Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 8. toukokuuta 2012

Suu puhtaaksi!

Viime aikoina olen törmännyt moniin mielenkiintoisiin blogikeskusteluihin, jotka keskittyvät enemmänkin blogiteksteihin (Sanna tekijänoikeuksista ja Morre esikoisteosten arvioinnista). Nämä kaksi postausta olivat niin hienoja, että päädyin laajempiin pohdintoihin aiheista. En aio kuitenkaan täällä enää jatkaa ainoastaan niihin liittyvää keskutelua, vaan tarkoituksena on nyt valottaa omia arvosteluperiaatteitani ja muutamia TwAKin linjauksia. Ihan vain siksi, ettei tule yllätyksiä. Toivon myös, että tämä postaus kannustaa lukijoitani itsenäiseen ajatteluun, eikä luottamaan pelkästään minun subjektiiviseen mielipiteeseeni.

Arvosteluperiaatteet
Arvostelen kaikki kirjat subjektiivisesti, ja pyrin säilyttämään arvioissani yleisen tason. Vältän tarkoituksella kirjallisuusanalyysiä (vaikka siihenkin toki blogissa aina silloin tällöin törmää) ja liiallista juonenpaljastamista. Olisi myös hienoa, jos kaikissa kirjallisuusblogeissa rajoitettaisiin juoneen keskittyviä osuuksia (paitsi tietenkin esimerkiksi Juonittelua-blogi, jossa juoneen voi avoimesti paneutua). Se voi pilata pahimmillaan lukukokemuksen, eikä useinkaan ole tarpeen briiffata kirjaa kerrottaessa omasta lukuelämyksestä. Siksi TwAKissa ei ole juonipaljastuksia, vaan lähinnä lyhyitä johdatuksia juoneen.

Kaikki arviot siis keskittyvät omaan henkilökohtaiseen lukukokemukseeni. Jos oma lukukokemus on ollut erilainen, mikään muu ei lämmitä mieltäni niin paljon kuin kommenteilla käyty keskutelu. En anna teoksille tähtiä, koska mielipiteeni kirjasta elää koko ajan. Usein hyvä kirja nousee viiden tähden kirjaksi vasta jonkin aikaa lukemisen jälkeen. Lisäksi blogini ei ole tarkoitus keskittyä yksin arvottamaan kirjallisuutta, vaan enemmänkin ruodin omaa lukuelämystäni. Jos joku kuitenkin kaipaa minulta tähtiä, niitä voi kurkistella Goodreadsista.

En arvostele esikoisia tai mitään kirjallisuutta eri kriteerein kuin muita teoksia. Toki jotkut suosikkikirjailijani (esimerkiksi Angela Carter) saattavat saada helpommin lukusuosituksia kuin toiset, minulle täysin tuntemattomat kirjailijat. Tähän on syynä se, että kun tunnen jonkun kirjailijan tuotantoa laajemmin, osaan myös sanoa, että häneltä löytyy toisia, parempia teoksia. Jos esikoiskirjailija osoittaa mielestäni potentiaalia, ilmaisen kyllä sen vaikkei teos minua ihastuttaisi. Kuitenkin pyrin olemaan aina arvioissani rehellinen ja puolueeton. Tämän takia arviossa ei mainita, onko kirja kustantajalta saatu arvostelukappale vai kirpparilta ostettu, koska en suhtaudu kirjoihin eri tavoin. Jos kustantaja päättää tukea blogittamistani, hän saa vastineeksi rehellisen arvion, ei myyntipuheita tai kehuja ellei kirja itsessään niitä houkuta.

Tekijänoikeuksista
Suurin osa blogini kuvista on itse ottamiani ja muokkaamiani. Niitä EI SAA KOPIOIDA, mutta mikäli kuviani haluaa käyttää, minun tulee tietää siitä. Yhteyttä voi ottaa vaikkapa sähköpostilla.

