Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Orjan kirja

Kuva Ilpo Vainionpää
Uusi nainen seisoo vuotavissa kumisaappaissa, stilettikoroissa tai käärmeennahkasaappaissa. Hän pitelee käsissään nahkaista ruoskaa, riisuu pitsisen hameensa ja korsettinsa. Nainen tahtoo pakkomielteisesti kaataa seinän makuuhuoneestaan, hänen takanaan ei nouse äidillinen ja lempeä aurinko, vaan nainen piirtyy mustaa yötä vasten. Sellainen on uusi, ruma mutta tarpeellinen nainen Heli Slungan uudessa runokokoelmassa Orjan kirja.

Ihmettelen, miksei 17.8.2012 ilmestynyt kirja ole ollut mediassa esillä juuri lainkaan. Varsinkin, kun Slungan omat sivut antavat ymmärtää, että runoilijalla on markkinointi hanskassa. Onko WSOY mokannut jotenkin kirjan markkinoinnin? Miksi ihmeessä näinkin ärhäkkä teos on saanut näin vähän  huomiota ilmestyessään ? Pikaisella googlauksella ainoa arvio netistä löytyy Leena Lumen blogista, joku arvio on näköjään julkaistu myös Kalevassa. Vielähän tässä on toki aikaa innostua Orjan kirjasta.

Slungan runot ovat vahvasti kunnianhimoisia. Typografia ja rytmi vaihtelevat paljonkin, välillä tarjoillaan fragmentteja, toisinaan taas proosarunoa. Kaikkia runoja yhdistää kuitenkin slungamainen synkkyys ja musta huumori - aiheet maalataan mustiksi, ja niille saatetaan vielä naurahtaa. Pidin kovasti kokoelman rohkeudesta, asenteesta, jolla teos on kirjoitettu. Slungan teksti ei kumartele ketään. Sen sijaan se keskittyy olennaiseen, rikkomaan tekopyhiä naiskiiltokuvia. Uusi nainen ei kuitenkaan ole mikään feministinen soturi, vaan itsekäs mutta itsenäinen nautiskelija. Ei kiiltokuvan, muttei feminisminkään orja. Vaan nainen, joka määrittää itse itsensä.

Orjan kirja on myös monitulkintainen, eikä feministinen lukutapa ole ainoa, jonka puolesta sitä kannattaa lähestyä. Se tarjoaa myös eksistentiaalisia ongelmia - elämän turhuutta, sen peilautumista materiaan ja ihmisten elämänasenteeseen. Lapset ovat myös kirjassa isossa osassa, ja kokoelman suurimpiin teemoihin kuuluukin myös kasvaminen, sen tuomat oivaltamisen ilot ja murheet.

Teiniminä olisi ollut hurmioissaan Orjan kirjasta. Synkkyys ja kielikuviin sullotut anaalitapit vetoavat varmasti nuorempaan lukijakuntaan, ja teos on loistava joululahja perheen angstiruhtinattarelle. Aikuinen minä taas kyllä tunnustaa kokoelman hetket, ihastelee sen ärhäkkyyttä, mutta toisaalta kaipaa siihen tasapainoa. Osa runoista osuu, mutta toiset jäävät vain sarjoiksi tyhjiä kuvia. Henkilökohtaisesti suosin myös hieman yhtenäisempiä kokoelmia, tässä oli tyylillistä hajontaa vähän liikaakin omaan makuuni. Vaakakupissa painaa kuitenkin myös moni muu asia, ja Slungan tuore nahkaraippanainen on varmasti tutustumisen arvoinen.

Olisi muuten hienoa, jos joku Parnasson mieskriitikko tarttuisi tähän. Ah, kuulen jo provosoitumisen nautinnollisen napinan korvissani!

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

---
Orjan kirja
2012, WSOY. 
83 sivua.
Kansi Qumma Art. 

9 kommenttia:

  1. SAttumalta tulin juuri lainanneeksi tämän. Hmmm... ehkä ei aivan mun runoja, mutta ajattelin lukea kuitenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti arvioit, niin pääsen lukemaan kritiikkisi. :)

      Poista
  2. Luulisin, että tätä on markkinoitu. Olen nimittäin ollut nyt muutamassa WSOY:n tilaisuudessa ja Heli Slunga on esiintynyt aika näyttävästi ja vaikuttavasti. :) Orjan kirjan runot ovat todella pysäyttäviä, kun niitä kuulee ääneen luettuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hienoa, että se on kohdallaan. Miksei sitten ole saanut mediassa sen isompaa näkyvyyttä? Vaikka onhan syksyllä tullut kyllä paljon kirjoja, jotka ovat syöneet palstatilaa... Ehkä runous ei vieläkään ole sitä kuuminta hottia Suomessa.

      Poista
    2. Ja nyt heräsi mieletön innostus nähdä Slunga livenä! :)

      Poista
  3. Minä valitettavasti myöhästyin Slungan haastattelusta/esiintymisestä Oulun kirjamessuilla, en sitten kehdannut mennä mukaan kesken kaiken :( Messualueelle raikuneet yleisöreaktiot lupailivat hyvää, Leena Lumin postaus Orjan kirjasta sai minut viimein kirjastossa lainaamaan Slungan vanhemman runokirjan. Minun tontillani siis luvassa (ainakin alkajaisiksi) arvio Slungan Jumala ei soita enää tänne -runokirjasta. Runoja ei ole tullut luettua, mutta Slunga vaikuttaa ainakin alun perusteella mielenkiintoiselta :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi että. Mie olen menossa katsomaan Slungaa (en muista enää päivää) täällä Tampereella, paljon on näköjään kehuttu. :)

      Poista
  4. Noora, lue myös Varjomadonna. Heli on niiiin hyvä, että on todellakin hämmästyttävää, miten vähän häntä näkyy medioissa.

    VastaaPoista