Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 16. toukokuuta 2012

Epätavallinen lukija



Fiktion maailma on tiedetysti vaarallinen - se saattaa varoittamatta imaista mukanaan. Näin käy myös parhaimmillekin meistä, Alan Bennettin romaanissa Epätavallinen lukija fiktion uhri on kuningatar (fiktion uhri on itse fiktiivinen henkilö -  hmmmn?). Mitä tapahtuu, kun maan ykkösnainen haksahtaa lukemiseen, eivätkä edustustehtävät enää kiinnosta? Miten suhtautua tilanteeseen, jossa arvohenkilöt eivät enää voi keskustella kuningattaren kanssa, koska eivät ole lukeneet tämän lukemia kirjoja? Edessä on skandaali, jota ei voi välttää.

Bennettin satiiri kuuluu ryhmään, jota voisi nimittää lyhyeksi ja teräväksi. Kertomus on lyhkäisyydessään virkistävä mammuttikirjojen aikakaudella, ja silti se onnistuu sanomaan kaiken tarvittavan. Tätä voisi sanoa arteeksi kaikille kirjojen ystäville. Kuningattaren koomiset oivallukset ja pikkumaisen hovin kulmienkohotukset tuntuvat ehkä jopa arkipäiväiseltä tavalliselle lukijalle. Hykertelin tälle satiirille, joka loistaa älyllään ja ivallaan. Mikä helmi!

Mutta on Epätavallisessa lukijassa vakavempiakin teemoja. Se on enemmän kuin ajankohtainen aikakautena, jolloin lukeminen on äärimmäisen mediaepäseksikästä. Stereotyyppisesti ajatellen lukeminen ymmärretään Cosmon selailuna tai nettisurffailuna, ja innokas lukija tuntee itsensä ulkopuoliseksi muualla kuin blogimaailmassa tai keski-ikäisten naisten lukupiirissä. Lukemisessa ei ole mitään hävettävää, vaan se avartaa ja sivistää ihmistä.

Lisäksi pienoisromaani ivaa osuvasti ihmisten suhtautumista kaikkeen epänormaaliin - pikkuasioita paheksutaan rohkeasti seläntakana. Heti, kun kuningatar rikkoo kirjoittamattomia sääntöjä käyttäytymällä muuten kuin normaalisti, koko hovi alkaa kuhista. Tämä on naurettavaa, sillä eihän lukeminen voi kuitenkaan muodostua kansan uhkaksi (vaikka se romaanissa häiritseekin kuningattaren omistautumista asemalleen). Mietin tätä samaa "kuhisemista" todellisuudessa, esimerkiksi homouden kannalta. Miksi homoja halutaan polkea, eihän homous satuta ketään? Onko kyseessä vain ihmisten luontainen tarve nyppiä jotakin epänormaalia, vai joukkohengen herääminen negatiivisten asioiden kautta?

Epätavallista lukijaa voi myös tarkastella kehitysromaanina. Kertomuksen alussa lukija tapaa enemmänkin vain päivästä toiseen keinuvan kuningattaren, mutta kirjan edetessä kuningattaren persoonaa kehittyy näkyvämmäksi, ja lukija saa seurata subjektiivisen ja tietoisen ajattelun syntyä. Kokonaisuudessaan Bennett on kirjoittanut viihdyttävän romaanin, joka hurmaa tilannekomiikallaan lukemisen ystävät ja antaa myös aihetta vakavempiin pohdintoihin.

PS. Jos pitää brittiläisestä menosta ja huumorista, tämä on nappivalinta. Ja kuvassa ei muuten ole mikään kuningatar mutta epätavallinen lukija, joka on myöskin fiktion uhri. ;)

6 kommenttia:

  1. Minä pidin tästä teoksesta, sen lyhyestä mitasta, satiiria tuli myös luokkayhteiskuntameiningistä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, oivallinen minipaketti ja kokoaan monipuolisempi. :)

      Poista
  2. Tämä pitäisi kyllä lukea, kun vaikuttaa niin kiinnostavalta aiheelta :). Kiitän kirjavinkistä ja lisäilen tämän kilometrin pituiseen TBR-listaani ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti kannattaa lisätä, sen verran ilahduttava tuttavuus tämä oli. :)

      Poista
  3. Tämä oli minustakin ihana pikkukirja! Tuo iva kaikkeen epänormaaliin oli hauskasti kuvattu kirjassa, vaikka kyllä se kuningattaren menokin välillä vähän nauratti :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niinpä! Kuningatar oli ihan loistava kaikkine pohdintoineen :D

      Poista