Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Samettisilmät


Francoise Saganin Samettisilmät innosti minua, koska satuin etsimään novelleja ja Saganin esikoinen ihastutti tunnelmallaan muutama vuosi sitten. Ihan käsittämätöntä, että joku voi kirjoittaa niin nuorena niin upean teoksen kuin Tervetuloa, ikävä. Odotukset olivat siis korkealla, kun avasin Samettisilmät...

Samettisilmien novellit keskittyvät yleensä lihallisiin suhteisiin, niiden päättymiseen tai kuolemaankin. Tuntuu, että vaikka kokoelma ei olekaan varsinaisesti eroottinen, se on voimakkaasti lihallinen. Se luotaa varsin ennakkoluulottomasti hylkäämiseen, vanhentumiseen ja rapistumiseen, mitkä eivät kuulu miellyttävien aiheiden piiriin. Useimpien henkilöiden elämänilo on sammunut, he kokevat parhaiden vuosiensa jo menneen ohitse. Tulevaisuus on yhdentekevää.

Saganin tunnelmointi ei pettänyt, ja kyllä kaikissa novelleissa on vahvasti nähtävissä naisen esikoisteoksellekin tyypillistä melankoliaa. Sagan muistuttaakin minua paljon eräästä lempikirjailijastani, Jean Rhysistä (joskus lupaan blogianikin varten taas kerran lukea Rhysin tuotannon uudelleen) - molempia naisia tuntuu yhdistävän pessimistisyys, halu sukeltaa rappioon ja yksinäisyyteen. Taustalla pyörii elämä, äklöttävän yltäkylläisenä, yhdentekevänä ja saavuttamattomissa. Toki väliin mahtuu myös onnellisiakin hetkiä, ja Saganin tapauksessa loppuja.

Silti en pidä Samettisilmiä ihan täydellisenä teoksena. Sen heikkous on vaihteleva taso - siinä missä novellit Gigolo, Viisi huvia, Tuntematon nainen ja Herrasmiehen puu painuivat mieleen kenties parhaimpina ikinä lukeminani novelleina, moni jäi keskinkertaiseksi. Tai sitten loppu tuntui väkinäiseltä. Ihan kuin ideat olisivat loppuneet kirjailijalta kesken. Uskonkin, että kokoelmaa olisi auttanut reipas karsinta, nyt taso heittelee paljonkin eri novellien välillä.

Hyllyssä odottaa vielä Saganin Myrskyn silmässä, johon yritän varmaan myös jossain vaiheessa tutustua.

PS. 99 lukijaa! Mahtavaa ja kiitos! Kun mennään yli sadan, niin namia on luvassa. ;)

---
Ranskankielinen alkuteos Des yeux de soie.
Suomeksi Sulamit Hirvonen.
1976, Otava.
191 sivua.

7 kommenttia:

  1. Tämä novellikokoelma ei juurikan kuulosta minulta, mutta tuo Tervetuloa, ikävä kyllä kiinnostelee ihan muuten.

    Minullakin on jo 97 lukijaa (vaikka vielä kuun vaihteessa oli 90) ja täytyy tosissaan alkaa pohtia mitä sitä keksii josko 100 tulee täyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä on arvonnat yhtäaikaa pyörimässä. :)

      Poista
  2. Musta tää taas kuulostaa ihanalta kirjalta. Nimi on hieno ja kahden kirjan perusteella Sagan on täydellistä luettavaa tietynlaiseen mielentilaan. Kiitos vinkistä, haluan ehdottomaati lukea tämän joskus!

    Jenni
    http://www.lily.fi/palsta/koko-lailla-kirjallisesti

    VastaaPoista
  3. Minä en Sagania muista lukeneeni, mutta houkuttelevalta kyllä kuulostaa! Tervetuloa ikävää olen joskus tainnut sentään plarailla.

    Sunnunntaina telkkarista tuli Chéri-elokuva, joka perustuu Coletten kirjaan. Elokuva oli mielestäni hyvä, ja kepeyttä, julmuutta ja erotiikkaa sekoittava ranskalaisfiilis alkoi houkutella. Coletteakaan en ole lukenut. Wikipedian perusteella hän on elänyt varsin värikästä elämää: http://en.wikipedia.org/wiki/Colette

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tutustuin Coletteen pari vuotta sitten Simone de Beuvoirin kehujen innostamana - suosittelen Chériä kaikille. Elokuva ei tavoita kirjan hienoutta (etenkin Chérin rooli on jotenkin tönkkö, vaikka Michelle tekeekin hienoa työtä). Coletten elämä kyllä vaikuttaa täydeltä, ja ainakin Beuvoir ylisti hänen tapaansa kasvattaa lastansa. Mielenkiintoinen kirjailija! Hyllyssä odottaa vielä Chérin loppu, jatko-osa.

      Poista
  4. Tästä kirjailijasta en ole kuullutkaan. Laitanpa mieleen nimen.

    VastaaPoista