Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 4. toukokuuta 2012

Hunajakukka ja asiaa punastuttavasta pornografiasta


  Riitta pudisti päätään ja hymyili. "Mä luulen, että tämä oli sellainen unfinished business, joka vain täytyi hoitaa loppuun."
  Janne nyökkäsi. "Tai rinnakkaistodellisuus, jonka puolella oli käytävä."

Sain eilen vihdoin ja viimein jo pitkään luettavana olleen Gummeruksen Erotica-sarjan neljännen osan, Hunajakukan, luettua. Lukukokemuksen innostamana eksyin pohtimaan pornografian asemaa muiden genrejen keskellä. Mielestäni etenkin suomalaisessa kirjavalikoimassa pornografiaa näkyy varsin vähän - ja yleensä se vähä on piilossa jossakin kirjakaupan sivuhyllyllä. Eikä sitä kuitenkaan sieltä kukaan osta, vai?

Kun eroottiseen teokseen tartutaan, lukijalla on selvästi ennakko-odotuksia. Ehkä hän tarttuu kirjaan uteliaisuudesta, ehkä juuri tarpeen tai himon ajamana. Joka tapauksessa, lukija tietää saavansa lukea seksuaalisuudesta, aktista tai halusta. Mikäli kirja sisältää jonkin isomman tarinan, mihin sisältyy useita sisäkertomuksia akteineen, se jää kuitenkin lukemistarkoituksensa puolesta yhdentekeväksi. Sen ainoa tarkoitus on järjestää aktit johonkin järjestykseen, ja antaa niille tilaisuus tapahtua.

Seksi kirjassa ei siis tule yllätyksenä, vaikka sen muodot saattavatkin olla moninaiset ja mielenkiintoiset. Silti kaikki kirjassa tapahtuva fantasia on turvallista, koska se on fiktiivistä. Ketään ei todella petetä tai pakoteta, sukupuolitauteja ei tarvitse pelätä ellei kirjailija päätä toisin. Tämä luo pornografialle eskapistista arvoa, ja näin ollen erotiikka voi toimia lukijalle turvallisena pakomatkana arjen keskellä. Niin sanottuna toisena ulottuvuutena, jota suojaa fiktiivisyyden turvaverkko ja jossa kaikki on mahdollista.

Yleensä pornografia ymmärretään pelkästään pisteestä pisteeseen liikkuvana toimintona. Kertomus pitää sisällään melkein poikkeuksetta kuvauksen aktista (Umberto Eco on myös pohtinut pornografiaa juuri liikkeenä pisteestä A pisteeseen B), jota edeltää halu, ja joka melkein poikeuksetta päättyy onnellisesti siemensyöksyyn tai naisen orgasmiin tai kenties jopa molempiin. Harvoin akti itsessään kuvataan mitenkään merkittäväksi, samoin tyydytys on lukijalle varsin yhdentekevää. Sitähän on jo osattu odottaa! Sen sijaan mielenkiinto ja jännitys kiinnittyy alkupisteeseen, himoon - miksi himo on syntynyt, ja mikä sattuma antaa himolle tien tyydytykseen? Onko kyseessä helle, kliseinen hissikohtaus vaiko mansikanpoimintareissu?

Joskus seksi (enkä tällä tarkoita siis pelkästään yhdyntää vaan kaikkea seksiä) saattaa olla seurausta henkilön luonteenpiirteestä. Kyseessä ei olekaan siveellinen neitsyt tai uskollinen perheenisä joka hairahtuu baarireissulla, vaan moraalisesti turmeltunut heitukka tai kyltymätön naistenmies. Tällöin halusta tyydytykseen suuntautuva liike saa alkunsa henkilöhahmosta, ei onnellisesta sattumasta. Toisaalta jo pornografisessa tarinassa esiintyminen olettaa henkilöltä halukkuutta, tiettyä seksuaalisuutta - hänen luonteensa on taivuttava toteuttamaan liike tai halu. Muuten hänellä ei ole mitään aktiivista funktiota tekstissä.

