisuusblogejen yleistyminen on samanaikainen ilmiö tuon mediamurroksen kanssa. Menee halkomiseksi sanoa, että onko näillä mitään suhdetta toisiinsa.

      Poista
  8. Tämä ei nyt liity tähän aiheeseen (mielenkiintoisia kommentteja muuten!), mutta sinulle on tunnustus blogissani.

    Olet sen kyllä jo saanut muualtakin, mutta sait nyt toisen kerran. En kuitenkaan oleta, että jatkat sitä toista kertaa :)

    VastaaPoista
  9. Kiinnostavia kysymyksiä, joihin ei heti löydy vastauksia. Kiitos ajatusten herättelystä!

    VastaaPoista
  10. Mielenkiintoisia pohdintoja. Huomaan kuitenkin, että muutamaa asiaa en ihmettele seuraavista syistä: Mielestäni hieno esikoiskirja voi olla vähän huonompi kuin hieno kirja. Esikoiselle annetaan enemmän asioita anteeksi kuin seuraaville kirjoille. Mieskirjailija -termiin taas olen törmännyt ihan siinä missä naiskirjailijaankin (piti vielä oikein tarkistaa googlella, ja kyllä niitä osumia tuli runsaasti vastaan). Lukuromaanista minulle tulee mieleen kirja, joka antaa huvia ja mietittävä lukemisen ajaksi mutta ei pidempään. Blogistanian Finlandiassa äänesti Katja Ketun Kätilöä lukematta sitä, koska uskoin, että kaikki siitä lukemani blogiarviot ja muut kritiikit eivät voisi antaa kirjasta väärää kuvaa. Vaikka lukukokemus onkin subjektiivinen, kyllä siinä silti mielestäni voi tunnistaa paljon yhtäläisyyksiä isomman joukon kanssa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minun kantani näihin taas on, että esikoiskirjaa ei saisi arvioida erilaisin perustein. Se voi myös alentaa ansiokasta kirjaa, jos siitä puhutaan hienona esikoiskirjana. Lukijalle saattaa herätä kysymys, että onko kirja hieno vain esikoiskirjaksi.

      Mieskirjailija tuottaa Googlen kautta noin 4 290 tulosta. Naiskirjailija noin 20 600. Minulle myös mieskirjailija on vieraampi termi, kuin naiskirjailija. Miksi kirjailijoista pitää puhua heidän sukupuolensa perusteella?

      Jokaisella oli toki oikeus äänestää haluamaansa kirjaa Blogistanian Finlandiaksi. En silti itse äänestäisi kirjaa, jota en ole lukenut, koska mielestäni jonkin teoksen nauttima laaja suosio/muualta luetut arviot eivät voi toimia riittävänä perusteena valinnalle.

      Poista
  11. Lukuromaani-sanaan olen törmännyt vasta kirjablogeja seuratessani. Siis, en tiedä, miten se eroaa viihdekirjallisudesta, kun ilmeisesti tarkoittaa kuitenkin samaa. No, mutta mielestäni kirjallisuutta ei tarvitse ylipäätään laittaa raameihin.

    Muut kysymykset kertovat varmaan siitä, että kirjallisuudessa tapahtuu. Voiko olla niin, että kirjallisuus ei olekaan pian enää akateemisen joukkion omaisuutta, vaan kuuluukin kaikille?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen samaa mieltä kanssasi, Mari A.

      Kirjallisuus kuulu jo nyt kaikille, me vain kuvittelemme muuta. :)

      Poista
  12. Ihanaa mietiskelyä :) Lueskelin hymyssä suin! Mäkin haluaisin luokituksen "vaikealukuromaani"...

    VastaaPoista
  13. Hienoja pohdintoja, laittoi omatkin aivot kyllä raksuttamaan, vaikka samoja ajatuksia on tullut jonninverran pohdiskeltua itsekkin!

