Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 24. huhtikuuta 2012

Hullu vapaana


""Lattiat ovat kallellaan", toistan. Terapeutti ottaa taskustaan pienen pallon. Hän laskee sen lattialle. Pallo vierii vähän matkaa kaaressa mutta jää sitten paikalleen. Se ei vieri ikkunaan päin. Katsomme kumpikin palloa. Ajattelen, että tuossa nököttää yhteinen sopimus siitä, että jokin aivan väärä on oikein, ja sitä pidetään totuutena."

Voi että. Joskus sattuu niinkin kurjasti, ettei vuosi ole vielä puolessa välissäkään kun huomaa lukeneensa kenties yhden suosikkikirjoistaan. Minulla on vahva tunne, että Beate Grimsrudin Hullu vapaana saattaa todellakin kärkkyä tämän vuoden mielenkiintoisimman teoksen paikkaa. Hullua, mutta tämä teos teki minulle täydelliset kevinit (vaikka kyseessä onkin aivan erilainen kirja!).

Eli ei ole lähimainkaan tavallinen tyttö. Hän ei oikeastaan halua olla tyttö ollenkaan, mutta ei ole varma haluaako hän olla poikakaan. Lisäksi Eli pelkää isäänsä, kärsii virtsankarkailusta eikä opi millään lukemaan mutta haluaa kirjailijaksi. Eikä Eli ole yksin päässään - hänen sisällään asuvat myös pikkuinen ja itkevä Espen, Emil, räyhääjä Erik ja prinssi Eugen. Nurkan takana voi odottaa joko kirjallisuuspalkinto tai psykoosi. Voiko Eli koskaan saada elämänsä itselleen, kieltäytyä olemasta pelkkä äänien talo?

Hullu vapaana -romaanissa kaikki on kohdallaan. Jopa kieli on kiireistä, terävää, kuin hulluutta. Intensiivistä. Kerronta puolestaan syöksyy aina välillä Elin lapsuuteen ja nuoruuteen, ja palaa taas vauhdilla Elin nykyiseen selviytymiseen. Menneisyyttä käsittelevissä kappaleissa lukija talutetaan Elin maailmaan, jossa psykoottinen todellisuus näyttäytyy ainoana vaihtoehtona. Ei ole vaikea ymmärtää, miksi Eli hakee turvaa päihteistä sen sijaan, että pyrkisi kohtaamaan sairautensa ja ottamaan tilanteensa hallintaan. Nykyisyyttä käsittelevät osiot tuovat tarinaan toivoa, lupauksen, että Eliä tuetaan ja hänellä on mahdollisuus saada elämänsä omakseen. Vaikka lapsuuden ja nuoruuden muistot synkistävät romaanin perusvärin mustaksi, on se samalla myös kovin valoisa kertomus minuuden tavoittamisesta, itsensä löytämisestä ja rakastamisesta.

Nautin myös kirjan moniselitteisistä, hämmentävistäkin motiiveista. Yksi oli kuristuminen, joka ensi kertaa näyttäytyy Elille tämän lapsuudesta. Sama pelko pidättää häntä ensirakkaudessa. Toisaalta tarinassa on myös valoisia ikkunoita, jotka on vuoroin peitetty kankain estämään itsemurhaa, toisaalta ne taas symboloivat tavoittamatonta vapautta. Konttrollia.

Ja totta kai Grimsrud on tuonut kirjaansa myös paljon tärkeää kriitiikkiä - Hullu vapaana painottaa tukiverkoston tärkeyttä sairaan mielen taistelussa. Samalla romaani myös paljastaa laitoshoidon kylmyyden, kuinka se vie ihmiseltä mahdollisuuden hallita omaa tilaansa. Toipuakseen ihminen tarvitsee ympärilleen toisia ihmisiä. Turvallisen ja joustavan patjan, joka pompauttaa takaisin jaloilleen.

Aina silloin tällöin pelkäsin, että kirjailija kadottaa langat käsistään - mutta sehän olisi ollut vain normaalia, tässähän kuvataan psykoosia ja skitsofreniaa! Se, että pelkäsin tapahtumien ja kielen kontrollin katoamista, kuvasti kai sitä, kuinka onnistunut rajakertomus Grimsrudin teos onkaan.Voisin myös kuvitella, että Grimsrudin tyyli jakaa mielipiteet kahtia. Toisia intensiivisyys saattaa jopa ärsyttää. Samoin sairauden kuvauksen henkilökohtaisuus, subjektiivisuus, voi raivostuttaa lukijaansa. Mutta mielenterveysongelmat eivät usein kysykään kenenkään läheisen mielipidettä ja vaativat uhraamaan niin kovin paljon. Sairaus, joka tekee omasta todellisuudesta erilaisen, kääntää myös sisäänpäin.

Ahdistuin kovasti lukiessani tätä kirjaa. Silti olen ihan mielettömän onnellinen, että tulin lukeneeksi tämän, ja suosittelen tuhannesti muillekin, jotka hakevat kevineitä tai muuten vain vaihtoehtoista lukukokemusta. 

PS. Koska Beate Grimsrud on alkujaan norjalainen, mutta asunut Tukholmassa aina vuodesta 1984 asti, en tiedä, onko teos alkukieleltään ruotsia vai norjaa. Myöskään netti ei suostunut tätä pikagooglauksella kertomaan. Pahoittelen tätä tietoaukkoa.

Kustantajan huomautus: "Grimsrud on kirjoittanut kirjan ensin ruotsiksi ja norjantanut sen itse. Myös norjaa osaava loistava suomentajamme Jonna Joskitt-Pöyry teki kirjailijan vaatimuksesta suomennokseen samat muutokset, jotka Gimsrud teki norjannokseen. Toki Beate kertoi, mitä hän oli muuttanut."

---
Alkuteos En dåre fri.
Suomentanut Jonna Joskitt-Pöyry.
2012, Like.
392 sivua.
Kustantajan sivut

6 kommenttia:

  1. Lisäsin tämän tammikuussa kirjakevään tärppeihini ja nyt kirja kiinnostaa entistä enemmän kiitos positiivisen arviosi! :) Täytyypä muistaa tämä, kuulostaa tosiaankin erilaiselmmalta kirjalta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Suosittelen niin järjettömästi (kirjallisesti!). En lupaa että tykkäät, mutta ainakin erilainen tämä taatusti on! :)

      Poista
  2. http://viidentahdenmetsa.blogspot.com/2012/04/r-k-s.html Tunnustusta löytyisi sinnepäin :) En muista oletko jo saanut mutta eikai tuo toinen haittaakaan tee! :D

    VastaaPoista
  3. Avasin juuri kyseisen kirjan ja aloin epäillä voiko psykoosista kirjoittaa uskottavasti, mutta ilmeisesti voi. En ole siis vielä lukenut kirjaa, mutta positiivinen arviosi siitä valaa minuun uskoa että tämä voi olla mielenkiintoinen ja avartava lukukokemus.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainakin miuta tämä jysäytti, mutta lukumieltymyksiä on aina erilaisia. Onnea lukemiseen! :)

      Poista