Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Nenäpäivä


Olen vältellyt Mikko Rimmisen vuoden 2010 Finlandia-palkittua Nenäpäivää jo pitkään. Nihkeään ennakkosuhtautumiseeni on ollut syynä kirjan kammottava kansi, ja arvioissa vilahtaneet juonipaljastukset. Keski-ikäinen nainen pimpottelemassa tuntemattomien ihmisten ovikelloja ei ole kuulunut kymmeneen suosikkiaiheseeni. Kerrankin nämä enakkokauhistukset pitivät paikkansa, enkä yllättynytkään iloisesti.

Nenäpäivässä keski-ikäinen Irma siis tosiaan soittelee tuntemattomien ovikelloja. Irmalla on huoli hämärähommiin sotkeutuneesta pojastaan, ja tuota huolta hän pakenee vieraitten ihmisten yksiöissä ja kaksioissa aukeaviin elämiin. Kunnes sitten joku soittaa poliisille.

Rimmisen kerronta on kyllä uskottavaa, koska hän tavoittaa hyvin muistelun haparoinnin ja puheen epätarkkuuden. Lauseiden subjekteja ja objekteja tarkennetaan useassa kohtaa, joka mielestäni kuvaa hyvin puhekieltäkin. Tästä pisteet. On tietenkin eriasia, kuinka pitkään näitä tarkennuksia jaksaa lukea ennen kuin ärsyttää...

Ja toinen mikä ärsytti ihan niin sun ketunkäpälästi oli Rimmisen kieli. Minäkertoja-Irma keksii miltei jokaisessa lauseessa jonkin uuden sanan. Olisin välillä tarvinnut sanakirjaa joillekin sanoille, niin innostunut Rimminen on ollut näitä ilmaisuja tehtaillessaan. Totta kai jokaisella ihmisellä on omat sanansa, jotka ovat rakkaita ja joita haluaa käyttää vaikkei niillä ole mitään tekemistä ilmaistavan asian kanssa. Mutta tuskin kenenkään puheessa joka toinen lause sisältää näitä älyttömyyksiä? Naurettavaa ja ärsyttävää.

Mikäli olin jo hermoromahduksen partaalla Rimmisen tarkentelevan kerronan ja yli-innokkaan kielen kanssa niin päähenkilön toilailut kyllä räjäyttivät potin. En vain jaksanut kiinnostua Irman kriisistä tai hänestä henkilönä (kumma kyllä, en kyllä kiinnostunut muistakaan Nenäpäivän henkilöistä). En tiedä, oliko kyseessä juuri tuo ärsyttävä kieli, vai kenties Irman ikä. Ensin luulin Irmaa jopa paljon vanhemmaksi kuin keski-ikäiseksi, ja kun Irman todellinen ikä sitten valkeni koin pientä epäuskoa. Ja tuo pieni epäusko vaivasi kaikkia tapahtumia, kunnes eräässä autokohtauksessa olin jo valmis viskaamaan kirjan seinään. Uskottavuus yleensäkin on minulle yksi tärkeimpiä kriteerejä, että lukukokemus olisi onnistunut - jos huomaan miettiväni, että tämä ei tämä voi olla totta (ellei asia sittten ihan tietoisesti ole satua), niin hankaan vastakarvaan. Niin kävi Nenäpäivänkin kanssa.

Lukukokemukseni oli siis tuskainen taival, joka tuppasi jäämään kesken jokaisella sivulla. Tylsyyttä olisi voinut pullottaa litroittain lukuhetkistäni. Ihmettelen vieläkin, miksi jätin John Irvingin Leski vuoden verran kesken, mutta tämän sain luettua. Pieniä ihmeitä. Ja ei, en suosittele. Ainoa iloinen yllätys kirjassa oli minulle se, että kammottava kansi olikin sitten loppujen lopuksi ihan sopiva kirjaan. Ja varoittaa sitten muita innokkaita lukijoita tarttumasta!

