Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 17. helmikuuta 2012

Varasto

"Minä  vain sitä halusin sanoa, että on se niin mukavaa kun löytyy vielä nuoria, jotka osaa käyttää kangaspuita. "

Vihdoinkin on Blogistanian kansalaisvelvollisuus täytetty ja ensimmäinen salminen luettu. Ja olipahan hauskaa!

Arto Salmisen Varasto tuskin esittelyjä kaipaa, joten jätän juonen kokonaan referoimatta. Salmishehkutusta on ollut blogeissa niin paljon, että pitihän sitä itsekin tutustua herran tuotantoon. Enkä pettynyt, vaan sain nauraa kakat housussa mitä hulluimmille dialogin pätkille, ja järjettömille henkilöhahmoille. Vai pitäisikö sanoa että inhorealistisille hahmoille, tässä kirjassa ei turhaan siloitella...

Varasto on nerokas. Se käsittelee elämää mustalla huumorilla, lyö juuri sopivasti yli ja kuitenkin onnistuu kritisoimaan terävästi. Vaikka hahmot ovat hauskoja, lukija kuitenkin tajuaa samalla heidän traagisuutensa. Kova elämä, jossa pitää taistella pärjäämisestään, on tehnyt heistä kyynisiä ja sydämettömiä. Pitää syödä tai tulla syödyksi, koska duunarielämä (tai elämä yleensäkin) ei tarjoa hyväntekeväisyyttä. Tästä Salminen sitten repii täysin sopimatonta ja hersyvää huumoria. On lukijasta kiinni, jaksaako se naurattaa vai ei.

Salmisen teosta voi tulkita myös kehityskertomuksena. Päähenkilö on "moraalisesti turmeltunut", mutta siinä missä alussa tämä moraalittomuus on sattumanvaraista ja spontaania, muuttuu se lopussa laskelmoiduksi ja järjestäytyneeksi, josta on päähenkilölle taloudellista hyötyä ja turvaa. Ei kaikista ihmisistä tarvitse tulla pyhimyksiä, eikä tulekaan. Pärjää täällä muutenkin, eikä se ole keneltäkään muulta kuin isolta rikkaalta möhömahalta pois = rehellistä kusetusta. Ja ehkä taistelussa sattuu myös kaatumaan pari viatonta, mutta eivät ne nyt niin viattomia kuitenkaan ole ja jossain vaiheessa kompastuisivat kuitenkin. Vaikka sitten katuojaan. Bravo, juuri tällaista röyhkeää kirjallisuutta on niin mahtavaa lukea!

Parasta antia Salmisen romaanin anti-sankaruuden lisäksi oli mielestäni Varaston dialogi. Se elää, hengittää ja yllättää. Juuri kun luulit, että nyt rupatellaan mukavasti niin purskautat teet tai kahvit kirjan päälle (itse jouduin ihan kirjaimellisesti kuivailemaan kirjaa hissikohtauksen jälkeen). Lisäksi dialogi on juuri henkilöitten näköistä, ja itse asiassa kertookin enemmän hahmoista kuin muu kerronta. Terävää, säädytöntä ja loistavaa.

Mutta. Vaikka kirjaan enemmän tai vähemmän perustuva elokuva toimii varmasti lennokkaana pohjana uudelle painokselle, miksi pitää kirjaankin painaa kammottava kaupallinen leffakansi? Jos mikään muu ei kirvoita oksennuksia kirjakaupassa (puhumattakaan nyt suomalaisesta kansitaiteesta pahimmillaan) niin ihan varmasti major-motion-picture-kansikuvotus sen tekee. Kirjat ja leffat erikseen, kiitos. Koska en liota teepussia kahvikupissani, tässä blogissa Varastoa edustaa ihan oikea ja hieno kirjakansi.

Vaikka olenkin jo ihastunut, en uskalla vielä nimetä Salmista omaksi suosikikseni. Mutta kyllähän herran tuotanto on nyt sitten kahlattava kokonaan läpi, varsinkin, kun en ole ainoa ihastunut. Myös mies on käännellyt Varastoa tahattomasti hihitellen. Ja minä kun luulin että se lukee vain Juoppohullun päiväkirjoja

Tästä voidaankin päätellä, että ei ole Salmista turhaan hehkutettu.

4 kommenttia:

  1. Ää musta tuntuu, että tämä olisi ollut mahtava ylläri isälleni, joka ei lue mitään, mutta ehti käydä jo elokuvissa katsomassa :/ Ja hän kuuluu ehdottomasti luokkaan "jos olen sen katsonut, en ainakaan lue"

    Itse yllätyin hieman (mutta positiivisesti tietty), kun hoksasin, että se leffa on alunperin kirjana. Elikkä peruin leffailtani ja katson sen myöhemmin, kunhan saan kirjan luettua :) Ja miksikö puhun koko ajan kyseisestä leffasta? Koska Minttu Mustakallio on niin ihana.

    VastaaPoista
  2. Vanhemmat kävivät katsomassa leffan, ja oli kuulemma ollut ihan jonkun verran erilainen kuin kirja. Mutta olivat pitäneet paljon :)

    Ja olen ihan samaa mieltä, että kirja kannattaa aina lukea ennen elokuvaa, vaikka monet sanovat että pitäisi tehdä juuri toisinpäin, koska silloin ei ehdi pettyä leffaa katsoessa että "ai kun tää olikin ihan toisenlainen". :)

    VastaaPoista
  3. Märän kirjan kuivaamiselle naureskelen. :) Salmisen kirjat on kyl samaan aikaan hauskoja ja kamalia, itkettäviä ja naurattavia.

    VastaaPoista