Itsekuvaamissani kuvissa on yleensä kirjan kansi ja jotakin ekstraa. On häilyvää, onko ottamani kuva itsenäinen taideteos (todennäköisesti ei) vaiko lainaus. Kyseessä on kuitenkin minun näkemykseni kannesta / kirjasta, ja kuvalla pyrin heijastelemaan lukukokemustani (tai kirjaa). Katson siis tekeväni kustantajalle ja kirjailijalle palveluksen esittämällä kirjan näin uudessa, kiinnostavassa valossa. Mikäli joku kirjan kustantajista / kirjoittajista kuitenkin kokee kuvieni loukkaavan tekijänoikeuksia tai muuten vain kirjan ideaa, poistan kyllä kyseisen kuvan pyynnöstä.

En tee kuvillani rahaa tai käytä niitä missään muualla kuin blogissani värittämässä arvioitani.

Teilauksista
Postauksilleni on olemassa yksi tunniste, teilaus, jonka alta löytää kärkkäämpää tekstiä. Tuolloin lukukokemukseni on ollut negatiivinen syystä tai toisesta (aina vika ei ole kirjassa, vaan joskus minullakin voi olla vain huono päivä). Teilaustekstit ovat aina syntyneet huumorilla, mutta myös niiden takana voin seisoa. Toivon, että kukaan ei ottaisi näitä tekstejä totuuksina tai loukkaavina, vaan voisi nauttia niiden humoristisesta luonteesta ja iloita lukukokemusten erilaisuudesta.

Vielä toistan: teilaustekstikin on aina subjektiivinen kuvaus omasta lukukokemuksestani, ei kirjailijaa vastaan suunnattu henkilökohtainen loukkaus. Jos puhun loukkaavaan sävyyn jostakin kirjailijasta (mitä pyrin kyllä välttämään), en tarkoita häntä ihmisenä vaan puhun hänen tuotannostaan.

Huomaathan, että TwAKissa teilattuja tekstejä on rakastettu ja jopa palkittukin muualla: teilatuista löytyy esimerkiksi David Nichollsin hitti One Day ja Mikko Rimmisen ihastuttanut Nenäpäivä

Kiitos ajastasi ja ymmärryksestäsi,

noora

PS. Älkää huoliko, pölkylle nostetaan vielä jatkossakin kirjoja! Sen lupaan!

21 kommenttia:

  1. Eikö sinua teilattu kun sinä teilasit muiden suosiman kirjan? Minut teilattiin! Heikompi ei olisi enää jatkanut bloggailua.

    Minäkin lähden siitä, että tuon esiin subjketiivisen mielipiteeni yrittämättä liikaa analysoida puolelta tai toiselta. Profiilissani kerron tarjoavani kirjaelämyksiä, en arvosteluja. Vähän aikaa sitten luin jsotain, että jollekin sana 'elämys' on kauhein sana, mitä hän tietään. Minä taas kerään elämyksiä, en tavaraa. Tarkoittaa, että rakastan myös sanaa 'elämys'.

    Hyvä pointti sinulta tuo perustelu, miksi et pisteytä. En minäkään. Tosin nyt olen kauhukseni huomannut, että joku on voinut tulkita arvion kappaleen lopun jälkeen tulevat 'tähdet' pisteiksi, kun haluan niillä vain jakaa tilaa, jos on vielä vaikka linkityksiä tms. Siellä on sitten mitä vain määriä;-)

    Todella hyvä kirjoitus: tiivis ja tyhjentävä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toistaiseksi minua ei ole teilattu, vaan teilauksiin on suhtauduttu ihan huumorilla. Mutts varmaan paljon mahdollista, että jossain vaiheessa tulee haukkuja.

