Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 2. elokuuta 2012

Kassandra


Samalla eleellä me tartuimme koruun, vilkaisimme toisiamme, ymmärsimme niin kuin vain naiset voivat ymmärtää toisiaan.

Christa Wolfin Kassandran jälkeen ei voi todeta muuta kuin voih, mikä kirja. Niin tiheän tunnelman ja pohjattoman surun teos tavoittaa. Itse luin Kassandran kipeänä (kurkkuni oli vereslihalla, ja suustani valui kuolaa kun en kärsinyt niellä) ja stressaten pääsykokeita - jo tähän väliin täytyy laittaa varoittava sananen siitä, ettei Kassandra ole toiveikkaimpia kirjoja. Älä siis tartu tähän teokseen, mikäli olet jo valmiiksi ahdistunut tai masentunut ja haluat kohottaa omaa mielialaasi. Itsekään en juuri ensin epäillyt yliopistoon pääsyäni, mutta Kassandran toivottomuus tarttui minuunkin (olin yhtäkkiä ihan varma, etten pääsekään opiskelemaan). Ehkä juuri tämä teos syvensi stressiäni entisestään...

Vaikka Wolfin teos onkin uusintaversio kenties yhdestä kiehtovimmista myyteistä, Troijan sodasta, kirjan allegorisuus rinnastaa sen vahvasti myös nykypäivään. Yhtä mitättömien syiden takia soditaan vieläkin. Sama ylpeys, ahneus ja turhamaisuus raivaa tieltään kokonaisia kansoja. Ja useasti nämä sodat ovat edelleen miesten sotia: esimerkiksi Kongossa naisten osa sodassa on todistaa kaikki järjettömyys, tulla raiskatuksi ja hulluksi. Sama pätee kaikkiin sotiin: hulluksi tulee Kassandrakin. 

Kassandra tekee eläväksi historian hämärimpiä sopukoita ja tutkiskelee Troijan sotaa myös erilaisessa valossa. Homeroksen verenmakuiset sankariluritelmat tuntuvat korneilta Wolfin tekstin rinnalla, ja myytin hohdokkuus tuhoutuu. Kirjaa leimaakin niin pohjaton toivottomuus, että se antaa koko lukukokemukselle surullisen ja haikean pohjavireen. Kaikki, mistä Kassandra kertoo, on jo tapahtunut, eikä hävitystä voi enää tehdä tekemättömäksi. Tuho on lopullista - vain tulevaisuuteen Kassandra voi vaikuttaa kertomalla kansansa hävityksestä.

Vahva lukukokemus, todellakin. Vahva ja kipeä, ja uskon, että tulen palaamaan Wolfiin ja Kassandraankin vielä useamman kerran. Mielenkiinto näihin kreikkalaisten myyttejen tuoreisiin versiointeihin heräsi, joten jos jollain tulee mieleen vastaavia kirjoja, niin mielellään ottaisin kommenteissa vinkkejä vastaan! :)

PS. Tampereelta - olin viime yönä ensimmäistä yötä yksin uudessa kodissani (minä ja kissat), olen tarkastanut seudun divaritarjonnan (mitä nyt päivässä ehdin!) ja järjestellyt kirjahyllyn väriskaalan perusteella (noh, ainakin kolmasosan siitä, loput kirjat odottavat vielä pahvilaatikossa). Lisäksi olen haksahtanut Unni Drouggeen (kiitos Maija vinkistä!) ja pelkään hävittäneeni Kathy Ackerin kirjan (elokuussa siis on blogissani Ackerin teemakuu).

---
Saksankielinen alkuteos Kassandra.
Kääntänyt Oili Suominen.
1985, Kirjayhtymä.
147 sivua.
Kansi Hannu Väisänen.

6 kommenttia:

  1. Hyviä divarivinkkejä vastaanotetaan mielellään, käyn toisinaan Tampereella ja nautin päästessäni divareihin pönkimään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tähän en ole ehkä ihan paras kommentoimaan uutena asukkaana, mutta ainakin itse bongailin kaikkea kivaa Lukulaarista.

      Poista
  2. Hienoa, että kirjoitit Kassandrasta. Se on yksi upeimpia kirjoja, jonka olen lukenut (ja monta kertaa).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teos on kyllä kieltämättä upea. Uskon, että miekin tämän tulen vielä useampaan kertaan lukemaan. :)

      Poista
  3. Jopa sattui, sain käsiini Christa Wolfin kirjan, en tosin tätä, vaan toisen. Palaan sitten joskus kirjailijaan, mennee varmaan kyllä aikansa, kunnes pääsen lukemaan sitä kirjaa, kun on muitakin pinossa...

    VastaaPoista