Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 16. huhtikuuta 2012

Sisar


Rosamund Luptonin Sisar edustaa hempeää dekkaria. Sankaritar kehittyy sopivasti ihmisenä, tekee arvokasta surutyötä ja puolustaa omaa käsitystään kaikkien halveksimasta sisarestaan. Siinä sivussa erotaan tylsästä miehestä, tavataan komea lääkärisetä ja tutustutaan pariin demoniseen mieshahmoon. Ja tietenkin selvitetään rikos ihan yksin kun poliisit eivät auta tutkimaan että kuka sen siskon oikein fileerasi. Kuinka mielenkiintoinen ote tarinaan...

Nojoo. Voin kai siis jo kättelyssä myöntää, ettei Sisar uponnut. Tai no, upposi ja jonnekin syvimpiin pohjamutiin vielä. Odotin kirjalta syvällisyyttä, mutta öh... Tulee mieleen aivan Kim Edwardsin Muisto tyttärestäni, josta en pitänyt ollenkaan. Samalla tavoin myös Luptonin romaani pitäytyy käsittelemästä rumia asioita - ainoastaan syyllinen saattaa yllättää lukijan. On äärimmäisen epäkiinnostavaa seurata murhamysteeriä, jossa uhrista ei paljastu mitään yllättävää. Tess, Beatricen murhattu sisar, pysyy aina romaanin loppuun asti puhtoisena luonnonlapsena, ja romaani korostaa Beatricen ruusuista kuvaa siskosta. Eihän siinä mitään, mutta kuinka mielenkiintoinen tällainen ratkaisu on oikeasti lukijan kannalta? Olisin kaivannut yllätystä, kunnon tahraa Tessin tylsään hahmoon.

Toinen hieman kyseenalainen valinta kirjailijalta on Sisaren rakenne. Kirjeromaani on kyllä kenties virkistävä raportoivien dekkareitten kentällä, mutta se huojuttaa Sisarta kehityskertomuksena. Kun Beatrice kertoo kirjeessään koko ajan muuttuneensa niin tai näin Tessin kuoleman jälkeen, jää lukijalle taas kovin vähän varaa omaan aivotyöhön. Voisin kuvitella, että tämä toimii joillekin lukijoille kevennyksenä, koska aivot voi vapaasti ripustaa narikkaan ja heittäytyä Beatricen sievistelyn helmoihin. Mutta toisiin lukijoihin tämä saattaa kenties vaikuttaa negatiivisemmin, sillä ainakin itse mietin että miksi ihmeessä edes luen koko kirjaa loppuun. Haluan itse oivaltaa henkilön kehittymisen, tai sitten tartun johonkin tyhjänpäiväiseen naistenlehteen. Motivaation katoaminen teki lukemisesta lyijypuuroa.

Kaiken kaikkiaan Sisar oli yllätyksetön, kevyenraskas ja sievistelty lukukokemus. Suosittelenko? En. Ellet sitten halua kaunista kantta kokoelmiisi. Miksi sitten luin kirjan loppuun? No pitihän se saada selville että kuka Tessin on tappanut!

PS. Suomentajalle: Tietääkseni isosisko taipuu isosiskosta eikä isostasiskosta, ja fiancee kääntyy morsiammeksi eikä sulhaseksi. Right?

---

Englanninkielinen alkuteos Sister. Suomentanut Anuirmeli Sallamo-Lavi.
Gummerus, 2012.
404 sivua. Kannen suunnittelu: Jenni Noponen.
Kustantajan sivut

16 kommenttia:

  1. Kirjoitit hauskasti ja raikkaasti. Minäkään en lämmennyt Sisarelle, vaikka taisin pitää siitä hieman enemmän kuin sinä. Aika tavanomainen ja helposti unohtuva lukuromaani, odotin hieman enemmän, koska kovastihan kirjasta on pidetty.

