Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 6. elokuuta 2012

Orlando




Virginia Woolfin Orlando: A Biography on runsas kehityskertomus, joka hämärtää niin aijankulua, todellisuutta kuin sukupuoltakin. Orlando aloittaa elämänsä miehenä, mutta herää eräänä aamuna naisena. Lukija saa nauttia Orlandon kasvamisesta, johon kuuluu niin taiteellisen identiteetin etsintä kuin sopeutuminen uuteen sukupuoleenkin.

Nautin suuresti siitä, kuinka ajankulu hämärtyy romaanissa. Jokin ajanjakso tuntuu loputtomalta, ja sitten hypätäänkin äkkiä ihan toiseen aikakauteen. Rakenne säteileekin varhaista maagista realismia parhaillaan. Samalla Orlando ei keskity vain päähenkilönsä elämän läpileikkaamiseen, vaan myös toimii useiden aikakausien taiteiden leikkauksena. Seuraamalla Orlandon taiteellista etsintää lukijalle avautuu ikkuna myös kunkin ajan taidesuuntauksiin ja kirjailijoihin.

Vaikka olenkin lukenut useita romaaneja kirjailijoista, tuskin olen lukenut näin intensiivistä ja elämänmakuista kehityskertomusta koskaan. Orlando vuoroin inhoaa vihkostaan, vuoroin muuttaa tyylilajia ja toisinaan hurmaantuu omista kirjoituksistaan. Vaikka Orlandon kirjoittaminen onkin kausittaista, se on pysyvää, joka seuraa ja tukee häntä läpi ihmeellisen elämän.

Mielenkiintoista on toki myös seurata, kuinka Orlando sopeutuu elämään uudessa sukupuolessaan. Hän hämmästyy, kun ei voikkaan enää paljastaa kauniita jalkojaan aiheuttamatta onnettomuuksia (tämä taitaa olla ihan nykyajankin jokakeväinen ongelma?). Orlandon kokema muutos herättää lukijan pohtimaan, kuinka paljon miehet ja naiset pohjimmaltaan eroavat toisistaan ja kuinka paljon ympäristö sanelee sukupuolten välisiä eroja. Ajankohtainen aihe, josta esimerkiksi Yle on tarjonnut moniakin dokumentteja katsottaviksi.

Häpeäkseni joudun ilmoittamaan, että tämänkertainen Woolf-odysseiani päättyy tähän. Kesäni oli niin huikea, että koko Woolfin tuotannon läpikahlaus olisi ollut silkkaa hulluutta. Myönnän kuitenkin, että olisin ehkä voinut selviytyä kirjallisesta tutkimusmatkastani paremminkin - kaksi teosta on aika köyhä saalis. Varsinkin, kun Dallowaysta en saanut juuri mitään irti. Onneksi sentään Orlando teki minuun lähtemättömän vaikutuksen, ja luulenkin, että pitäisin kunnon uusinnankin jälkeen tästä enemmän kuin Dallowaysta. Aion kuitenkin tutustua Woolfiin uudelleen, ehkä jopa ensi vuoden alussa, kunhan saan opintoni kunnolla käyntiin ja elämässäni alkaa vähän vähemmän muutostäyteinen kausi.

Mitä sitten opinkaan matkastani? Woolfin tuotanto säkenöi älykkyyttä (kuka voikaan tehdä sellaisia havaintoja, ja vielä kirjoittaa niistä samalla tavoin!), mutta ainakin englanniksi luettuna teksti vaati keskittymistä ja vaivaakin. En siis suosittelisi Woolfia kevyenkirjallisuuden nälkään enkä stressiluettavaksi. Ettei vain kävisi niin kuin minulle, että upea teos pääsee liukumaan ohi kaikkien aistinystyröiden....

8 kommenttia:

  1. Olen nähnyt Orlandon elokuvana, mikä teki aikanaan syvän vaikutuksen. Tilda Swinton esittää androgyynistä Orlandoa upeasti. Muuten olen lukenut Woolfia aika paljon, mutta pitäisi Orlandokin vielä lukea kirjana. Suosittelen ensi vuonna tarttumaan Majakkaan ja Oma huoneeseen! Woolf on säkenöivän älykäs kuten osuvasti sanoit ja niin tarkkanäköinen ja näkee ihmisten lävitse!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oman huoneen olen lukenut, mutta To the Lighthouseen tartun ihan varmasti. Se jäi nyt keskenkin. :)

      Tilda Swinton on upea! Jos hän kerran esittää Orlandoa, niin pakkohan leffa on nähdä. :)

      Poista
  2. Orlando on aivan mahtava! Olen lukenut sen kolme kertaa, ja nauttinut kerta kerralta enemmän. Suosittelen myös elokuvaversiota: se on erinomainen ja Swinton Orlandona huikea.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, tässähän on ihan oikeasti raahauduttava makuuniin. :D

      Poista
  3. Minä en saanut Orlandosta hirväesti irti, se oli niin vaikea ja luin sentään suomeksi! Putosin monta kertaa täysin kärryiltä ja kirja oli minusta muutenkin suht pitkäveteinen.
    Mrs. Dallowaysta ja Omasta huoneesta taas pidin paljonkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo kärryiltä putoaminen kuulostaa tutulta - Woolf tuntuu vaativan keskittymistä. :D

      Oma huone oli kyllä mahtava lukukokemus.:)

      Poista
  4. Inspiroit minua, minun on pitänyt tutustua Woolfiin jo pienen iäisyyden, mutta näitä postauksiasi lukiessa tulee sellainen olo että voisin oikeasti lukea jonkun Woolfin kirjoista nyt heti kohta. :D

    Hyllyssäni olisi Woolfin hiljan suomennettu esikoinen, Menomatka. Tekisi melkein mieli aloittaa siitä. Jos haluat, voin lainata sen sinulle sitten kun haluat jatkaa Woolfin parissa - jos lupaat olla kaatamatta siihen punaviiniä tai wokkia. ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Apua, mie olen kyllä niin sählä etten varmasti uskalla lainata mitään kirjaa keneltäkään. Viikonloppuna tuhrin sen miun signeeratun Valoa valoa valoa -kopion teellä. Tuntui niin pahalta että menin vessan lattialle itkemään. Illasta onneksi pystyin jo nauramaan, sählä mikä sählä. :D

      Tämä Orlando oli kyllä ihan mahtava, voisin kuvitella, että tykkäisit. :)

      Poista