      Mie olen Leena huomannut, että koko ihana blogisi hengittää tunnettä. Siellä on ihan oma "luminen" tuoksu, persoonallisuus. :)

      Kiitos! :)

      Poista
    2. Hänelle, joka tuntee lumen tuoksun, on koko elämä auki! Kiitos♥

      Poista
  2. On mukava kuulla bloggaajan perusteita kirjoituksilleen ja arvioinneilleen. Minä en ole ainakaan vielä kirjoittanut omista blogikäytännöistäni tai arviointikriteereistäni. Yritän luottaa siihen, että ihmiset ymmärtävät eivätkä ota sanomisiani minään totuuden torvina. Taidan selventää vasta sitten kun jostain tulee sanomista tai pahimmassa tapauksessa jonkin sortin nillitystä, ilmeisesti ainakin vielä blogissani vierailleet ovat ymmärtäneet sen pointin, koska en ole saanut mitään palautetta :D

    Mutta siis pitkälti samoilla linjoilla liikun kuin sinäkin: pyrin välttämään liiallista juonen kuvailua (no tästä sain kerran palautetta erään kirjasarjan kolmannen tms. osan kohdalla, sen jälkeen olen aina kirjoittanut kirjasarjojen osien arvioiden alkuun varoituksen mahdollisista juonipaljastuksista, jotka voivat siis paljastaa jotain menneistä osista), en yritäkään kirjoittaa mitään kirjallisuusanalyysejä (en edes osaisi!) ja arvioin kirjat aina oman mielipiteeni perusteella, johon ei vaikuta se, onko kirja arvostelukappale, lahja vai kirjastolaina tai onko kyseessä esikoinen vai jo kymmenen kirja kirjailijalta.

    Lisäksi pyrin aina käyttämään kuvia, joihin minulla on lupa eli siis kustantamoiden markkinointimateriaalia tai esim. poikaystäväni ottamia kuvia. Tähtiä annan, mutta pidätän oikeuden muuttaa niitä jälkikäteen jos niin haluan hih ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Samoiltahan nuo kuulostaa. :)

      Itseäni ärsyttää joskus,kun saan skrollailla pitkän matkaa jotain juonitiivistettä. Ei kiva. Usein myös huomaa, että parempi kirja houkuttelee spoilaamaan (?), ja siitä innostutaan sepostamaan pitkältikin. Toki esimerkiksi klassikon juonen tiivistäminen ketään haittaa, kun ne on niin tunnettuja muutenkin. Mutta samalla herää kysymys, että ketä se sitten palvelee tiivistää klassikon juonta, jos se on jo yleisessä tiedossa?

      Vai muuttuvat sinun tähtösesi ;D

      Poista
  3. Musta tuntuu jotenkin kamalan kummalliselta. Miksi ei muka saisi ottaa kuvaa omasta kirjastaan? Sinun omaisuuttasi se on! Ihan yhtä lailla kuin vaikka tiskikaapista löytyvä muumimuki tai mikä tahansa muu esine. Ikean asianajajat on varmaan kohta mun oveni takana riehumassa, kun olen kuvannut porrasjakkaraani ja olkkarin pöytääni ja kuvat löytyvät blogistani ;D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Valitettavasti nämäkin ovat häilyviä asioita. Mutta omat kuvani voivat kenties olla vielä kyseenalaisempia, koska niissä ei välttämättä näy, että kyseessä olisi esine vaan muokattu/tuunattu kansikuva. Siksi siitä saaattaa tulla jossain vaiheessa noottia.

      Poista
  4. Hyvä ja raikas, ihan sinun näköisesti esittely.

    Minulla on sama linja kirjankansikuvien suhteen. Otan aina kuvan itse ja koetan heijastella kirjan tunnelmaa. Se mennee tekijänoikeuksissa ainakin sitaattioikeuden piikkiin ja on perusteltukin. Valokuvaaminen on myös hauskaa.

    Juonen kuvailun suhteen useimmat bloggaajat ovat mielestäni aika hyvällä linjalla. Kehys on toki pakko kertoa, mutta keskeistapahtumia ei saa valottaa. Juonittelua-blogi on sen(kin) suhteen mainio.

    Teilaus-tunniste on aika hauska. Mielestäni kirjan voi hyvin "teilatakin" ainakin silloin, kun sen tekee perustellusti ja kertoo, miksi ei kirja ei vain toiminut. Minun mielestäni muuten monet tykkäävät erityisesti ei-niin-kehuvista arvioista, mutta totta kai oma subjektiivinen lukukokemus aina määrää kehujen/haukkujen/teilauksen/hampurilaismallin tason.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juonesta: Ehkä mie sitten reagoin näihin kiivaammin, mutta miusta tuntuu että juonipaljastuksia on joissakin blogeissa aika paljon. Fokus saattaa olla vaikka kahden kappaleen ajan pelkässä juonessa, ja lopuksi on lyhyt mielipide omasta lukukokemuksesta.

