Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Musta, kaunis ja kaupan - Euroopan uudet orjat


Isoke Aikpitanyin ja Laura Maragnanin yhteinen projekti on kokoelma Afrikasta Italiaan päätyneitten ihmiskaupan uhrejen tarinoita. Välillä kirja ravistelee kaikella julmuudellaan, ahneudellaan ja piittaamattomuudellaan, toisinaan taas antaa toivoa paremmasta. Tämä kirja tarvitsisi kanteen varoituksen: "Sisältää tosiasioita."

Useimmat Italiaan päätyneet laittomat seksityöläiset ovat kiristyksen ja huijauksen uhreja. Paperiton maahanmuuttaja kokee melkein poikeuksetta niin psyykkistä kuin fyysistäkin väkivaltaa. Jotkut menettävät luottamuksensa, toisilta puhkotaan kohtu. Kukaan ei selviä ehjänä. Päinvastoin, selviytyjä on usein vuosien hyväksikäytön läpikäynyt ja turtunut ihmisraunio, jolla ei ole enää mielessä mitään muuta kuin ryhtyä itse saman bisneksen pyörittäjäksi. Se tarkoittaa lisää sinisilmäisiä tyttöjä kiertelemässä kaduilla pelkissä pikkupöksyissä.

Kirja ja lukuisat sen sisältämät onnettomat tarinat välittyvät pääasiassa Isoken kerronnan kautta, ja koko teosta leimaakin vahva omakohtaisuus. Välillä se toimii lukijan eduksi ja painottaa kirjan rankkaa emotionaalisuutta, mutta toisinaan lukija menee sekaisin tarinoitten ja henkilöitten vaihtuessa tiuhaan tahtiin. Toisaalta Maragnani ja Aikpitanyi ehkä haluavat korostaa sitä, kuinka valtaväestö kokee ihmiskaupan uhrit näkemistä sekavana ja etäisenä massana, sen sijaan että heidät nähtäisiin yksilöinä. Itse olisin kuitenkin kaivannut kirjaan enemmän tilastoja ja asiantuntijan näkökulmaa. Voihan myös olla, ettei sellaisia tilastoja olekaan olemassa...

Vaikka Musta, kaunis ja kaupan sisältääkin paljon julmuutta ja väkivaltaa, suurimman pahan rooli kuuluu kieltämättä ihmisen ahneudelle. Eniten järkytyin siitä, että "mamanit", prostituoitujen majoittajat ja kiristäjät, ovat yleensä ensin itse olleet prostituoituja. Kuinka voi antaa kokemansa kidutuksen vielä eteenpäin, ihan vain siksi, että saa helpon loppuelämän? En voi ymmärtää.

Jotkut ihmiskaupan ympärillä pyörivät ihmiset eivät sijoitu selvästi hyvän tai pahan kummallekkaan puolen. Väliinputoajat ovat usein aidosti kiinnostuneita ja kiintyneitä tyttöihin, mutta tukevat näitä taloudellisesti - siten myös mahdollistavat tyttöjen katuelämän. Harva lopulta menee naimisiin prostituoidun kanssa tai auttaa häntä nostamaan syytteitä. Silti kadulla syntyy myös rakkaustarinoita - kuten myös tarinoita siitä, kuinka tyttö onkin alkanut hyväksikäyttää rakastajaansa ja samalla jatkanut katuelämäänsä.

Morre oli laittanut fb-seinälleen linkin YK:n vaatimuksesta, jonka mukaan seksityön pitäisi olla laillinen ammatti. Mitä mieltä olette? Poistaisiko prostituution laillistaminen sen ympärillä vellovat ongelmat, vai tulisko niitä lisää?

Itse en osaa vielä päätellä omaa kantaani. Aikpitanyin ja Maragnanin kirja saa minut suhtautumaan ehdotukseen hieman skeptisesti, juuri nyt koen vastenmielisyyttä kaikenlaista seksityötä kohtaan. Mutta jos ihmiskauppaa voitaisiin prostituution laillistamisella vähentää, miksei. Toisaalta taas mietin, että tekisikö laillisuus prostituutiosta yhtään helpompaa työtä itse prostituoidulle? Prostituutio tuntuu sirpaloivan, oli se sitten laillista tai ei. 

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

---
Italiankielinen alkuteos La ragazze di Benin City: la tratta delle nuove schiave dalla Nigeria ai marciapiedi d'Italia
Kääntänyt Hannimari Heino.
2012, Into.
218 sivua.
Layout Elina Salonen.
Kustantajan sivut.

19 kommenttia:

  1. Kiinnostava postaus ja kirja!

    Olen sitä mieltä, että ihmisen myynti ei ole inhimillistä. Prostituutioon suhatudun tosin maltillisesti. En kuitenkaan osaa ottaa siihen kantaa, mikä olisi parasta: täyskielto vai täysvapaus. Uskon laillasi, että seksityö sirpaloi(miten hienosti kuvattu, Noora!). Silti haluaisin antaa yksilöille täyden vapauden käyttää omaa kehoaan mihin vain, vaikkapa seksityöhön.