Toki henkilöhahmo voi myös alistua epäseksuaaliseksi objektiksi, pelkäksi halujen kohteeksi. Tällöin kertoja päättää, ettei henkilö joko tiedä häneen kohdistuvasta halusta, ei halua toteuttaa toisen fantasiaa tai sitten vain nauttii pelkästä objektina olemisesta. Tähän kategoriaan voisi sovittaa esimerkiksi Vladimir Nabokovin Lolitan Dolores Hazen (tässä kohtaa luen siis Nabokovin teosta pornografisena juuri halun takia, mutta kirjaa voi toki lähestyä toisistakin näkökulmista).

Perinteinen pornografia hyödyntää siis pääosin tyyppejä henkilökuvauksessaan. Usein on kyseessä viattoman neitsyen hairahdus tai raiskaus, ja usein nainen esiintyy juurikin objektina, jossa mies herättää halun kertomuksen myöhäisemmässä vaiheessa. Tällaisessa pornografiassa on kovin vähän mielenkiintoista: sehän sisältää jo lukijalle tutun tyypittelyn, kenties vielä A-B -liikkeenkin ja mielikuvituksettoman juonikuvion. Mielenkiintoisimpia pornografisia kertomuksia ovatkin juuri ne, jotka eivät noudatakaan A-B -kuviota, joissa halu jää täyttymättä, ja joissa esimerkiksi nainen toimiikin agressiivisena subjektina ja hylkää objektin yksipuolisen roolin. Nuo poikkeamat pornografian perinteessä ovat niitä merkittävimpiä syitä, miksi pornografia kuuluu nostettavaksi klassikkohyllylle.

Erotiikan kautta voidaan siis uudistaa vaikkapa naiskuvaa, tai jakaa yhteiskuntakritiikkiä (tätä voi etsiä vaikkapa ihan konkreettisesti kertomuksien henkilöitten yhteiskunnallisesta asemasta, heidän seksuaalisista mieltymyksistään - vain mielikuvitus on tulkinnan rajana).Vaikka lukemamme pornografia näyttääkin siis alunperin vain yhteen tarkoitukseen veistellyltä, se pitää sisällään kyllä syvempiäkin tasoja. Eihän kauhuakaan lueta vain siksi, että halutaan kylmiä väreitä. Silti tuntuu, että porno hävettää vieläkin, eikä sitä kehdata julkaista saati sitten lukea.

Huh! Sitten onkin aika palata kirjaan. Hunajakukka sijoittuu suurimmaksi osaksi perinteisen pornografian akselille, ja muistaakseni jokainen sen kolmestakymmenestäkahdeksasta tarinasta sisältää onnellisen lopun (=siemensyöksyn). Rakenteeltaan novellit eivät siis tarjoile yllätyksiä, mutta miljöön runausaudesta lukija kyllä pääsee nauttimaan. Kokoelmassa sekstaillaan niin Meksikon pikajunassa, Sodoman kaupungin seksimessuilla kuin Turkin haaremissakin. Toisaalta minusta oli hauskaa, että Hunajakukka osoittautui näinkin monipuoliseksi, esimerkiksi Meksikon pikajuna nauratti minua jo ihan pelkällä kontekstillaan, mutta pidän ehkä kuitenkin vähän yhtenäisemmistä teoksista.

Hunajakukassa on myös aivan liikaa materiaalia. 38 novellissa on karsimisen varaa, jotkut novellit ovat niin kökköjä etteivät jaksa edes naurattaa (esimerkkinä sisäoppilaitoksen siivooja, jota pyydetään auttamaan pianon siirtämisessä niin, että häntä naidaan pianoa vasten). Hunajakukka toimisi ja viihdyttäisi paremmin, jos kokoelmassa olisi keskitytty enemmän laatuun kuin määrään.