      Teilauksista: Pyrin aina perustelemaan mielipiteeni, teilatessakin, niin, että voin niiden takana seisoa. Sehän on jo mielipiteen edelletys, että se on perusteltavissa. :)

      Poista
  5. Hieno ja valaiseva juttu Noora. Olen huomannut, että itselläni riippu todella paljon kirjasta se, mihin arviossani (puhun arvioista, en arvosteluista, minusta arvio kattaa sekä lukukokemuksen että kirjasta kertomisen) keskityn. Joskus valotan enemmän kirjaa, sen ihmisiä, tapahtumia jostakin tietystä näkökulmasta (yritän olla spoilaamatta), joskus juttu keskittyy enemmän lukukokemukseen.

    Pitäisi varmaan itsekin tehdä vastaava juttu, vaikka blogistin esittelyn yhteyteen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jaana. :)

      Blogistiesittelyäsi jään odottamaan! Ja samanlaisia juttuja olisi kiva lukea toki toisiltakin.

      Poista
  6. Komppaan muita, hyvä juttu kaiken kaikkiaan! Minäkään en pisteytä, ja sinä osasit muotoilla ajatukseni juuri oikein: "En anna teoksille tähtiä, koska mielipiteeni kirjasta elää koko ajan." Niinpä!:)

    Muutama teilaus silloin tällöin tekee hyvää verenpaineelle:) Minäkin puoliteilasin Sinä päivänä ja kokoteilasin Nenäpäivän. Mielensäpahoittaja ei myöskään sytyttänyt, vaan aiheutti itse asiassa aikamoisen vastareaktion kaikkeen hypettämiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :)

      Pitääkin tutustua sinun teilauksiisi! ;)

      Poista
  7. No joo, olen nyt ekaa kertaa yllättynyt omassa blogissani siitä, että joku (anonyymi) ottaa herneen nenäänsä, kun en varsinaisesti kehu erästä teosta.

    En kuitenkaan ole Hesarin Ahola, joten pidättäydyn oikeudessani kirjoittaa kirjasta juuri sen, mikä siinä minua on viihdyttänyt tai kiihdyttänyt.

    Itse en jaksa lukea kirjablogeista juonen tiivistelmiä. Muutamassa blogissa rullaan aina reippaasti pari kappaleet alaspäin tekstissä, koska haluan lukea nimenomaan niitä omia ajatuksia kirjasta.

    Ja minusta on kaikkein parasta, että joku on lukenut kirjan täysin eri tavoin ja saanut siitä aivan erilaisia ajatuksia ja tunnelmia kuin itse olen saanut. Mikään ei ärsytä niin paljon kuin näkymätön ajatus, että kirja pitäisi lukea samalla tavalla. Ja varsinkin ahdistaa se ajatus, että jos et tykkää samasta kirjasta kuin minä, niin me ei olla enää kavereita. Mutta siis FB-aikakautemme kai tuppaa olemaan sellainen, että pitää tykätä samoin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oho! :o

      Miekin nautin tuosta rikkaudesta. Juuri se on blogimaailmassa hienoa, että kirjasta lähtee erilaisia ajatuksia ja ne ovat jaettavissa.

      Luin erään eläinsuojeluyrityksen facebook-statuksesta, että hän ei voi enää laittaa päivitykseen sydämiä tai kiitoksia, kun joku tuntematon oli hänelle soittanut ja syyttänyt häntä suosimisesta ja kyseenalaistanut miksei hän tykkää kaikkien jutuista ja laita kaikille kiitoksia ja sydämiä. ????????

      Poista
  8. Tätä oli mukava lukea! Joskus mietin, miksi arvioista pitää kerytoa, että ne ovat subjektiivisia - eivätkö ne ole aina?

    Tällainen teksti olisi hyvä kirjoittaa täälläkin ihan vaikka vain itseä varten!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Paula!