    Tuo julmuuden eteenpäin siirtäminen saattaa olla seurausta todellisuuden muuttumisesta: julmuus on muuttunut tavalliseksi, normiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen paljolti samoilla linjoilla kanssasi, Paula. Toisaalta en halua estää ketään myymästä seksiä, mutta en haluaisi, että kukaan joutuisi sitä myymään.

      Ihminen turtuu kaikkeen. Se on ikävää.

      Poista
  2. Seksityö pitäisi ehdottomasti laillistaa. Jos ihminen haluaa käyttää ruumistaan niin(kin), sen tulee olla mahdollista. Niin tekevät kaikenlaiset duunarit nytkin. Tietysti seksityöhön on vaikea suhtautua neutraalisti (en itsekään pysty siihen), mutta minusta siihen pitää pyrkiä. Uskon, että kaikenlainen mystifioiminen tekee hallaa.

    Kieltäminen on kaikkein hulluinta. Prostituutio ei häviä kieltämällä, niin kuin ei mikään muukaan, ei tupakointi, ei juominen, ei huumeet. Kielto on kädenojennus rikollisille - kun laillisia markkinoita ei ole, koko ala siirtyy maan alle rikollisien käsiin. Valvomisesta tulee käytännössä mahdotonta eikä kukaan paritettu uskalla puhua poliisille karkottamisen pelossa.

    Tätä asiaa on tutkinut Suomessa ainakin (vain?) vasemmiston Anna Kontula ja uskallan luottaa hänen kantaansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pakko sanoa, että olen samaa mieltä! :)

      Poista
    2. Olet ihan oikeassa siinä, että mystifiointi tekee hallaa. En voi kuitenkaan olla miettimättä, miten prostituutiosta tehtäisiin laillinen ammatti - miten järjestyisi työterveydenhuolto ja ammattiin perehdytys (tai tutkinto)? Kuka valvoo ja miten?

      Poista
  3. Kiitän kiinnostavan kirjan kiinnostavasta käsittelystä! Tää taisi tulla jonkun lehden sivuilla vastaan, mutta olisin varmaan jo unohtanut ilman bloggaustasi.

    Minulla ei ihan kristallinkirkasta mielikuvaa ole seksityön sallimisesta, mutta kyllä minäkin pikkuisen kallistuisin sille kannalle, että kannattaisi se sallia. Olisipa sitten yksiselitteisesti sosiaaliturvan, työterveyden, työsuojelulainsäädännön ja verotuksen piirissä.

    Mielestäni ihmiskauppa ja seksityön laillisuus ovat kuitenkin kaksi eri asiaa. Onhan Suomeenkin päätynyt ihmiskaupan uhreja mm. siivouksen ja ravintolatyön pariin, orjamaisiin oloihin. Ja siivous ja ravintolatoiminta ovat kuitenkin ihan laillisia liiketoimintoja, eli ei laillisuus itsessään rikoksia poista.

    Mielenkiintoinen näkökulma suomalaisen prostituution historiaan oli Antti Häkkisen tietokirja Rahasta - vaan ei rakkaudesta. Siinäkin murretaan monta myyttiä prostituutiosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Salla! :)

      Siivous on kyllä Suomessa askeleen päässä orjatyöstä. En nyt halua vetää tätä yleistystä kaikkiin työpaikkoihin, mutta itse lopetin eräässä siivousfirmassa kun meno oli niin lähellä orjaplantaasimeininkiä - nälkäpalkalla, tietenkin. Oli kauheaa ajatella, että samaa työtä teki mm. useampi raskaana oleva nainen, eikä TESsistä ollut tietoakaan. Mutta olen ollut muissakin siivousfirmoissa töissä, eikä niissä onneksi ihan sellaista menoa ole ollut. Ikävää kuitenkin aina kuulla näistä ulkomaisista siivous/rakennus/ravintola-alan orjatyöläisistä, ja ainahan joukkoon mahtuu suomalaisiakin orjatyöläisiä.

      Hieno pointti, että laillisuus tuskin kallistaa ihmiskauppaa suuntaan tai toiseen.

      Poista
    2. Minäkin olin yhteensä kaksi vuotta siivoojana osa-aikatöissä ja kesätöissä. Tästä on kyllä jo aikaa, 90-luvun lopulla tein töitä opiskelun ohella. Pisin työsuhde oli isoon siivousfirmaan, jossa oli pieni tuntipalkka, työsopparit tehtiin 2 kk pätkissä ja muutakin erikoista mukana oli.

      Silti on parempi mennä siivoojan töihin kuin olla tekemättä töitä ollenkaan. Toki harmittelen, jos joku jää pysyvästi minimituntimäärien, pienen palkan ja epäselvyyksien loukkoon.

      Minulle kokemus opetti mm. sen, miten tärkeää siivoojan työ on, ja että sitä pitäisi ehdottomasti arvostaa enemmän!

      Ainiin, onneksi olkoon opiskelupaikasta! Antoisaa opiskelua kirjallisuuden parissa! :)

      Poista
    3. Olen samaa mieltä työllistymisestä. Mie en voisi enää kuvitellakaan, että en tekisi töitä. Kyllä se täyttää päiviä sen verran mukavasti, ja antaa aihetta ylpeyteen. Silti en myöskään neuvo ketään solmimaan epäeettisiä työsopimuksia. Eettistäkin työtä riittää, ehkei juuri sen unelma-ammatin parissa mutta kuitenkin. Mihin tahansa ei saa alistua.

      Ja kiitos, Salla! Odotan syksyä ihan mielettömästi! :)

      Poista
  4. Tuo kirja on ollut mullakin sellaisella kiinnostaa, kun vastaan tulee -listalla.

    En tiedä prostituutiosta kovinkaan paljon, mutta minusta sama pätee siihen kuin muuhunkin työhön ja ihmisten elämään: jos ihmistä alistetaan tuohon työhön, se pitäisi olla rikollista. Sama pätee muuhunkin työhön: jos teet Suomessa työtä ilman lomaa, vähimmäispalkkaa ja iltalisiä, on se ihmisen alistamista. Prostituutiossa on musta (tää siis mutulla) aika usein kyse toisen alistamisesta, eikä se ole ihan verrattavissa muuhun (ruumiilliseen) työhön, vaikka joku tuossa edellä kirjoitti, että ruumistaan voi käyttää mihin vaan haluaa. En tiedä, olisiko helpompi valvoa prostituutiota, ja sitä, että jokainen tekee sitä vain omasta halustaan, tai että siinä ei ole turvallisuusriskejä, jos se olisi laillista. Ehkä. Ehkä ei.

    Joskus kun olin teini ja kävelin ystäväni kanssa kohti kotia, auto pysähtyi ja mies kuskin paikalta kysyi, että lähdemmekö mukaan, molemmat saa 500 e. Ei, ei lähdetty, vaan mentiin aamulla poimimaan mansikoita, mistä saatiin korkeintaan 100 e/ päivä. Mielestäni on eri asia myydä ruumistaan kuin tehdä ruumiillista työtä. Ja olen joka päivä onnellinen, että mulla on mahdollisuus valita joku muu työ kuin prostituutio. Voi olla, että joku nainen nauttii työstä, jossa joka päivä monta eri miestä harrastaa seksiä kanssasi, mutta musta on jotenkin vaikea kuvitella, että sellaisia omasa vapaasta tahdosta prostituutio-alalle pyrkiviä olisi paljon. Siis, jos olisi joku toinen mahdollisuus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miutakin askarruttaa, että miten prostituutiota valvotaan, verotetaan, miten koulutetaan ammattiin ja niin poispäin. Kaikki nämä kohdat haluaisin nähdä paperilla, ennen kuin kallistuisin laillistamisen kannalle.

      Poista
  5. Vielä pitää lisätä, että sen verran on näkemystä ihmisistä, jotka ovat olleet seksialalla (ei prostituutio) töissä, että se työ rikkoo aika paljon ihmistä. Siksi mun on vaikea suhtautua prostituutioon kuin mihin tahansa työhön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samaa mieltä. En näe seksityössä itsessään mitään väärää, mutta omakohtaisesti ajateltuna olisi surullista, jos joutuisin kyseistä työtä tekemään. Maailmassa on varmasti miljoona kehittävämpää ja antoisampaa ammattihaavetta kuin prostituoitu.

      Vaikka toisaalta, mikäs mie olen sanomaan. Voihan olla, että joku oikeasti siitäkin työstä nauttii ja kokee kehittyvänsä ammatissa. Aika kornilta kuitenkin kuulostaa jo pelkkä ajatus. :D

      Poista
  6. Rankka kirja mutta pitänee rohkaistua lukemaan. Olen liberaali muissa asioissa mutta kannatan seksikaupan kieltoa. Se ainakin antaisi viestin: seksikauppa rikkoo ja vaurioittaa ihmistä. Aika harva lopulta tekee sitä täydestä vapaasta tahdostaan unelma-ammattinaan.. Ja saisihan omalla ruumiillaan täyskiellon jälkeenkin tehdä mitä haluaa kunhan ei ota siitä maksua. Vapaus siis silti säilyisi.

    VastaaPoista
  7. Kuulostaa kiinnostavalta kirjalta. Menee hieman samaan kategoriaan kuin Nazerin Orja tai hyvin paljonkin, vaikka siinä ei olekaan kyse sinänsä prostituoiduista.

