Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 7. toukokuuta 2012

Aika suuri hämäys


"Alex sulki silmänsä ja kuunteli. Kaupan ristikko liukui alas. Koira haukkui käheästi. Rekat kolistelivat silloilla. Samettinen yö hänen korvissaan. Ja humina, jatkuva humina, joka ei ehkä sittenkään ollut kaiku, vaan kuluva aika."

Jennifer Eganin Aika suuri hämäys on niittänyt palkintoja (eikä niistä suinkaan vähäisin ole Pulitzer), ja nyt kirja löytyy vihdoin suomeksi. Paljon kohistu teos herättää pakostikin lukijassaan jotakin ennakko-odotuksia, mutta onneksi maltoin hieman mieleni edellisen Pulitzer-pettymyksen takia (Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge). Vaikken varauksetta ihastunutkaan, en kyllä pettynytkään.

Eganin romaani kertoo usean ihmisen kohtalot aina 1970-luvun punk-kaudesta jonnekin tulevaisuuteen. Kaiken keskiössä on Bennie Salazarin levy-yhtiö, sekä hänen mystinen ja kiehtova assistenttinsa Sasha. Sasha muistuttaa kaikkia ajasta, sen kulumisesta, hukatuista unelmista ja niistä hetkistä, jolloin ajan huumaava voima tuntuu hetkeksi pysähtyvän. Mutta niinkuin aikakin, myös Sasha lipuu kurottajansa ohi.

Aika suuri hämäys on ehdottomasti raikas ja kokeellinen teos, joka tuntuu luovan uuden lokeron itselleen. Kirjan kaikki luvut kertovat tarinaa eri henkilöiden näkökulmista, ja yksi luvuista koostuu pelkistä kaavioista ja malleista. Omatakeinen ja vaihteleva kerronta näyttää, kuinka monella eri tapaa asiat voi nähdä ja esittää. Samalla teoksen henkilöhahmot korostuvat aina eri tavalla, ja jokainen uusi näkökulma avaa henkilöitä enemmän. En kuitenkaan voi sanoa, että juuri tällainen kokeellinen kerronta olisi sitä, josta itse nautin eniten. Välillä teoksen eri näkökulmat tuntuivat liiankin irrallisilta, ja kaipasin turvallista ja kronologista juonta (hassua, sillä yleensä juuri kronologia on minusta niin kovin ikävystyttävää). Ehkä Eganin kokeellisuus oli liikaa jopa minulle, enkä pysynyt enää kärryillä.

Muutenkin teosta lukiessa tuntui siltä, että tämän kirjan kohdalla toinen lukukerta saattaisi hyödyttää. Aika suuri hämäys kun ei ole missään nimessä helpoimpia kirjoja ja vaatii kyllä aivotyötä avautuakseen. Nyt keskityin kenties hieman liikaa kirjan tapahtumiin ja hahmottamaan yhtenäisyyttä, vaikka ehkäpä tämän romaanin kohdalla juuri tuo yhtenäisyys olisikin hyvä heittää romukoppaan (vaikka sisäkansisuikaleessa romaania hehkutetaan kehämäisestä rakenteestaan).

Suurena teemana, ja myöskin liikuttavana voimavarana, romaanissa on aika. Samalla lukija päätyy myös pohtimaan myös ihmisen egosentrisyyttä - murehdimme hukattuja unelmiamme niin, ettemme pysty liikkumaan elämässämme eteenpäin. Hukkaamme sen vähänkin, mitä on vielä jäljellä. Lisäksi olemme niin kiinnostuneita oman kohtalomme surkuttelusta, että tapamme kaikessa välinpitämättömyydessämme planeettammekin. Kun henkilökohtainen aikamme on alussa, ajattelemme sen jatkuvan loputtomiin, mutta kun se käy kohti loppuaan, kuvittelemme menettäneemme jo kaiken. Seuraa lamaannus ja eksyminen.

 Aivan niin, Egan. Aika on suurta hämäystä.

Voisin sanoa, että Eganin palkittu romaani jätti minut siis kahden vaiheille. Toisaalta arvostin kirjan mittavaa ja välillä huumaavankin tuntuvaa teemaa, mutta toisaalta kerronnan kokeellisuus ja eri näkökulmat vieraannuttivat minua. Erilainen Eganin kokemus Aika suuri hämäys kuitenkin oli, vaikkei tämän vuoden parhaimmistoa minulle edustakaan.

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

PS. Suomentajan ratkaisu kääntää kirjan otsikoksi Aika on suuri hämäys on mielestäni loistava. Yleensä pidän sanatarkoista käännöksistä, mikäli ne ovat mahdollisia, mutta tässä se ei olisi toiminut.

---
Englanninkielinen alkuteos A Visit from the Goon Squad.
Suomentanut Heikki Karjalainen.
2012, Tammi.
412 sivua.
Kansi: Jussi Kaakinen.
Kustantajan sivut.

4 kommenttia:

  1. Raikas ja kokeellinen kuulostaa houkuttelevalta ja onhan tämä kirja muutenkin varmasti yksi vuoden arvostetuimmista käännöskirjoista. Mutta tuntuu, että kirjan lukeminen vaatii oman vireystilansa. Jään siis odottelemaan sellaista. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Uskon, että tämä tosiaan kuuluu sekä odotetuimpiin mutta myös vaikeimpiin. Ja onhan Eganin teoksessa paljon myös huumoria (jota en tällä kertaa sivunnut arviossani), joka vaatii oman mielentilan. Jään odottamaan arviotasi. :)

      Poista
  2. Minä aloitan tätä ihan näillä näppäimillä kun sain tämän vihdoin kirjastosta. Odotan lukemista innolla, mutta hieman varautuneena. Erikoiset, vaikeat kirjat eivät aina välttämättä ihan uppoa minuun ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eganin teos ei onneksi ole kieleltään vaikea (teoksen kieli on oikein miellyttävää lukea), mutta enemmänkin aivot rasittuivat kaikesta yhdistelemisestä ja raskaista teemoista. Innolla jään odottamaan arviotasi! :)

      Poista