Mutta löytyyhän Hunajakukasta pari helmeäkin, jotka kalastelevat syvempääkin tasoa. Kaiken lisäksi ne on vielä kirjoitettu hyvin. Yhtenä esimerkkinä mainitsen Väinön laulun, joka kertoo Ainon, Väinön ja Ilmarin seikkailusta. Se tulkitsee Kalevalaa uusiksi, Ainon näkökulmasta, ja välttää perinteisen itsesäälin ja esittääkin Ainon valinnan itsenäisenä haluna.

Tällaisenaan voisin suositella kokoelmaa vaikkapa humoristiseksi lahjaksi ystävättäreltä toiselle (kiitän sarjan hienoa kansiasua, näitä kyllä kehtaa antaa lahjaksi). Tästä teoksesta riittää ainakin nauruja. Silti toivoisin, että sarjan seuraava osa olisi hieman yhtenäisempi, ja laadultaan hieman korkeampi. Ei ole mitään järkeä painaa kirjaan sellaista novellilaatua, mitä löytää netin törkyfoorumeilta.

PS. Tämän postauksen syntyyn on vahvasti vaikuttanut Angela Carterin teos The Sadeian Woman - An Excercise in Cultural History. Suosittelen kirjaa lämpimästi niille, jotka hakevat pornografiasta muutakin kuin pelkkää kädeniloa.

---
Hunajakukka.
2012, Gummerus.
312 sivua.
Kustantajan sivut.

7 kommenttia:

  1. Erittäin oivallinen teksti!

    Porno on minulle aika vierasta, etenkin siis audiovisuaalinen sellainen. (Toki noin niin kuin perusperiaate on selvä.) Välillä on tullut pohdittua paljonkin sitä, miten ihmeessä (tämä on nyt kärjistystä) miehet eivät yleensä ymmärrä, että eroottisesta kirjallisuudesta, siis tekstistä, voi saada yhtä lailla tyydytystä kuin liikkuvasta kuvasta. Itse olen ainakin teiniaikoina kahlannut läpi Reginat ja Emmanuellet ja pitänyt niistä - sen sijaan pornoleffat eivät ole minua koskaan kiinnostaneet. Tai no joskus lukioaikoina kun pidettiin kotibileitä ja jäätiin yöksi kaverille, jonka kotona näkyi kaikki mahdolliset satelliittikanavat, katsoimme aamuisin darrassa superhuonoa lesbopornoa (jota tuli tietyltä kanavalta aina sunnuntaisin) ja nauroimme itsemme kipeäksi :D

    Mutta niin. Itse en siis pidä pornoa pahana tai tuomittavana, mutta sen verran pornoteollisuus sivuilmiöineen nostattaa minulla karvat pystyyn, että haluaisin pornoni reilun kaupan sertifikaatilla, jos tosiaan pornoa "kuluttaisin".

    Ehkä olisi aika palata pornografisen kirjallisuuden pariin, miksi ei! Tämä kirja voisi olla ihan mielenkiintoinen kokemus, kotimaista ja kaikkea. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Naisen ja miehen reagointi visuaaliseen seksuaaliseen ärsykkeeseen on erilainen - muistaakseni mies kiihottuu viidessä sekunnissa näkemästään, naisilla vastaava aika saattaa olla jopa 45 minuuttia (eli siis vaikkapa vasta paljon videon katsomisen jälkeen!). Tämä voi olla yksi syy, mutta tunnen kyllä paljon miehiä, jotka pitävät kirjallisesta pornosta mutta myös naisia, jotka nauttivat videoiden katselemisesta. Jokaisella on oma makunsa. :)

      Pornoteollisuudessa on paljon pahaa - riistoa, hyväksikäyttöä, tauteja, vaikka mitä. Siksi pidänkin fiktiivistä (kirjallista) pornoa parempana vaihtoehtona, koska ketään ei oikeasti satuteta. Tosin audiovisuaalista pornoakin löytyy hyviintarkoituksiin (esim. Fuck for Forest, www.fuckforforest.com).