    Minäkään en oikein tiedä, mitä mieltä olla seksin myymisen laillistamisesta. Toisaalta olisihan se helpotus ihmisille, jotka sitä työtä jo nyt tekevät, mutta olisihan se myös helpotus parittajille ja muille, jotka alistavat toiset siihen työhön.

    Mari A:n kommentista tulikin mieleeni, että kuinka moni oikeasti haluaa olla prostituoitu? Että kuinka moni tuolla kadulla seisoo ihan vain koska haluaa ja tienaa siitä rahat itselleen ja vain itselleen? Enpä usko, että heitä löytyy kovin montaa ja miten hyvässä kunnossa nämä ihmiset ovat?

    Tästä olisi kyllä mielenkiintoista saada jotain tilastoja ja saada prostituoituja puhumaan asiasta - vaikkka kasvottomina ja nimettöminä. Aina silloin tällöin yksi tai kaksi nousee esiin, mutta se ei paljon kerro kokonaisuudesta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, Iltalehdessä aina silloin tällöin joku tyttö avautuu että "saan tuhat euroa illassa ja koen syyllisyyttä kun poikaystäväni ei tiedä". Kyllä kertoo paljon se. :D

      Prostituutiosta tuntuu myös putkahtavan mediaan joko negatiivisia uutisia (ihmiskauppaa, sirpaloitumista) tai sitten homman luksuspuoli painottuu (juurikin nuo huippuliksat ilman veroja). Mikä on sitten totuus tai kokonaiskuva, se kiinnostaisi miutakin. :)

      Aiheesta on muuten blogikin: http://naapurintyttoanaidaan.blogspot.fi/, en tosin tiedä missä määrin kyseinen osoite sisältää keksittyä settiä tai totuutta.

      Poista
  8. "Eniten järkytyin siitä, että "mamanit", prostituoitujen majoittajat ja kiristäjät, ovat yleensä ensin itse olleet prostituoituja. Kuinka voi antaa kokemansa kidutuksen vielä eteenpäin, ihan vain siksi, että saa helpon loppuelämän? En voi ymmärtää."

    Niin, vaikeahan sitä on meikäläisen ymmärtää, kun elää niin kaukana tuosta maailmasta. Mutta prostituution ympärillä työskenteleville se on Se Todellisuus. Kun kasvaa ja elää sellaisessa ympäristössä, on varmasti helppoa tottua ajattelemaan, että näin on ja kuuluu olla. Ensin kärsitään alistettuna seksityöläisenä, sitten on mahdollisuus "nousta arvoasteikossa" ja tehdä vähemmän hirveää työtä. Silläkin uhalla, että on itse sitten yksi pahiksista.

    Uskon myös, että kun työolosuhteet ovat niin hirveät, tuossa on kyse myös ihan vain henkiinjäämistaistelusta ja itsesuojeluvaistosta. Kun tarjotaan edes puolittaista pelastusta pois, se otetaan vastaan. Ja taas silläkin uhalla, että on itse yksi pahoista.

    Muuten täällä on tullut aika kattavasti kaikki sanottua. En itsekään tiedä, olenko seksikaupan laillistamisen vai täyskiellon kannalla. Ennen olin vahvasti sitä mieltä, että se täytyy kieltää ja kitkeä pois kokonaan, mutta kuten joku ylempänä sanoi, täyskielto ei koskaan johda asian poistumiseen. Se vain vajoaa yhä enemmän näkymättömiin ja jatkuu samanlaisena, jopa hurjempana, kun sen valvominen on lähes mahdotonta. Sitten on myös nämä, jotka tekevät työtä vapaaehtoisesti ja mielellään, pitävät sitä helppona lisäansiona opiskelun tai pienipalkkaisen työn ohella. Mulle on tuttu myös Naapurin tyttöä naidaan -blogi. Hurjaa kamaa, mutta jos joku tykkää ja on sinut homman kanssa niin miksi kieltämäänkään...

    Ja ettei aivan suistuttaisi aiheesta, niin hyvä arvio, kiitos tästä! Kirjaan täytynee tarttua, jos joskus tulee vastaan. :)

    VastaaPoista
  9. Voisin olla kanssasi samaa mieltä, ellen olisi lukenut tätä kirjaa - sen perusteella en luokittelisi mamaneita selviytyjiksi, vaan pohjasakaksi. Mamanit ovat jo lunastaneet velkansa, ja haluavat itse tienata mittavia summia. Kirja romuttaa kenties eniten juuri tätä maman-kuvaa, jonka mukaan nämä naiset suojelisivat tyttöjään tai ryhtyisivät julmureiksi pakon edessä. Ei todellakaan. Mutta suosittelen siis lukemaan. :)

    VastaaPoista