Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Kitchen


"... if a person hasn't ever experienced true devastation, she grows old never knowing how to evaluate where she is in life; never understanding what joy really is. I'm grateful for it."

Banana Yoshimoton Kitchen on kuin terävä leikkaus nykyiseen Japaniin. Se saattaa lukijansa hämmennyksiin, ihastuttaa, vieraannuttaa ja toisaalta taas lähentää. Se käsittelee myös surua varsin mielenkiintoisesti - sureeko ihminen menetystään, vai onko suru vain tarvetta pitää kiinni omasta ahdingosta?

Yoshimoton rajusti japanilaiseen nykykirjallisuuteen vaikuttanut romaani jakautuu kahteen eri tarinaan. Ensimmäinen yhdistää kaksi nuorta, Mikagen ja Yuichin, surun ja menetyksen kautta. Toinen tarina kertoo taas Satsukin ja Hiiragin yhteisestä menetyksestä, jonka tuomalle surulle ei löydy edes sanoja.

Pidin kovasti Kitchenin kerronnasta, joka muistutti minua jatkuvasta keinunnasta. Kerronnan liike saa alkunsa minäkertojien sisäisistä maailmoista, ja unenomaisesti nuo maailmat laajenevat ja nielevät sisäänsä todellisuutta. Ja toisia ihmisiä. Jokin teoksen rytmissä oli ihanan kiireetöntä - ehkä siksi, että kertomuksessa oli useita muistoja. Muistot työntävät teoksen todellisuutta kauemmas ja vieraannuttavat lukijaa siitä, mitä todella tapahtuu taustalla. Siksi esimerkiksi menetyksen konkreettisuus (läheisen kuolema) yllättää niin päähenkilöt kuin lukijankin ehdottomuudellaan.

Olen törmännyt usein erilaisiin väitteisiin, että Kitchen olisi "transukirjallisuutta". Mielestäni "transuus" oli varsin pienessä roolissa kirjassa, vaikka eräs päähenkilöistä olikin transsukupuolinen. Enemmän Yoshimoto tuo esille yhteiskuntansa vaatimuksia naiselta ja mieheltä, eroja naiseudessa ja miehuudessa. 

Jos esimerkiksi Emily Brontën Humiseva harju ärsyttää liialla tunneraivolla, niin Kitchen saattaa vaikuttaa paljon leppoisammalta. Yoshimoto käsittelee surua hienovaraisesti, ja henkilöiden sureminen muistuttaakin paljon horrosta. Tuo horros tarjoaa omaa lohtuaan, suojaa todellisuudelta. Silti jossakin taustalla kolkuttaa oikea elämä, joka on kipeää mutta tarjoaa aitoa selviytymistä. Vaikka Kitchen siis käsitteleekin surua unenomaisena tilana, sen sanoma on jokseenkin arkipäiväinen: hei, elämä jatkuu. Teoksessa suru erottaa, mutta myös yhdistää ja itsenäistää ihmisiä.

Mikagen ja Satsukin kertomukset ovat kenties toivokkaimpia, mitä olen vähään aikaan lukenut. Jos pitäisi löytää Kitchenille jokin kielikuva, kuvailisin sitä koristelluksi lyhdyksi, joka palaa yksinäisessä hämärässä keskellä lumisadetta. Niin toiveikas, kaunis ja hauras on Yoshimoton kudelma. Olen kuitenkin myös toiminnan (ja ruman) ystävä, ja siksi Kitchen ei yllä varauksetta suosikkeihini. En toisaalta kaivannut kirjaan yhtään mitään lisää ja nautin tarinan erikoisuudesta, mutta pidän yleensä hieman erilaisista kirjoista. Tämä oli kuitenkin miellyttävä ensikosketus japanilaiseen kirjallisuuteen, ja voin suositella muillekin kiinnostuneille. :)

---
Japaninkielinen alkuteos Kitchen.
Kääntänyt englanniksi Megan Backus.
2001, Faber and Faber.
150 sivua.
Kustantajan sivut.

10 kommenttia:

  1. Ai, tämä oli joskus suuri suosikkini. En kyllä kuolemaksikaan enää muista, että mitä mahtoi käsitellä ja millainen kirja tää oli.

    OStin jonkun Yoshimoton kirjan muuten kirjaston poistosta joku aika sitten, pitäisi tämäkin lukea uudelleen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Innolla odotan, että arvioit Yoshimotoa. :)

      Poista
  2. Japanilaista kirjallisuutta ei tosiaan tule liikaa luettua. Kaunis tuo vertaus lyhtyyn! Antaa kirjasta lyhesti vahvan mielikuvan :-).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin miten kuvailisin kirjaa parhaiten, ja tuo kuva napsahti päähän. :)

      Poista
  3. Kitchen on ihana. Johtuu ehkä siitä, että kun luin sen heti kun suomenkielinen käännös oli ilmestynyt (vuonna 1995), olin paaljon nuorempi kuin nyt ja rakastuin Kitcheniin, joten tykkään siitä kovasti edelleen. Minulle se on myös jotenkin ruumiillinen kirja: keittiössä nukkumista, ruuanlaittoa keskellä yötä, juoksuharrastusta, öinen kyljysateria... Minulle Kitcheniin liittyy myös kiireettömyys, kuten sinullakin, mutta en koe sitä hauraaksi vaan jotenkin vahvaksi. Ja hei, kiitos tästä postauksesta: kiva, ettei kaikki kirjablogeissa luettu kirjallisuus ole joko tosi uutta tai tosi vanhaa :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hauraalla en tarkoittanut tässä yhteydessä heikkoa, vaan enemmänkin hienorakenteista, uniikkia ja unenomaista. En keksinyt mitään muuta yhtä sanaa, joka olisi tiivistänyt nämä ominaisuudet. :)

      Yritän bloggissani paneutua kirjallisuuteen laidasta laitaan, kirjan ikää katsomatta. :)

      Poista
  4. Vaikuttaa aika hienolta. Itsellenikin on japanilainen nykykirjallisuus aika tuntematonta seutua. Laitan nimen muistiin, kiitos kun esittelit tämän kirjan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen. Yritän esitellä kirjoja laidasta laitaan, hienoa, että arvio kiinnosti! :)

      Poista
  5. Muista Yoshimoton kirjoista on vissiin suomennettu vain N.P., jos muistan oikein, mutta jos Yoshimotosta innostuu, niin suosittelen englanniksi seuraavia kolmea: Asleep, Lizard ja Goodbye Tsugumi. Tämä ihan vaan yleiskommentiksi :). Nimimerkillä "minulla oli Banana-kauteni" ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen noita jo kuolaillut, mutta taitavat mennä jonoon ensi talveksi. :)

      Poista