Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 4. maaliskuuta 2012

Verinen kammio


Pahoittelen, että tämä postaus on venynyt ja venynyt... työpäivien jälkeen olen ollut vähän laiska kirjoittamaan, ja pääsykoekirjat syövät ison osan vapaa-aikaa yhdessä muun lukemisen kanssa. Ensi viikolla on sitten huimat neljä vapaapäivää, joten lupaan päivitellä blogiakin kenties hiukan ahkerammin. Mutta nyt asiaan.

Angela Carterin Verinen kammio on yksi kolmesta suomennoksesta, ja ainakin omien kokemusten mukaan tässä on kyllä heikoin jälki. Pisteitä voin antaa ainoastaan kuvituksesta (joskaan sekään ei nyt ihan kokonaan ole minun makuuni, mutta ainakin piristää raskasta tekstiä), ja niistä muutamasta novellista, joista kömpelö sanasta-sanaan -suomennos ei ole vienyt kaikkia mehuja tarinoilta.

Novellit ovat suurimmalta osaltaan modernisoituja tai muokattuja versioita vanhoista saduista tai kansantaruista. Miehisyys ja maskuliinisuus esiintyy monissa novelleissa usein petomaisena/eläimellisenä olomuotona, pelottava ja tuntemattomana voimana, joka kärkkyy novellien viatonta tyttörukkaa. Varmin keino voittaa peto on Carterin tapaan joko ottaa kohtaloaan sarvista kiinni tai muuttua itsekin pedoksi.

En yhtään ihmettele, jos Carter ei sytytä tämän teoksen jälkeen, tai jos kirjan lukeminen tyssää jo ensimmäiseen novelliin. Kokoelman avaava nimikkonovelli, Verinen kammio, kun on suomentunut todella raskaaksi ja kömpelöksi. 40 sivuinen tarina tuntui paljon pitemmältä kuin olikaan, ja vaati minulta rautaista keskittymistä. Usein huomasin pakenevani kielen raskautta omiin ajatuksiini, joista minun sitten oli heräteltävä itseni takaisin lukuhetkeen. Mikä tuska ja vaiva, olisin halunnut syöttää tälle käännökselle purkillisen ummetuslääkettä. Onneksi loput novellit eivät ole ihan niin kömpelöitä, ja Keijukuningas ja Lumilapsi saivat minut jo huokailemaan ihastuksesta (mutta tuokin viehätys on voinut johtua yksinomaan tarinasta, kielellä tuskin oli paljon tekemistä riemastuksen kanssa).

Suomentuessaan novellit eivät ole menettäneet ainoastaan kielellistä sujuvuuttaan, vaan myös osan cartermaisesta maagisuudestaan. Carterin kieli kuin voi olla parhaillaan lumoavaa, yhtä elävää ja villiä kuin kertomus itsekin. Tässä teoksessa lopputulos on kuitenkin ontto ja kolkko, ja lukijan kiinnostus roikkuu pelkkien tarinoitten varassa. Sitä lumoavaa maagisuuden puutetta jäin nyt kovasti suremaan.

Näin Carter-kuun jälkeen jään kyselemään, onko Angela Carteria edes mahdollista kääntää sujuvasti suomeksi? Ja missä määrin mikä tahansa teos menettää osan hohdostaan kääntyessään kielestä toiseen? Vaikeaa on näihin kysymyksiin vastata muuten kuin ympäripyöreästi toteamalla, että parhaansa pitää jokaisen kääntäjän kuitenkin yrittää. Ja Carter on ehdottomasti kirjailija, jolle olisi suomessa markkinat, ja joka ansaitsee enemmän huomiota kustantajilta. Ja roskakoriin tällaiset käännökset!

Viimeksi, kun luin Verisen kammion, olin seitsemäntoista. Huomaan nyt kehittyneeni lukijana. Tuolloin novellit tarinoillaan ihastuttivat, enkä muista kiinnittäneeni mitään huomiota mukamas kömpelöön suomennokseen tai mihin muuhunkaan. Tuolloisen lukukokemukseni voisi tiivistää lausahdukseen "Jee susia ja kidutuskammioita ja silti nää ämmät vedättää äijiä kuusnolla!".
Jotain on näköjään tapahtunut sitten viiden vuoden.

4 kommenttia:

  1. Minun on pakko kehaista nyt vähän aiheen yli. Pidän sinun valokuvistasi ja muutenkin blogin visuaalisesta ilmeestä hyvin paljon. Sinulla on selvästi silmää. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi kiitos. :) Kun tutustuin mieheeni, kävimme yhdessä valokuvaamassa, hän kun harrastaa sitä enemmänkin. Ennen sitä ajatteli että se on niin vaikeaa, mutta nykyään odotan jo innolla postauksen kuvaamista. Kaikki kuvat on otettu iPhonella ja osaa muokattu vähän, mutta mitään photoshoppia en omista. Blogini ulkonäkö on minulle tärkeä, ja mukavaa saada siitä kehuja :)

      Poista
  2. Suomennosärsytyksiin minäkin olen vasta törmännyt, lukeminen tökkäsi joka kerta huonosti suomennetun sanan (joka siis toistettiin useamman kerran) kohdalla. Lukunautinto voi olla niin pienestä kiinni!

    Jatkan samalla linjalla kuin Hanna; sinun blogissasi silmä lepää :) Yksinkertainen, kaunis pohja ja hienot kuvat, puhumattakaan loistavista teksteistä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auh :S Toisinaan sitä törmää hätäiseen käännöstyöhön, ja toki se ärsyttää. Onneksi oma englantini on sen verran kuosissa että voin valita alkukielen englanniksi kirjoitettujen teosten suhteen mikäli käännös mietityttää. :)

      Voi kamala, enhän mie nyt näin paljon ole kehuja ansainnut, ihanhan tässä posket punehtuu! Mutta ihanaa jos pidät, kiitoksia niin kovin! :)

      Poista