      Mie olen pornografian suurkuluttajia, enimmäkseen siksi, että porno kiehtoo kaksinaisella luonteellaan. Yhdessä pornoilemaan! :)

      Poista
  2. Itse en ole kyllä oikein ikinä innostunut pornografiasta millään tasolla saati ollut kiinnostunut. Se on sellainen aihe, josta en jaksa lukea. Usein kun tämän sanoo ääneen, niin saa kuulla, että "se on sulle niin tabu", mutta ei se ole. Kyllä mä seksistä voi puhua, jos niikseen tulee. Mutta jos puhutaan kirjallisuudesta, niin niissä porno ei kiinnosta.

    Joskus ihan harmittaa, että johonkin hyvään kirjaan on väkisin ympätty seksiä/pornoa, joka ei syvennä tarinaa mitenkään tai tuohon siihen sinänsä mitään uutta. Niinku miksi?! Toisissa kirjoissa sille on aikansa ja paikkansa, mutta toisissa se tuntuu kuin väkisin väliin olisi lyöty pari hemmoa naimaan toisiaan, jotta sekin puoli tulee sitten selväksi.

    Mutta ei mua kyllä hirveästi kiinnosta se teema kirjoissa. Ehkä se johtuu siitä, että ei mua hirveästi muutenkaan toisten ihmisten seksielämä kiinnosta haha :D

    No joo. Mutta ihan hyvä, että tästäkin aiheesta kirjoitellaan ja saa lukea vähän muidenkin mielipiteitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sehän on ihan fakta, että kaikki genret eivät kiinnosta kaikkia. En miekään pidä dekkareista tai harlekiineistä, hyhhyh! :D

      Tässä tulee mieleen leffaseksi, sekin on yleensä kovin turhaa. Miksi sankarin pitää sekstailla sen kuuman blondin kanssa, kun katsojalle ei edes näytetä mitään eikä juoni millään tavoin syvene tästä kiihkeästä kohtauksesta?

      Erilaiset mielipiteet ovat aina tervetulleita, kiitos kommentistasi, Katri! :)

      Poista
  3. Mielenkiintoinen teksti! En ole tainnut juuri pornografista kirjallisuutta lukea... Lukupiirissä piti pari vuotta sitten lukea kioskikirjallisuutta, valittavana olisi toki ollut erotiikka-aihettakin, mutta muistaakseni omani oli romantisoidusta päästä, sisältäen muutaman aktin. En juuri saanut kirjasta juuri mitään irti - syy saattoi olla juonen, jossa herkkä sihteerikkö rakastuu päätäpahkaa kusipää-pomoonsa eikä missään ole mitään järkeä:)

    Hunajakukkaan olen kirjakaupassa (olen töissä siellä) törmännyt useinkin, tai siis siihen ja sen jatko-osiin. Erotica-sarjaa on mennyt mielestäni "ihan mukavasti", itse en ole lukenut, mutta olen ennakkoluuloineni lokeroinut sen valmiiksi kioskikirjallisuuden jatkoksi. Ehkä pitäisi joku päivä lukea joku sarjan kirjoista ja antaa ennakkoluuloille kyytiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En ole itsekään kökön pornon/erotiikan/romanssin ystäviä. Jos kirjalla ei ole mitään tuoretta lihaa tarjottavanaan lukijalle, jätän mieluummin lukematta. Kuulostaapa todella mielenkiintoiselta tuokin juoni :D

      Itse yllätyin Hunajakukan suhteen sekä positiivisesti että myöskin negatiivisesti: kirjasta kun löytyi juuri tuota kökköä pornoa, mutta myös pari helmeä. Toivottavasti seuraavissa osissa kiinnitettäisiin enemmän huomiota laatuun, nyt fokuksessa on tainnut olla enemmänkin runsaus. :)

      Poista
  4. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista