Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Eksodus





Vaikka Venäjä on naapurimaamme, olemme kovin ulalla siitä kaikesta, mitä rajojen takana tapahtuu. Siksi en ihmettele, jos Dj Stalingradin Eksodus shokeraa suomalaislukijaa. Joku saattaa myös provosoitua kirjan yltiöväkivallasta, kieltäytyä uskomasta siihen. Mutta ihan oikeasti, viimeistään nyt, on aika herätä. Ei ole olemassa sitä kuplaa, johon suomalainen itsensä kuvittelee. Ei vain ole. 

Dj Stalingradin teos on synkkä matka Neuvostoliiton jälkeiselle Venäjälle. Eksodus kertoo nuorista, jotka ovat vapaita tekemään mitä haluavat - harmi vain, että vapaus ei automaattisesti tuo mukanaan mitään mahdollisuuksia. Jos synnyt köyhyysrajan alapuolelle, miten kapuat tikapuita ylöspäin? Etenkin, jos mitään tikapuita ei ole olemassakaan. Ainoa, mitä teoksen henkilöillä on vapaasti käytettävänään, on heidän oma elämänsä. Ja jos siitä ei voi tehdä mitään parempaa, miksei sitten edes tuhoaisi sitä mielensä mukaan?

Epätoivo on romaanissa niin suurta, että se on jo turtunutta. Ahdinko on muuttunut väkivallaksi, mielettömäksi ja tuhoisaksi, mutta sillä ei enää ole mitään painoarvoa. Kaikki vyöryy väistämättä kohti viimeistä näytöstä, tuhoa. Suomalaista, jolle Venäjän olot ovat vieraat, tämä väkivalta hämmentää: lukija yrittää ehkä löytää syytä lukemalleen, pohtia, onko kyseessä huvi vai selvitymisen pakko. Se, että oma paha olo voi kasvaa suureksi ja yhteisölliseksi tuhovoimaksi ei vain yksinkertaisesti ole hyväksyttävää. Se ei ole mahdollista.

Ja kuitenkin. Länsimaisessa hyvinvointivaltiossa asuvalle keskionnelliselle, keskituloiselle (tai miksei parempituloisellekin) todellisten massojen ahdinko on kaukana. Juuri siitä Dj Stalingrad kirjoittaa. Turtumisesta mahdollisuuksiin, jotka ovat jääneet lupauksiksi, turtumisesta loputtomaan korruptioon. Se on sitä oikeaa todellisuutta.

Tekstin tasolla Eksodus ei ole kuitenkaan aivan niin herättävä ja ravisteleva kuin voisi toivoa. Teosta vaivaa eräänlainen tyylittömyys, enkä siis tarkoita alatyyliä, vaan mitäänsanomattomuutta. Tällaisen vahvan ja epämiellyttävänkin lukukokemuksen kun soisi uhoavan myös esimerkiksi kielen tasolla, mutta sen sijaan kielikin on jopa tylsää ja tavoittamatonta. En tiedä, onko kyseessä kömpelö suomennos: teos on täynnä esimerkiksi pilkkuvirheitä, joita en tulkitse tyylille tarpeelliseksi. Lisäksi kerronnan katkovat välillä lyhyet uskonnolliset pohdinnat, joiden tarkoitus ei sekään avaudu. Mutta syynä voi toki olla ateismini ja siitä johtuva vastenmielisyyteni kaikenlaisia jumaluuksia kohtaan. 

Vaikkei Eksodus siis täydelliseksi romaaniksi nousekaan, sen ajankohtaisuutta ja tärkeyttä ei voi kieltää. Sananvapaus on mahdollisuus, jonka ei saa antaa kuolla. Sellaiseen turtumiseen planeetallamme ei ole varaa. 

Sen sijaan on aika puhkoa kuplat. Terävin reunoin. 

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

---
Venäjänkielinen alkuteos Iskhod.
Suomeksi Veli Itäläinen.
2012, Into.
122 sivua.
Kansi Tex Hänninen.

13 kommenttia:

  1. Oi, mielenkiintoista! Kuplien puhkominen on niin tervettä! Voi, koetan muistaa tämän kirjan vielä tänä syksynä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen, kyseessä on kuitenkin sen verran tärkeä teos. :)

      Jään odottamaan postaustasi!

