Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 7. huhtikuuta 2012

Samettiyö ja Memesa-trilogia


Kiba Lumbergin Memesa-trilogian viimeinen osa, Samettiyö, ei herättänyt etukäteen varsin suurta lukuintoa. Luin ensimmäisen osan, Musta perhonen, jo viime vuoden puolella. Pidin siitä kovasti, mutta toinen osa, Repaleiset siivet, tuntui oikealta kurarönäykseltä. Tuntui, että idea oli lopahtanut jo ensimmäiseen osaan. Siksi keräilinkin pitkään rohkeutta, ennen kuin tartuin kolmanteen.

Samettiyössä Memesa on kasvanut jo naiseksi, ja kokee vaikekasi löytää paikkansa suomalaisessa yhteiskunnassa. Romanit ovat hänelle vieraita ja osa haluaa hänen kuolevan, mutta myöskään hänen rakkaudenkohteensa, tavalliset suomalaiset naiset, eivät ota häntä vakavasti tai eivät ymmärrä hänen taiteellisuuttaan. Memesa putoaa väliin - hän ei ole enää aito romani, muttei suomalainenkaan. Ainakaan toisten suomalaisten mielestä.

No ei tämä nyt niin surkea ollut kuin kakkososa. Mutta ei kyllä lähelle yhtä hyväkään kuin Musta perhonen. Onneksi en odottanut mitään, niin en pettynytkään. Myönnän kyllä, että Lumberg on tehnyt rohkean teon kirjoittaessaan tämän sarjan, mutta ainakaan minä en saanut paljoa irti trilogian viimeisistä osista. Mitä nyt taiteilijan itsensä nautittavaa ja upeaa kansitaidetta, oih.

Samettiyön ongelma on sen ylenpalttinen keskittyminen Memesan rakkauksiin. Syrjäytymistä voi kuvata muutenkin, kuin kertomalla epäonnistuneista rakkaussuhteista ja torjutuksi tulemisesta. Nyt kirjassa on ihan liikaa lemmenseikkailuja, että niitä kaikkia voisi ottaa vakavasti ja niistä jaksaisi kiinnostua. Vähemmän draamaa olisi riittänyt paljon paremmin. Olisin halunnut lukea sen sijaan vielä enemmän Memesan taiteilijaelämästä, hänen arjestaan yhteiskunnassa.

Välillä tuskastelin myös kirjan kiirehtivää sävyä. Memesa hyppää nopeasti tapahtumasta toiseen, eikä oikein syvenny mihinkään koettelemukseen. Kirja kuvaileekin paljon Memesan pintapuolisia tunteita ja esimerkiksi hänen matkojaan, mutta jokin syvempi ulottuvuus Samettiyöstä puuttuu. Vaativana lukijana huusin jotakin analysoitavaa, tulkittavaa, mutta hyvin vähän tästä jäi loppujen lopuksi käteen. Ehkä hiukkasen sääliä Memesan kovalle kohtalolle.

Jos kuitenkin olet kiinnostunut romanikulttuurista, niin kehotan tutustumaan ehdottomasti Mustaan perhoseen. Muiden lukemista voi sitten harkita uudelleen ensimmäisen osan jälkeen, vaikka kaikkia kolme teosta ovatkin itsenäisiä romaaneja. Itse ainakin toivon, että olisin lukenut ainoastaan ensimmäisen Memesan. Nyt jäi koko trilogiasta vähän ristiriitainen jälkimaku.

---
Samettiyö.
Sammakko, 2008.
247 sivua. Kannen maalaus: Kiba Lumberg.
Kustantajan sivut

2 kommenttia: