Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 21. elokuuta 2012

Pussy, merirosvokuningatar


Haluaisitko lukea kirjan, jonka lukeminen toisi mieleesi pään työntämisen vessanpönttöön? Tai haluaisitko kenties turtua naisen alapäähän? Mitä mieltä olisit Kirkestä, joka on varustettu lannedildolla? Haluaisitko lukea jotain, mitä ylistetään vaikka mistä kirjallisista ansioista ilman, että ymmärrät siitä mitään? Jos kaikki edellä mainittu kiinnostaa, Pussy, merirosvokuningatar on kenties sinun kirjasi.

Kathy Acker on tunnettu omaperäisestä tyylistään: se tarkoittaa plagiointia, leikkaamista ja juonettomuutta. Sanoisin jopa tässä kohtaa, että järjettömyyttä. Acker on (ainakin miljoonan websivun) mukaan neron maineessa, mutta minulle ei Pussy oikein avautunut. Juonenpuute on toki välillä vapauttavaa, mutta hei ihan oikeasti - rajansa kaikella. Jos kaikki alkaa siitä, että "yö nussii aamua", saa kai ihan vapaasti epäillä ajatuksen puhdasta neroutta. Ja tätä nussimista jatkuukin sitten sivutolkulla...

Oikeastaan tuo jatkuva lisääntymisharjoitus ja alapäänimikkeiden ladonta oli kirjassa ainoa asia, joka kirkastui minulle. Pussy nimittäin purkaa hienosti tabuja kielestä - naisen alapää ei enää punastuta lukijaa, kun se esiintyy joka toisessa lauseessa (no ei ihan joka toisessa, mutta kuitenkin). Samoiten seksi kuoriutuu kaikista merkityksistä. Ilmiö lähentelee tyhjää tilaa, jossa lukija törmää nussimiseen pelkkänä verbinä, kirjainjonona. Sana ei enää herätäkään mitään lukijassa: ei häpeää, raivoa, huokailua. Se vain tulee luetuksi.

Missä menee taiteen ja tekotaiteellisuuden raja? Ackerin tuotantoa kuvaillaan usein vaikeasti ymmärrettäväksi, ja tähän voi varmasti moni tavallinen pulliainen yhtyä. Myös minä. Välillä huomasin tuskastuneena sivujen huvenneen jonnekin huomaamattani, niin, että olin unohtanut lukemani. Luultavasti siksi, ettei teksti sisältänyt yhtään mitään muistamisen arvoista. Voi myös olla, että järjettömyys toimi etäännyttävästi, ja lukukokemuksen epämiellyttävyys ajoi minut kauas ymmärryksestä. En tiedä, millainen Ackerin romaani olisi, jos siitä voisi poimia plagioinnit ja yhdistää kaikki katkelmat toisiin teksteihin. Voi olla, että olen vain ymmärrykseltäni vajaavainen ja sivistymätön lukija, ja todellinen kirkastuminen jää minulta ikuisesti tavoittamattomiin.

Silti:

Parasta Pussy, merirosvokuningattaressa oli se, että se loppui. Aamen.

---
Englanninkielinen alkuteos Pussy, King of the Pirates.
Suomeksi Tuomas Kilpi.
1998, Like.
252 sivua.
Kansi Tommi Hänninen.
Kustantajan sivut.

12 kommenttia:

  1. Ehkä kirja on jollain tapaa ollut ainakin aikoinaan shokeeraava teos, joka vähät välittää tabuista tai sanojen painosta? Mjaa. Itsekin on tullut luettua kirjoja, jotka vilisee vittua, nussimista, persepanoa ja ties mitä ja ei, se ei ole mielestäni taidetta. Se on vain rumaa kieltä, jonka teho ei kovin kauaa jaksa vaikuttaa. Ainakaan minuun.

    VastaaPoista
  2. Arviosi viimeiset lauseet kertoivat tarpeeksi :D

    VastaaPoista
  3. Tällainen rajoja karskein ilmaisun keikutteleva kirja ei todennäköisesti ole minun juttu. Runsas alapääsanojen käyttäminen ei ole koskaan tehnyt minuun (ainakaan älyllistä) vaikutusta ja juonettomuus panosanoin tehostettu teksi lähinnä vain etoo. Eli luulen, että tämä kirja ei olisi my cup of tea. Täytyykin varoa, ettei vahingossakaan osu mukaan ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En kyllä valitettavasti voi suositella tätä. Vaikka olipahan kokemus. ;D

      Poista
  4. Vaikka ite tulee luettua harmittavan vähän kaikkea muuta kuin koulukirjoja, täältä oon silti saanut listoilleni useita vinkkejä :D Kyllä mie vielä joskus kerkiän lukemaan!

    Niin ja olet yksi liebstereistäni, käyhän kurkkailemassa muuten vaikket ehtisi haastetta tekemäänkään. :)http://viidentahdenmetsa.blogspot.fi/2012/08/haastelua-haasteista.html

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos! Ihanaa, että miun blogista on ollut jotain iloa. :)

      Kurkkaan ehdottomasti. :)

      Poista
  5. Kirja itsessään kuulostaa siltä että tulen aina ja iankaiken kiertämään sen kaukaa, mutta arviosi siitä lukee kyllä ilolla. :D

    VastaaPoista
  6. Oli pakko tulla kurkkaamaan, että millaisesta kirjasta on kyse. Tämä voisi tosiaan olla huonon kirjan viikon teos - ja huonon kirjan viikon lukemiset saa onneksi jättää keskenkin, eikö? :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä saa! Tämä on huonojen kirjojen kuningatar!

      Poista
  7. Miten sait tämän luettua loppuun? Yritin aloittaa kirjaa, mutta kesken jäi. Mulle tuli tästä jotenkin mieleen Laura Gustafssonin Huorasatu, samanlaista tyyliä havaittavissa, mutta Huorasadussa sentään oli juoni. Tekstisi oli kyllä todella osuva! :D Huonosta kirjasta voi saada hyvän blogitekstin, se tuli ainakin todistettua!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hehheh :D

      Ehkä on aika osuvaa, että mie olen aikaisemmin jättänyt tämän teoksen useampaan kertaan kesken (2-3). Kuitenkin tuntui siltä, että onhan tässä nyt jotain oltava. Joo ei. :D

      Poista