Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 10. huhtikuuta 2012

Maailmanlopun tyttö


"Hän oli aina vakuuttunut, että kaikki kokivat asian samalla tavalla ja että muut toimivat samoin kuin hän: leikkivät sanoilla puhuesssaan orgasmista. Paitsi tietysti sairaat. Mutta normaalit naiset, kuten hän, nauttivat seksituokiosta, tunteesta, että toinen sai siitä nautintoa, ja että se tapahtui heidän välityksellään. Se itse asiassa korvasi orgasmin, tuo toisen ihon ja elimen kosketus, toisen nautinto. Hänestä se oli naisen todellista nautintoa. Jakaminen."

Virginie Despentes on ranskalainen naiskirjailija, joka on jo pitkään vetänyt omaa linjaansa. Siihen linjaan kuuluu rähisevä feminismi, rumat naiset ja seksi. Aivan oikein, Despentes ei todellakaan kosiskele lukijoitaan. Aiemmin naiselta on suomenettu Pane mua, Kauniita asioita, King kong -tyttö ja Teen spirit. Pane mua ja Kauniita asioita ovat umpifeministisiä, jotka säteilevät seksiä ja väkivaltaa. Rumia kirjoja. King kong -tyttö taas on sekoitus Despentesin rajua pohdintaa sekä tilitystä naisen omista kokemuksista patriarkaalisessa yhteiskunnassa. Kaikista edellä mainituista olen pitänyt, mutta viimeksi lukemani Teen spirit oli sen verran heikko ja keskeneräinen tekele isän ja tyttären suhteesta, että jännitin mitä Despentesin uudella romaanilla, Maailmanlopun tytöllä, olisi tarjottavanaan.

Ja sehän tarjosikin lukijalleen täyslaidallisen. Ehtaa Despentesiä!

Lucie Toledo varjostaa työkseen teinejä. Lucie suhtautuu niin elämään kuin itseensäkin välinpitämättömästi, eikä työ ole poikkeus. Eräänä päivänä hänen varjostamansa tyttö, Valentine Galtan, kuitenkin katoaa. Lucien ei auta muuta kuin lähteä etsimään tyttöä, varsinkin, kun tytön löytämisestä on luvassa sievoinen bonus. Työparikseen Lucie saa pelottoman ja estottoman lesbon, Hyeenan, joka ei pelkää mitään tai ketään. Matka maailmanlopun sydämeen voi alkaa.

Maailmanlopun tyttö eroaa muista Despentesin tähän asti suomennetuista teoksissa siinä, että sen kieli on hiotunut huolitellummaksi, eikä tarina ryntää eteenpäin. Verrattuna esimerkiksi Pane mua -romaaniin Despentes tuntuu nauttivan kirjoittamisesta, herkuttelevan henkilöhahmoilla ja yhteiskuntakritiikillään. Silti tarina rullaa eteenpäin, ja sivut kääntyvät kuin huomaamatta. Aikaisemmassakaan tyylissä ei ollut vikaa, mutta on ilo huomata, että Despentes on kyennyt kehittymään parempaan suuntaan menettämättä silti särmäänsä.

Erityisen nautittavaa kirjan lukemisesta tekee se, että Maailmanlopun tyttöä voi lukea monella eri tasolla. Ensimmäisellä tasolla kirja näyttäytyy dekkarina, mysteerinä, jota kaksi naista selvittää. Toisella tasolla kulkee Lucien kehityskertomus, avautuminen ja kasvaminen ihmisenä. Joku voisi tosin pohtia, onko kyseessä kasvu vaiko paatuminen  - minä näin kehityksen positiivisena. Kolmas ja samalla kertomuksen syvin taso, on yhteiskunnallinen satiiri ja sen kautta kritisointi. Kyytiä saavat niin ennakkoluuloiset heterot ja vähään tyytyvät aviovaimot. Despentes tarttuukin kirjassaan murroskautta elävän yhteiskunnan jo ylielähtäneisiin rakentesiin ja hajottaa niitä. Pilkkakirves heiluu eikä päitä juuri säästellä.

