Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Hytti nro 6


"Kuinka monta kertaa olen kironnut tämän maan, mutta mitä mä olisin ilman tätä. Minä rakastan tätä maata."

Finlandia-kuun avasin uusimmalla palkitulla, Rosa Liksomin Hytti nro 6:lla.

Hytti kertoo kahden ihmisen matkasta läpi Neuvostoliiton, venäläisen juomarin ja suomalaisen tytön, joka etsii itseään. Kertoja keinuttaa lukijaa läpi kauniin mutta särkyneen venäjänmaan, ja kaunis kieli tuikkii kiskojen kaarteissa. Tunnelmaa rytmittää tai vuoroin rikkoo venäläisen monologi.

Kovin paljon on Liksom saanut pieneen kirjaansa mahdutettua. Ihan ensimmäiseksi haluan kiitellä kirjan kaunista kieltä, rappiokauneuden ylistystä. Vaikka mielikuvat eivät aina ole miellyttäviä, ne ovat kauniita. Hytti oli ehdottomasti kaunis lukukokemus, joka nostatti matkakuumeen kattoon. Onneksi pöydällä lojui kasa lukemattomia Mondoja. Jos kaipaat pientä, haavoittuvaista ja kaunista junamatkaa, lue Hytti. 

Vaikka Liksomin teos saikin haaveilemaan omasta road tripistä ja ties mistä äkkilähdöistä, en siltikään muista Hytistä paljoa. Jotenkin tuntuu, että Liksom keinuttaa romaanissaan lukijaa mieli/kielikuvasta toiseen, ja Hytissä enemmänkin tunnelmoidaan kuin toimitaan. Vaikka nautin kirjan lukemisesta paljon, enkä jäänyt kaipaamaan mitään ekstraa, on pakko todeta että ihan mieleenpainuvimpia kirjoja viime vuoden Finlandia ei ole. Mutta ei kaikkien kirjojen olekaan tarve räjäyttää rajoja.

En ota nyt ollenkaan kantaa siihen, oliko Hytti oikea valinta Finlandia-voittajaksi vai ei. Varsinkaan, kun olen lukenut vain kaksi Finlandia-ehdokasta (toinen oli Laura Gustafssonin Huorasatu). Mutta ei Hytti nro 6 mikään huonokaan teos ole, ja kirjamatkan sijaan se tarjoaa varmasti vaativammalle lukijalle paljon analyysinsarkaa vaikkapa kauniilla ja erikoisella kielellään.

Aikaisemmat lukemani Liksomin kirjat ovat olleet toiset jopa varsinnaisia jyriä, joten jotain on kirjailijan tyylissä tapahtunut. Hytissä on hiljaista kauneutta, mutta pidin myös Liksomin aikaisemman tuotannon päällekäyvästä särmästä. Toivottavasti myös sitä nähdään kirjailijan seuraavissa teoksissa.

Teoksen maisemaa voi ihailla Kirjainten virrassa.

10 kommenttia:

  1. "Aikaisemmat lukemani Liksomin kirjat ovat olleet toiset jopa varsinnaisia jyriä, joten jotain on kirjailijan tyylissä tapahtunut"

    Liksomia lukeneena, todella osuva kommentti, mutta en ollut ajatellut sanaa jyrä:), mutta se lienee kuvaava :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yhdenyön pysäkki jätti minulle muistaakseni (olin silloin seitsemäntoista) jonkinlaisen krapulankin, niin erikoiselta tuo kirja silloin tuntui. Kreislandian jälkeen piti taas huokaista, niin huikea matka oli kyseessä :)

      Pitääkin kurkata Liksom-arvioitasi, hienoa että joku toinenkin on lukenut häntä. :)

      Poista
    2. Juu olen arvioinut Yhden yön pysäkin, Kreislandin, ja muistaaksni Roskaa, ja tietty tämän hytti nro 6, blogissani on hakupalkki tai googlessa Jokke Rosa Liksom tms

      Hyvyystakuuta en jutuille anna, mutta ainakin ovat rehellisesti kirjoitettu :)

      Poista
    3. Rehellisyyshän se on se tärkein, ja niistä ne parhaimmat arviot kumpuavat :)

      Poista
  2. Mie olen kovin Hytin pauloissa, mikä on toisaalta vain positiivista, sillä joudun viettämään sen kanssa aikaa niin paljon. Luen sen vielä vastaisuudessakin useamman kerran, sillä teen tosiaan graduni siitä. Mie olen lukenut Yhden yön pysäkin, mutta en muuta Liksomilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ohoo, vai että ihan gradua, ei huonompi valinta :) Mie suosittelen Kreislandia, siinäkin on Neuvostoliitto esillä mutta kirjan sävy on erilainen ja koko kirja muutenkin kuin Hytti.

      Poista
  3. Olipa hyviä kiteytyksiä kirjasta! "Kovin paljon on Liksom saanut pieneen kirjaansa mahdutettua." Tämä on kyllä niin totta!

    Minä en oikein innostunut yllättäen kielestä. Teksti vilisee adjektiiveja ja lopulta rytmi on junan tavoin hakkaava. Ehkä se on tarkoituskin. Olisin kaivannut verbejä adjetiivien tilalle kuvaamaan tilanteita. Muutamissa kohdissa, kun sipuli roiskui ja miehen puhe raikui, koin suorastaan kielellisesti kihelmöintiä. Ehkä tämä johtui kaikki siitä, että kirja jätti minut ulkopuolelle ja koin, että kirjan lukijana olin ennen kaikkea kiinni tekstissä.

    Toisaalta muutamissa paikoissa oli kyllä niin huikea kuva, että piti hengittää oikein syvään!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, Kirahvi. :)

      Kuvia tämä kyllä tarjoaa, täyssylillisen. :)

      Poista
  4. Ihanasti kirjoitat tästä. <3 Hytti on nimenomaan hiljaisella tavalla kaunis matka halki Venäjän, ja minullekin se nostatti valtaisan matkakuumeen. Luin kirjan alkuvuodesta (en ole vieläkään kirjoittanut siitä blogiini), ja nyt haaveilen kuuntelevani sen syksyn aikana vielä uudelleen äänikirjana. Sitten viimeistään kirjoitan siitä oman postaukseni. :)

    Kun ajattelen asiaa, Hytti taitaa olla ainakin parhaiden tänä vuonna lukemieni kirjojen top kympissä. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan totta! Juuri sellainen hiljainen, ei varmaan ole parempaa adjektiiviä kuvaamaan kirjaa.

      Nopeasti postailemaan! Haluan ehdottomasti lukea arviosi tästä. :)

      Poista