Blogeissa on näkynyt jonkinverran kränää siitä, olisiko toissavuoden Finlandian pitänyt mennä Markus Nummin Karkkipäivälle vai Rimmisen Nenäpäivälle. Vaikka pyrin ottamaan näihin Finlandia-kysymyksiin kovin vähän kantaa, niin kyllä pakko tähän vielä parjata että Nummille olisin minäkin antanut Finlandian.

Ps. Seuraavaksi luvassa Kristina Carlsonin Maan ääreen, joka oli jotain ihan muuta kuin Nenäpäivä. :)

9 kommenttia:

  1. :D Et tainnut kyllä juuri tykätä kirjasta? ;)

    Mie en ole vielä lukenut Rimmiseltä mitään, sillä vaikka olen uudissanojen ystävä, olen ymmärtänyt, että niiden liiallinen käyttö tässä sekoittaa lukijaa liikaa.

    Maan ääreen löytyy hyllystä, mutta en ole vielä sitä lukenut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mie mietin, että pitäisikö tarttua Rimmisen Pussikaljaromaaniin, mutta ehkä annan tunteiden hieman tasaantua ennen kuin yritän Rimmistä uudelleen. Ja ei, en kyllä tykännyt :D

      Maan ääreen oli ihana ja upea, suosittelen ja mitä pikimmiten lukemaan!

      Poista
  2. Hahhah osaat ruotia hauskasti! :D Vaikka pidin kirjasta itse, tekstiäsi ei ollut epämiellyttävä lukea.
    Mä taas tykkäsin niistä autokohtauksista! (mulla on tapana toistella Irman sanoja, kun menen tyyliin vähän hitaammin kuin muut ja mulla on pelottava jono perässä.. "minä menen tässä ihka omaa viittäkymppiäni, jonottakoot ja ohittakoot muut" tjsp :D)
    Mun mielestä kannessa oli tosi hauska idis, ei mikään kaunokainen, mutta on rumempiakin ehdottomasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anni :D

      Itse taas hermoilen ratissa jos joku ajaa sitä omaa viittäkymppiään ja tuuttaan tööttiä. :D Ehkä siksikin en Irmaan samaistunut.

      Ja siis kansihan sopii kirjaan, kuten kirjoitinkin, mutta ei mielestäni ole mitenkään kaunis. Hyh! :D

      Poista
  3. Minäkin välttelin tätä pitkään, suurimmaksi osaksi niiden paljon puhuttujen uudissanojen ja mukahauskuuden takia. Mutta sitten se vaan Irma uudissanoineen luikertelikin melkein sydämeeni, mokoma.

    Mutta kyllä minäkin olisin Finlandian antanut epäröimättä Nummen Karkkipäivälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mokoma Irma, jätti minut kylmäksi ja toisiin luikertelee, sydämeen siis. ;)

      Nummen Karkkipäivä sykähdytti kyllä minuakin enemmän, joskaan ei sekään ihan ikisuosikiksi noussut.

      Poista
  4. Pakko sanoa nyt tähän, ett itse en ole tästä kirjasta ollut lainkaan missään välissä kiinnostunut. Kansi on tylsä, juoni ei kuulosta siltä, että kiinnostaisi lukea ja kaiken lisäksi Rimmisen Pussikaljaromaani ei ollut minun kirjani, joten sen jälkeen hänen kirjoihinsa tarttuminen ei ole houkutellut.

    Katsotaan saanko tätä ikinä luetuksi. Ehkä en. Jo kirjan nimi on aika ajfähaäsf. En pidä. Ok.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Katri, et menettänyt mitään. Ja hienoa kuulla, etten ollut ainoa, johon kansi ei vedonnut. :)

      Poista
  5. Naurahdus, hauska arvio. Arvostan tällaista ruotimista, joka ei kuitenkaan lyttää kirjaa, siis sillä tavalla että tämä on selkeästi sinun rehellinen mielipiteesi ja niin. No en nyt osaa sanoa. Mutta kuitenkin. Itse luin tämän juuri ja pidin kyllä, mutta ymmärrän kyllä sinunkin reaktiosi oikein hyvin.

    VastaaPoista