    VastaaPoista
  14. Ajatuksia herättävä kirjoitus, jonka lopussa oli aika mieluinen yllätys!:)

    Minä näkisin lukuromaanilla ja viihderomaanilla huimia eroja. Lukuromaaneiksi olen lähiaikoina mieltänyt esim. Paluu Rivertoniin, Kun suljen silmäni ja Poikani Kevin. Kaikki hieman erilaisia toisiinsa verratuna, mutta kaikki omalla tavallaan laadukkaita, mukaansa tempaavia ja eritavalla helposti lähestyttäviä. Viihderomaanina näen esim. Tuija Lehtisen kirjat, joiden tarkoitus (minulle lukijana) on pelkästään viihdyttää, antaa aivot-narikkaan-tauko sen suurempia tunteita herättämättä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä käsitän tuon lukuromaanin ja viihderomaanin eron juuri noin, vaikken olekaan lukenut mainitsemiasi esimerkkejä. Lukuromaani on kirja, joka vetää mukaansa ja johon uppoutuu, mutta ei välttämättä varsinainen viihderomaani. Kovin lyhyitä kirjoja en miellä lukuromaaneiksi - jotenkin käsitteeseen liittyy myös pituus. Mutta joo, hankalia ja aika turhia luokittelujahan nämä ovat!

      Poista
  15. Kiitos aivojumppaa aiheuttaneista kysymyksistä :) Mahtavaa huomata, että en ole ainoa jolle termi lukuromaani tuottaa hankaluuksia :D

    Onnea Sonjalle :)

    VastaaPoista
  16. Erittäin hyviä ja aiheellisia kysymyksiä. Kunpa ihmiset ylipäätään uskaltaisivat kyseenalaistaa enemmän.

    (...paitsi - surullisesta ajankohdasta johtuen tuo kirjallisuuslehteen liittyvä kysymys ei tänään luettuna toimi...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kappas. Katsoin postauksesi päivämäärää. Samana päivänä uutisoitiin kritisoimasi henkilön menehtymisestä, eli et ehkä ollut vielä lukenut uutista liittyen Parnasson päätoimittajaan... Peace.

      Poista
    2. Juu, siis en todellakaan tiennyt suru-uutisesta postausta kirjoittaessani.

      Poista
  17. Mielenkiintoisia argumentteja! Noita pitäisi julkisuudessa enemmänkin pohtia ja tuoda esille.

    VastaaPoista
  18. Jos kirja on tekijänsä esikoinen, niin kai sitä voi nimittää "hienoksi esikoiskirjaksi". Jos se on hieno.

    Vähän syvämietteisemmin, esikoiskirjoissa näkee usein että tyyli on vielä hioutumisvaiheessa. Niissä on usein jotain tuoretta, voimakasta ja uutta, ja samalla hiomatonta. Laskelmoimatonta. Itse asiassa tykkään monasti juuri esikoisteoksista. Niissä on ko ajan ilmiöt tuoreimpina. Esim vaikka Simpauttaja.

    Sulla on hyviä kysymyksiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En tekisi itse mitään eroa esikoiskirjojen ja muiden kirjojen välillä. Jos puhutaan arvottamatta jostakin kirjasta ja mainitaan se esikoiskirjaksi, niin ok, mutta jos puhutaan hienosta esikoiskirjasta ja viereisessä arvostelussa hienosta kirjasta.

      Ihan samalla tavalla mielestäni useammankin kirjan kirjoittanut voi käsitellä jotakin tuoreesti ja hiomattomasti. Joskus taas jokin esikoisteos saattaa olla jo Finlandian arvoinen.

      Kiitos. :)

      Poista
  19. Mä vierastan kanssa lukuromaani-termiä, kun kaikkihan on luettavaksi tarkoitettu. En kuitenkaan vetäisi yhtäläisyysmerkkejä viihteen kanssa. Yksi kirjastonhoitaja, jolta olin kysellyt lukuvinkkejä, jakoi kirjat lukuromaaneihin ja taideromaaneihin. Tässä tapauksessa määritelmästä kyse oli helpommin lähestyttävästä ja "tavallisemmasta" kirjasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onpas jännä jako. Sitä miekin, että eikö kaikkia kirjoja ole tarkoitettu luettavaksi. Voiko luettavuutta sitten jotenkin mitata? Ja miten erotellaan viihderomaani? Monesti käy myös niin, että aikanaan viihteenä toiminut romaani nousee klassikkoasemaan. Jos luokittelua tehdään, niin ainakaan se ei ole lopullista.

      Itse kavahdan (ainakin nyt herättyäni) näitä. :)

      Poista