Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 8. kesäkuuta 2012

Kun pohjoistuuli puhaltaa



Daniel Glattauerin Kun pohjoistuuli puhaltaa on kerännyt faneja ympäri blogimaailmaa. Sattumalta syttynyt sähköpostiromanssi kiehtoo: jääkö Emmin ja Leon rakkaustarina parin klikkauksen pituiseksi, vai voiko kyseessä todella olla enemmänkin...? Ja ensimmäinen osahan ei sitten vastaa tähän kysymykseen ollenkaan.

En ole ihan varma, olisinko kiinnostunut Glattauerin romaanista ilman tätä ihanaaa kantta ja kaikkia blogisauhuja. Jännää, koska yleensä jonkun kirjan hehkutus lähinnä ärsyttää, mutta tämä oli pakko ottaa kirjamessuilta mukaan. Takakansi kuulosti hömpältä, mutta blogeissa ennusteltiin älykästä rakkaustarinaa ja roisia flirttiä. Että mahdollisuudet oli sitten fiftyfifty. No, pidinkö?

Kyllä ja en. Pelkäksi sähköpostiromanssiksi Emmin ja Leon tarinassa on paljon draamaa, joka välillä turhautti. Välit rikkoutuvat miljoonaan kertaan, enkä aina jaksanut loputtomia pikku kähinöitä ja sovitteluja. Joskus harppasinkin ihan ronskisti pari sivua järjettömiä kiukkuviestejä, enkä usko jääneeni paljosta paitsi. En jaksa niitä elävässä elämässä, miksi sitten jaksaisin fiktion maailmassakaan? Onneksi Glattauerin teoksessa oli juurikin sitä luvattua flirttiä, ja Emmin ja Leon keskustelut lähenivät välillä tosiaankin jotain verbaalipornoa, niin paljon on rivien väliin latautunut kipinää!

Kuulun varmaan siihen vähemmistöön, joka ei kiinnostunut Glattauerin rakkaustarinan ensimmäisestä osasta siinä määrin, että haluaisi lukea sen päätöksen.  Tällaisenaan Kun pohjoistuuli puhaltaa oli ihan kelpoa ajanvietettä, mutta jotain jäin kaipaamaan. Välillä myös tuntui, että olin, hmmn, liian nuori (?) tullakseni imaistuksi sisään tähän kipinöivään romanssiin. Ehkä siitä myös johtui, että seurasin koko kertomusta hieman etäältä samaistumatta kumpaankaan osapuoleen.

Mielenkiitoisen dilemman kirja kuitenkin asettaa lukijalleen: Voiko jossain, ihan vain klikkauksen päässä, olla vaihtoehtoinen todellisuus? Toinen ihminen, kenen kanssa kaikki palaset loksahtavat kohdilleen? Entä voiko se todellisuus olla rinnakkainen turvallisen mutta yllätyksettömän arkielämän kanssa, vai vaatiiko sekin asettautumista dominoivaksi, ainoaksi vaihtoehdoksi?

---
Saksankielinen alkuteos Gut gegen Nordwind.
Suomentanut Raija Nylander.
2012, Atena.
259 sivua.
Kansi Nina Leino.
Kustantajan sivut.

4 kommenttia:

  1. Oijoi, olisikohan tämä sellaista hömppää, jota nyt tarvitsisin? Siis: oliko tämä "hömppää"?

    Kansi on todella hieno!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mie tämän rohkeasti luokittelisin hömpäksi. :)

      Poista
  2. Tämä kirja kiinnostaa minua jo siksikin että itse löysin Suuren Rakkauteni netistä (ja vieläpä ihan vahingossa, en siis edes mistään deitistä). Aikaisemmin lukemani kirjat aiheesta ovat olleet lähinnä varoittavia esimerkkejä kuinka huonosti siinä voi käydä. Aidosti onnellinen nettirakkaustarina kai kuulostaa monen mielestä liian epäuskottavalta...?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, miusta jo aidosti onnellinen rakkaustarina kuulostaa epäuskottavalta. :D

      En ole itse lukenut tästä aiheesta muuta kuin tämän, ja voi tätä ihan ajanvietteeksi ainakin suositella. :)

      Poista