Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 13. syyskuuta 2012

Kirottu


13-vuotias ja läski, kiusattukin vielä. Madison Spencer on saanut rikkaat vanhemmat, mutta (kenties juuri siksi) kaikki muu tuntuu menneen tytön elämässä pieleen. Lisäksi hän on kuollut. Ja Helvetissä.

Chuck Palahniukin Kirottu ei ole perinteikästä luettavaa. Jo manalan miljöö tuo oman säväyksensä kertomukseen, mutta mieleenpainuvinta koko teoksessa on sen juonettomuus. Toki kertomuksessa on paljonkin tapahtumia - ne vain tuntuvat liittyvän toisiinsa kovin laiskasti, ilman minkäänlaista jännitettä. Harmi, koska lähtöasetelma on raikas: Madison on kaikinpuolin epätavallinen antisankaritar. Enkä ihan heti (sitten Jumalaisen näytelmän) muista lukeneeni Helvettiin sijoitettua kertomusta. Jokin on silti mennyt pieleen, sillä se, mikä voisi olla ravistelevaa, on latistavaa. Madisonin alamaailman seikkailusta tulee pakotettua, tahmaista tarpomista lukijalle. Jäin ihmettelemään, onko Palahniukilla ollut minkäänlaista päämäärää tämän teoksen suhteen. Sen verran löysää pakkopullaa on koko sotku.

Eikä siinä vielä kaikki. Kansissa joku kriitikko ylistää Kirotun "hirtehistä huumoria". Ainoa hauskuus, jonka teoksesta löysin, oli päähenkilön totaalinen lapsellisuus (se esiteinille suotakoon). Mutta uskallan väittää, ettei kukaan jaksa nauraa viisastelevalle kakaralle kahtasataa sivua. Palahniuk ei ole tavoittanut teiniyttä, vaan tehnyt siitä kolkon, näsäviisaan ja sieluttoman kopion. Ärsyttävyydestä syntyy miltei kuristava tunne, joka roikkuu kiinni kurkussa aina loppusivuille saakka.

Olen pahoillani, jos katkerat tai toiveikkaat lukijani ovat lukeneet tänne asti vain löytääkseen jotain positiivista. Ei nimittäin heru. Lukukokemukseni oli infernaalisen tylsistymisen ja tuskan täyttämää, siinä mielessä jonkinlainen helvetillinen tunnelma kyllä tuli tavoitettua.

Ja mikä parasta: Kirottu päättyy kauhua enteileviin sanoihin: Jatkuu...

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

PS. Minusta ei tullut Palahniukin fania. Ehkä joku lukija valaistuu tästäkin teoksesta ihan toisessa mittakaavassa.

---
Englanninkielinen alkuteos Damned. 
Suomeksi Juha Ahokas.
2012, Like.
229 sivua.
Kustantajan sivut.

8 kommenttia:

  1. Haha oot mahtava :D katselin tota tänään kirjastossa, hyvä että jäi toistaiseksi hyllyyn :D

    VastaaPoista
  2. Jopa kuulostaa omituiselta. Uskon, että kommenttisi tulivat ihan täydestä sydämestä ja muistan varmasti pysyä tästä kirjasta kaukana :D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, suoraan sydämestä. Aina. :D

      Poista
  3. Täytyy sanoa, että mehukkaita mietteitä kuitenkin surkeaksi kokemastasi kirjasta :D En ole lukenut ja täytyy varmaan perustaa sellainen "älä missään tapauksessa lue" -lista ;)

    Asetelma, kuten kirjoitit, vaikuttaa periaatteessa kiinnostavalta, mutta en jaksaisi minäkään juonetonta kirjaa lukea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonihan PERIAATTEESSA löytyy. Se ei kuitenkaan ole etualalla, eikä niin kiinnostava että siitä olisi mitään iloa. Nounou.

      Ja kiitos. :D

      Poista
  4. Hei blogissani on sinulle jotain!

    VastaaPoista