    Kunnollisesta kirjeromaanista, jossa on vain yksi kertojanääni on mainittava Lionel Shriverin Poikani Kevin. Nyt en muista, että oletko lukenut sen, mutta siinä kirjan rakenne kantaa erinomaisesti. No, Shriver ja Lupton selvästi ovat hieman eri sarjaa kirjailijoina. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Luin Shriverin jo viime syksynä - se oli mielestäni viime vuoden lukemistani mielenkiintoisin. Ihan huikea. :)

      Ja kyllä, ei voi verratakkaan näitä kahta... :)

      Poista
  2. Jihuu, suosikkitunnisteeni "teilaus" havaittu :D

    No ei, siitä en iloitse, että lukukokemus oli teilauksen arvoinen, mutta plussaa loppuun asti pusertamisesta. Minua tämä kirja ei jotenkin ole ollenkaan kiinnostanut, mutta jos se jossain tulee vastaan, eikä muutakaan lukemista ole (yeah, right), saatanpa tarttuakin. Välillä kaipaan kirjaa, jota ei tarvitse pureskella mitenkään.

    Ps. Luin eilen loppuun Maan ääreen ja, no, en oikein tiedä, mitä sanoa. Hieno kirja!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai on se sinun suosikkitunnisteesi :D Itsekin tykkään kyllä lukea lyttäysarvioita, ne on hauskoja. :D

      Jos päätät varoituksista huolimatta ryhtyä tätä lukemaan, lupaa ehdottomasti sitten kertoa kokemuksestasi. :)

      Ihanaa, että luit Carlsonin kirjan - mie odotan arviotasi! :)

      Poista
  3. Kiitos hauskasta arvostelusta! Olen miettinyt, että pitäisikö tämä lukea vai ei, mutta sait minut kyllä kallistumaan yhä enemmän kielteiseen kantaan. En lue juuri jännityskirjallisuutta ja nuo asiat, mitä toit esiin, saavat minut kyllä lykkäämään tähän tarttumista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Jossu. Tuskin menetät mitään, vaikka skippaisit tämän. Miekään en ole jännityskirjallisuuden suurkuluttajia, eikä tämä kirja tuonut muutosta asiaan. :)

      Poista
  4. Hih, minä pidin kovasti siitä Edwarsin kirjasta ja ihan tästäkin mutten niin paljon kuin tuosta Edwardsin. Sellainen kiva "välipalakirja" noiden hienojen "vitosen" kirjojen välissä ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Äitinikin piti kovasti Edwardsista. Ehkä pitäisi suositella tätäkin hänelle :)

      Poista
  5. Oivoi minkälaista arvostelua tämä on saanut! :( Juuri posti toi tämän kirjakerhosta, kun tilasin kun kuulosti niin mielenkiintoiselta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä vielä huolestu Jenni! :) On tästä tykättykin, ties vaikka yllättyisit positiivisesti. :)

      Poista
  6. Minä pidin kyllä tästä huomattavasti enemmän kuin Edwardsin kirjasta, joka oli jotenkin tylsä ja kökkö. Kiva lukea tästä tällainen erilainen arvostelukin! (en minäkään tätä mitenkään siis rakastanut...;) )

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Edwardsin kirja oli kyllä tylsä - turhaa vatvontaa ja haikailua. Huhhuh, vieläkin harmittaa koko lukukokemus!

      Juu, täällä mie vedän ihan sataprosenttisen rehellisesti. :D

      Poista
  7. Sisar ei kuulosta minun kirjaltani. Lääkärisetä viimeistään karkottaisi ;-D...

    Blogissani on haaste sinulle, Noora! :-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi, mukavaa! Käynkin kurkkaamassa! :)

      Poista
  8. Muut ovatkin jo kommentoineet, että on virkistävää lukea "teilaustekstiä", ja minä sanon samaa:D Itse suorastaan inhosin Edwardsin kirjaa, mutta Sisar oli mielestäni ihana aivot-narikkaan-ja-talvilomalle-mars-lukukokemus. Eli matkasin mökille, korkkasin valkoviinipullon ja majoittauduin peittojen alle lukemaan, ja hyvä etten kerralla ahmaissut. Sisarella tuskin on mitään mahdollisuuksia päästä tämän vuoden kärkikahinoihin parhaita lukukokemuksia pohdittaessa, mutta kelpo viihdettä, ja niin kuin Susa tuumasikin, näitä tällaisia kirjoja oikeastaan kaipaakin niiden viiden tähden kirjojen väliin:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miusta on hienoa, että kirjat herättävät erilaisia mielipiteitä - juuri nuo mielipiteet pitävät keskustelua yllä ja kiinnostavana. Ja ainahan on hienoa, jos kirja löytää lukijansa. :)

      Poista