      Niinhän arviot ovat aina subjektiivisia - mutta siitä näyttää tulevan kiistaa, saako arvio enää olla rehellisen subjektiivinen (esim. Morren maailman esikoiskeskustelu). Kuulutetaan perään vastuuta myyntiluvuista, mikä on mielestäni hieman väärin. Omien sanojeni takana seison, mutta ei mielestäni kenenkään mielipidettä voi pitää suorana syynä kirjan huonoon myyntiin. :(

      Poista
  9. Kiva esittely :)

    Hih, tuo teilaus -tunniste on mennyt minulta ihan ohi :) Vähemmän ihastuneita arvioita on hauska lukea, varsinkin jos niissä näkyy bloggaajan persoona ja perustelut teilaamiselle tai kyseessä on paljon kehuja saanut kirja. Minä en lämmennyt Kärpästen herralle, vaikka moni pitää sitä huippukirjana, enkä saanut teilausta osakseni (jos nyt joku haluaa minulle aiheesta heristää sormea niin tervetuloa kommentoimaan ;) ).

    Suurin osa (kirja)blogeja lukevista varmasti tietää ja ymmärtää, että arviot ovat aina subjektiivisia, mutta eihän sitä koskaan tiedä milloin joku vetää herneen nenään vaikka nyt sitten teilaavasta postauksesta :)

    Tähtiä en minäkään anna blogissani. Omassa vihko-lukupäiväkirjassani olen sitä yrittänyt, mutta lähes aina vihkoa selatessani tekisi mieli muuttaa jonkun kirjan tähtimäärää, eli arvostus todellakin elää tilanteen mukaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Teilaus-tunnistetta kannattaa kokeilla ;D Myös mie nautin näistä persoonallisista mutinoista. Kärpästen herrahan oli ihan huippu, ehkä tulenkin teilaamaan teilauksesi! :D (No ei.)

      Poista
  10. Haha Laura tuolla aiemmin kertoi saaneensa palautetta eräästä juonipaljastuksesta... jep! Sen annoin minä :D Haha, tosin kyseessä oli kirja, jonka itse ajattelin lukea, muuten sitä ei varmaan sanokaan mitään.

    Minä itse jätän kaikki blogit lukematta, joissa on vaara, että juonesta paljastuu liikaa, koska se lähes aina pilaa ainakin osittain lukukokemuksen. Minulle voi tyrkätä kirjan käteen ja sanoa, että "lue" ja minä luen, vaikken tietäisi siitä mitään sitä ennen. Jos joku sen sijaan selostaa kirjan juonen kokonaan, en näe enää järkeä lukea haha.

    Minä olen myös sitä mieltä, että klassikoista ei tarvitse kertoa sen enempää kuin muistakaan. Joko juonen tietää etukäteen tai sitten voi itse lukea kirjan saadakseen tarkemman kuvan. Koska ei kaikki klassikot voi olla kaikille tuttuja, niin en ainakaan itse oleta, että niistä voisi lörpötellä kaikki jutut blogiin.

    Minusta teilaavatkin postaukset on ok, kunhan perustelee. Tai siis itse ainakin pyrin olemaan rehellinen ja suora postauksissa. Jos kirja oli paska, niin ei se siitä muuksi muutu vaikka minä kuinka runoilisin siitä kauniita sanoja. Tosin minut on kerran teilattu tämän takia, mutta toivottavasti useammat ymmärtää, että kaikki ei voi pitää kaikesta ja että jos minä en pidä jostain kirjasta, ei se ole keltään muulta pois. Muut saavat pitää sitten minunkin edestäni :)

    Hyvä postaus!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miekin luen kirjoja ilman, että katson edes takakannesta että mistä kirja kertoo. Hauskaa, kuin lähtisi yllätysmatkalle. :)

      Samaa mieltä olen noista teilauksista, ettei runoileminen ole hyväksi kirjalle. Eikä se tosiaankaan ole keneltäkään pois että ihmisillä on erilainen maku. Sehän on jo ihan kiistämätön fakta...

      Poista