Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 13. kesäkuuta 2012

Nälkäpeli


Jenkkilä on jaettu kahteentoista vyöhykkeeseen. Tämä on seurausta muinaisesta kapinasta, ja pääkaupunki Capitol pitää kuria huvin kautta. Vuosittain jokainen vyöhyke luovuttaa kaksi tribuuttia, tytön ja pojan, kisailemaan. Voittaja saa rahaa ja mainetta, mutta toisia sijoja ei ole - vain yksi voi selvitä hengissä.

Suzanne Collinsin Nälkäpeli tutkii vaihtoehtoista todellisuutta, jossa sananvapaus on mennyttä ja vahvemmat hyväksikäyttävät heikkoja. Oikeutta ei ole olemassa, jäljelle on jäänyt vain ihmisen riisuttu julmuus. Seikkailijatar, Katniss Everdeen, ei myöskään ole perinteinen avuton tytönheitukka, vaan saa suurimman nautintonsa metsästyksestä. Ei tartte auttaa, sanoo koko päähenkilön elämänasenne.

On jotenkin ironista, että jenkeissä teinihitiksi nousseen kirjan voi nähdä rankkana allegorisena kriitiikkinä. Tulee mieleen USA (ja kaikki lännen hyvinvointivaltiot), joka syöltää verellä tehtyä muovirihkamaa ja veressä värjättyä bensaa kansalaisilleen. Entäpä ne henkkamaukan rätit, jotka saa vain tänään hintaan 4,95? Halpa rätti vai verinen vaate? Nälkäpelin vaihtoehtoisella todellisuudella on paljon enemmän yhteistä todellisen maailman kanssa, kuin mitä aluksi kuvitteleekaan. Pelottavan paljon. Jotakin kulahtanutta lauselmaa mukaillen - monien täytyy kärsiä, jotta harvat voisivat kukoistaa (vai oliko se nyt jostain leffasta)...

Ja leffoista puheenollen: Mikäli sattuu lukemaan Nälkäpelin ja katsomaan kirjan elokuvaversioinnin, ei voi olla puhumatta kirjan yhteydessä leffastakin. Yleensä en halua verrata elokuvaa ja kirjaa keskenään, mutta nyt en voi muutakaan. Sattui nimittäin niin, että päädyin yhdessä mieheni kanssa ensiksi katsomaan juurikin leffan, vasta sitten luin kirjan. Ja elokuva oli niin pirun hyvä, että pakkohan sitä on hehkuttaa. Sen sijaan kirja vaikutti minusta jopa vaisulta voimakkaaseen visuaaliseen kokemukseen verrattuna. Tai no, jos ei nyt ihan vaisulta, niin ainakaan en saanut siitä mitään enempää irti kuin elokuvassa. Moni bloggari on ehdottanut elokuvan kanssa ehdottomaksi luettavaksi kirjaa, mutta uskaltaisin jopa sanoa, että leffan nähtyään ei jää paljosta paitsi, jos jättää kirjan lukematta. Jatko-osista en sano mitään, koska niitä en ole lukenut.

Collinsin kirja on Twilightia terveempää luettavaa nuorelle, sillä se uudistaa tyttökuvaa. Tyttö, Katniss, onkin kirjassa neuvokas sankaritar, jolla ei ole romanttisia velvoitteita. Hän ei myöskään tarvitse ketään prinssiä pelastamaan itseään, siihen tarkoitukseen hänellä on jousensa. Katnissille on myös ympätty joukko miehisiä hyveitä - kunniallisuus, lojaalius perheelle, metsästys. Harmi, että elokuvakriitikot suuttuivat siitä, että leffan näyttelijätär oli treenattu eikä nälkiintynyt pajunvarsi. Mutta tietenkään nainen (edes sankarittarena!) ei saa näyttää vahvalta!

Ilahduttavinta koko teoksessa oli se, että siitä ei löytynyt kovasti odottamaani rakkaustarinaa. Siinä romanssi oli tiivistetty laskelmointiin ja mediatempuksi. Viihdettä voi olla ilman siirappiakin!

10 kommenttia:

  1. Minä itse olen lukenut kirjat, mutten vielä nähnyt elokuvaa ja luulen, että kirjat iskeekin paremmin ennen elokuvaa. Itse juuri katsoin jonkun elokuvan, joka perustuu kirjaan, mutten taida enää lukea kirjaa, sillä se elokuva oli sen verran kattava (enpä sitten saa päähäni mikä elokuva se oli, vaikka tossa omassa hyllyssä nököttää...).

    Mielestäni Katnissta näyttelevästä tytöstä ruinattiin, koska tyttö on niin hyvässä kunnossa, vaikka kirjassahan henkilöt kärsivät mm. nälästä ja puutteesta.

    (Lievää siirappia löytyy kyllä jatko-osista...)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjassa kyllä, mutta leffassa nälkä ei korostunut lähellekkään samalla tavoin.

      Ihan oikeassa olet, että kirjat noin yleensä varmaan kannattaa lukea ensin. Mutta joku viisas sanoi että jos katsoo ensin leffan niin ei tarvitse leffaa katsoessa itkeä että onpa hyvästä kirjasta tehty kakkaleffa. :D

      Poista
  2. Tämän lukemista olen lykännyt ja lykännyt. Kesällä kerran voisin tähän tarttuakin, jos vaikka tulisi mahdollisuus laituripötköttelylle. Lomalla sitten...

    Kiinnostus kuitenkin heräsi tämän perusteella, tähän asti olen löytänyt vain teini-ikäisten ihkutusta ja luullut tätä lähinnä huonoksi Battle Royale-leffan kopioksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Viihteenä suosittelen. Minä olen Katsonu BR:ia lähinnä komediana, Nälkäpelissä on vakavempia sävyjä.

      Poista
  3. Minä kyllä pidin tästä kirjasta, ja onneksi, siirappisuutta oli vähän. Voi ei, sitäkö on siis tulossa jatkossa! Jos tässä kesän aikana saisi luettua jatko-osat; toinen osa on jo varattuna kirjastosta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie varmaan käyn leffassa katsomassa jatkot, tuskin luen kirjoja. Ikävää kyllä tuo siirappiuhkaus. :D

      Poista
  4. Oli kiva lukea aikuisemman ihmisen mielipide Nälkäpelistä. Minulle siitä on puhunut vain muutama teini-ikäinen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta taas tuntuu, että tämä kirja on voittanut faneja niin vanhemmista kuin nuoremmistakin lukijoista. :)

      Poista
  5. Aloitin tämän tänään. Kolme kirjaa jäi tässä juuri kesken jo alkuunsa, joten vahvistaakseni uskoani ihmiskuntaan ja kirjallisuuteen halusin valita jotain, minkä tiedän lukevani loppuun saakka. :D Katsotaan miten käy, viihdettä ainakin kaipaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ajai, kolme kirjaa? O.o Huhhuh mikä tuuri! No, voin kyllä huoletta luvata että tämän ainakin jaksaa lukea loppuun. :)

      Poista