      Poista
  2. Huh, ajankohtaista todellakin. Venäjä on minulle monin tavoin todella vieras, enkä nyt tiedä, onko tällainen tykitys paras keino lähteä tutustumaan, mutta eipä ainakaan pääse käsitys turhan siloiseksi... Muutaman kerran olen sentään itänaapurissa matkaillut, mutta eihän se mitään todellista kerro. Pidetään mielessä.

    Tunnustusta pukkaa blogissani, käy noutamassa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelisin pehmeämpää laskua kaipaavalle sellaista romaania kuin Kolmannessa luokassa... siitäkin on kyllä juttua piakoin tulossa. :)

      Ja oih, ihanaa! <3

      Poista
  3. Harmi, että aiheensa puolesta näin kiinnostavan kirjan toteutus on ilmeisesti jäänyt vähän puolitiehen. Hienoa silti, että näitä kirjoja tehdää. Kunpa ihmisiä saisi vielä lukemaan näitä ja mikä tärkeintä, tekemään asioille jotain oman kodin seinien tuijottelun sijaan. No joo.

    Ps. Blogissani on sinulle jotain!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos Katri! <3

      Pussy Riotin käänteet ovat onneksi nyt ravistelleet monia näkemään tilanteen Venäjällä. En vain tiedä, mitä tavallinen ihminen voi edes tehdä. Aina kai jotakin, mutta kyllä vallan yläpäässäkin täytyisi ottaa vastuuta.

      Poista
    2. Sain tämän juuri päätökseen ja piti ihan tulla lukemaan arviosi uudelleen. Minä nimittäin pidin kirjasta kovasti. Jotenkin vain tuntuu siltä, että pitäisi lukea tämä uudelleen, että saisi pureskeltua sitä vielä enemmän. Sinä olet tavoittanut kirjan ytimen, minulla jäi tämä vähän kaukaiseksi. Tai jotenkin tuntuu, että olisin halunnut saada tästä enemmän irti, sillä tästä saisi enemmän irti, kuin mitä taisin saada.

      Minua kirjan ajatuskatkelmat ilahdutti. Minusta joukossa oli niin hyviä ajatuksia. Tai sellaisia herätteleviä. Kieli oli ok, ihan menevä, jotenkin kirjan tapahtumat veivät siltä huomion.

      Tärkeä kirja aiheensa puolesta.

      Poista
  4. Enpäs ole tästä kirjasta kuullutkaan ennen arviotasi (tämä on tainnut mennä kustantamon katalogissakin ihan ohi silmien). Mutta nyt kyllä vähän kiinnostuin, siitä tekstillisestä mitäänsanomattomuudestakin huolimatta.

    Mainio arvio - kuten täällä TwAK:ssa aina! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Suosittelen teosta kirjan tärkeyden ja ajankohtaisuuden vuoksi. Suomennoksessa ja ihan kielessäkin vain on parantamisen varaa...

      Poista
  5. Tämä on pakko joskus lukea! Isäni työskenteli monta vuotta neuvostoajan jälkeen Venäjällä ja minäkin tulin viettäneeksi siellä monta tovia lapsuudestani. On tosiaan harmittavaa, jos kerronta tökkii, vaikka aihe olisikin erittäin hyvä. Tätynee silti kokeilla!

    Minunkin blogistani löytyy sinulle muuten yllätys!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jään odottamaan postaustasi. :)

      Käyn kurkkaamassa. :)

      Poista
  6. Mieheni lainasi tämän kirjastosta ja selailin sitä huvikseni. Kieli vaikutti niin tönköltä että ajattelin jättää lukematta. Ehkäpä kuitenkin lukaisen tämän läpi, kun ei ole kovin paksukaan. Postauksesi myötä mielenkiintoni heräsi. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miulta meni juurikin tuon tönkköyden takia tähän useampi päivä. Kyllä se vie lukemisesta iloja. :( Mutta tosiaan on kyseessä aika ajankohtainen ja tärkeäkin teos, niin siltä osin suosittelen lukemaan.

      Poista