Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 4. elokuuta 2012

Herland ja Sulttaanittaren uni



Olen aiemmin lukenut Charlotte Perkins Gilmanin pääteoksena pidetyn The Yellow Wallpaper (suomennettu nimellä Keltainen seinäpaperi). Seinäpaperi ihastutti siinä määrin kuumeisella ja kiihkeällä intensiivisyydellään, että päätin tutustua myös Gilmanin Herlandiin. Ihan samanlaista kuumeisuutta ei tämä teos tietenkään jo erilaisuutensakaan takia tarjoillut, mutta must-luettavaa feminismin ystäville Herland kuitenkin on.

Herland muistuttaa terävyydellään jonkin verran George Orwellin Animal Farmia. Mutta siinä missä Orwellin klassikko on pitänyt varsin hyvin aikaa, Herland on jonkin verran vanhentunut. Juoni punoutuu kolmen miehen, Vandyckin, Terryn ja Jeffin, tutkimusmatkan ympärille. Miehet päätyvät reissullaan naisten paratiisiin, Herlandiin, jossa ei ole muita asukkaita kuin naisia.

Kuten arvata saattaa, monet yhteiskunnan ongelmat, kuten esimerkiksi sairaudet ja ahneus, ovat Herlandissa tuntemattomia. Matriarkaalinen yhteiskunta lähentelee puhdasta harmoniaa, jota miesten on ensin vaikeaa ymmärtää. Terry näkee naisen miehen alamaisena, toispuoleisena olentona, Jeff taas palvoo naista ylimaallisena ja Vandyck tasavertaisenaan. Miehet rakastuvat heille täysin uudenlaisiin naisiin. Ainoastaan Vandyck luo lopulta syvällisen yhteyden kumppaniinsa.

Herland puuttuu itse asiassa moneen muuhunkin ongelmaan kuin tasa-arvoon. Esimerkiksi kasvatukseen sillä on paljonkin sanottavaa, ja lisäksi se moittii maskuliinista kilpailua kaikka elämän osa-alueilla. Toiset teoriat, kuten eläinten/ihmisten jalostaminen saattavat tosin jopa järkyttää nykylukijaa. Itse myös ärsyynnyin teoksen kolmijakoisuudesta, naisten maailman yliharmoniasta ja mustavalkoisuudesta - kaipasin jo jonkinlaista rumaa läikkää kiiltokuvaparatiisiin. Jouduin myös tarpomaan kirjaa jossain vaiheessa varsin tahmeasti, kun ennatta-arvattavuusprosentti huiteli jossain kahdensadan tienoilla.

Muttamutta. Gilmanin teosta täytyy ehdottomasti osata tutkia myös kontekstissa. Jos kirjan nimittäin sijoittaa kirjoittamisajankohtaansa, vuoteen 1915, se vaikuttaa äkkiä kovinkin kumoukselliselta ja rohkealta. Gilmanin luomaa paratiisia onkin hyvä tulkita räikeänä vastalauseena ajan oloille.

Mielenkiintoista on myös pohtia kirjan somistusvastaisuutta: Herlandissa naiset ovat luopuneet koruista, pitkistä hiuksista ja somistautumisesta. Sehän on turhaa ja vie aikaa älyllisiltä ja kehittäviltä toiminnoilta. No, jos länsimaita haluaa ajatella tasa-arvoparatiisina (ja nyt en puhu Suomen raiskauslain noudattamisesta!), niin eivätpä pitkät hiukset ja somistautuminen ole mihinkään kadonneet. Päinvastoin, nyt jokainen nainen voi ostaa päähänsä jonkun köyhän venäläistytön hiuskuontalon, naamioitua mikrossa kärvähtäneeksi appelsiiniksi ja liimailla karvaekstraa räpsyttimikseen. Ja mikä huvittavinta, myös miehet innostuvat yhä suuremmassa määrin meikkaamisesta ja koreilusta. Kehitystä vai ei, sitä voi jokainen pohtia...

Ja lopuksi: Kirjaan oli ajattelevasti liitetty Begum Rokeya Sakhawat Hossainin (huh, mikä nimi!) novelli Sulttaanittaren uni. Novellin lyhyyden takia en halua pilata lukemisen iloa summaamalla juonta, mutta sen verran voin kertoa että nautin kovasti Hossainin kertomuksesta. Se säkenöi itämaista älyä ja ikiaikaista viisautta. Erittäin hieno kylkiäinen yhdessä perusteellisten kääntäjän listaamien selitysten perusteella. Muutenkin ärsyttää nykyään monessa kirjassa kun esimerkiksi ranskan/saksankielisiä yksittäisiä lauseita ei ole käännetty alaviitteisiin. Hienoa, että joku jaksaa nähdä kirjan lukemisnautinnon maksimoimiseksi näin paljon vaivaa - vaikka kannen kanssa onkin menty metsikköön.

---
Englanninkielinen alkuteos Herland.
Suomentanut Ville-Juhani Sutinen.
2009, Savukeidas.
287 sivua.
Kustantajan sivut.

2 kommenttia:

  1. Mulla on tuo Keltainen seinäpaperi hyllyssä, löytyi ihan parilla eurolla jostain kirjakaupan laarista. Pitääkin ottaa se luettavaksi pian, kaipaan feminististä rytinää. Miksei myöhemmin sitten tätä Herlandiakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ai se olikin SEINÄpaperi :D Mistä mie tuon käärepaperin keksin. :D Siitä kyllä pidin, tämäkin kuuluu feminismi-pakollisiin. :)

      Poista