Monet perinteiset asetelmat käännetään päälailleen. Heterot kärsivät, tuntevat tyhjyyttä ja potevat sydänsuruja, mutta lesbolaisuus taas tarjoaa niin seksuaalista kuin henkistäkin vapautumista ja kiihottaa salaa. Samaten kristillinen yksiaviollisuus on tuomittu epäonnistumaan ja osoittautuu aina valheelliseksi, mutta miestennielentä ja hyväksikäyttö tarjoaa todellista kumppanuutta. Edes nunnat eivät ole puhtoisia tässä kirjassa.

Anarkia on kuitenkin Despentesin romaanissa pulmallista. Kertomus herättää lukijassa kysymyksen, nouseeko hajoamisesta todella uutta järjestystä, voiko mikään horjuttaa vanhoja rakenteita? Onko tuhoaminen loppujen lopuksi vain helpompi ratkaisu kuin rakentaminen? Onko jokainen räjähdys vain symboli yhden ihmisen sisäiselle tyhjyydelle? Nämä ovat vaikeita kysymyksiä, joihin Despentes ei edes yritä tarjota yksiselitteisiä vastauksia. Kirjassa maalataan maailmanloppu, mutta lopullinen vastuu jää lepämään lukijan syliin.

Vaikka Maailmanlopun tyttö onkin satiirinen ja yhteiskuntakriittinen, se ei ole tylsä. Siinä on aimo annos huumoria, mikä tekee peiliinkatsomisesta helpompaa. Lisäksi kirjan rakenne on nerokas ja lukijaystävällinen - kerronta vuorottelee Lucien minäkertojasta yhden luvun mittaisiin fokalisaatiojaksoihin, jossa paljastetaan aina uuden henkilöhahmon näkökulma Valentinen katoamiseen.  Mielenkiinto tarinaan säilyy läpi romaanin.

En voi kuin ihmetellä, miksei naisen tuotanto ole saavuttanut suurempaa näkyvyyttä blogeissa. Mutta keväthän on uusien alkujen aikaa: Jos et ole aikaisemmin lukenut Despentesiä, Maailmanlopun tyttö on hyvä syy aloittaa. Tai jos et ole Despentesin aikaisemmasta tuotannosta nauttinut, suosittelen kyllä kokeilemaan tätä.

X Kustantajalta pyydetty arvostelukappale. 

---
Ranskankielinen alkuteos Apocalypse bébé. Suomentanut Einari Aaltonen.
Like, 2012.
352 sivua. Kannen suunnittelu: Tommi Tukiainen.
Kustantajan sivut

7 kommenttia:

  1. Katselin tätä Liken kuvastosta, mutta unohdin koko kirjan. Nyt kyllä kiinnostuin tästä kirjasta, joten pitänee kevään mittaan etsiä käsiini luettavaksi :)

    VastaaPoista
  2. Sinulta saa kyllä mielenkiintoisia ja yllättäviä lukuvinkkejä, kiitos siitä :)

    VastaaPoista
  3. Kiitos Villasukka! :) Sitä yritänkin, tarjota aina väliin jotakin uutta ja vaihtoehtoista. Miulle kirjat ovat myös paljon tutkimista ja löytämistä, hienoa, että nuo löydöt saa sitten jakaa toisten kirjoihin rakastuneitten kanssa. :)

    VastaaPoista
  4. Pitääpi laittaa tämänKIN kirjan nimi korvan taa. Ehkäpä tämä voisi päätyä ihan luettavaksi asti :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen kyllä. :) Despentes on jo pitkään ollut yksi suosikeistani.

      Poista
  5. Luin tämän juuri. En ole lukenut kirjailijalta aiemmin kuin King kong-tytön, eli en osaa sanoa kehityksestä mitään, mutta yllätyin kun sanot, että tämä on hänen "huolitelluin" kirjansa. Minä kun pidin tästä muuten, mutta harmitti kun teos tuntui vähän hutaisten tehdyltä :)

    VastaaPoista