Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

lauantai 4. helmikuuta 2012

Several Perceptions


"Joseph saw the blue forest, the tranced virgin and knew he would never go there again."

Angela Carter -kuu on siis vihdoin korkattu! Ensimmäisenä luin Carterin kolmannen romaanin, Several Perceptions. Jo ehdin toisenkin kirjan, novellikokoelman, kahlaamaan, mutta siitä lisää sitten seuraavassa postauksessa...

Ja kaikille, joille Carter on uusi nimi: maagisrealismia, rajatonta mielikuvitusta, outoutta ja yllättävää seksuaalisuutta. Heijastumia ja näyttelemistä. Siitä on Carter tehty.

Carterin voi karkeasti jakaa kahteen osaan - myöhempään ja aikaisempaan. Myöhempi Carter on räväkämpi ja hyppää jo reilusti todellisuuden rajan yli, mutta aikaisempi Carter on se söpömpi sisarus, jonka teksti vasta leikittelee maagisilla elementeillä. Several Perceptions kuuluu aikaisempaan, söpömpään kastiin.

Several Perceptionissa Joseph, kirjan päähenkilö, yrittää itsemurhaa. Kohtalo on kuitenkin arvaamaton, ja hän jää eloon. Tästä alkaa Jospehin elämän sattumien sarja, joka on täynnä vapautumista. Niin eläinaktivismia kuin seksuaalisia löytöjä. Lukija törmää matkalla mitä mielenkiintoisimpiin henkilöhahmoihin: A. Blossomiin, joka on tiukasti nupulla; pummaavaan viulistiin, joka ehkä osaakin ihan oikeasti soittaa; elähtäneeseen luksushuoraan, jonka sisällä asuu yksisarvinen; ja kissaan, joka tuntuukin yllättäen elävämmältä kuin kukaan kirjan henkilöhahmoista. Ja Carterimaiseen tapaan jännitteitä laukaistaan kaaoksessa.

Several Perceptionissa, kuten niin monessa muussakin Carterin teoksessa, on lukijan kannalta se ongelma, että niistä jää ensimmäisellä lukukerralla tuskin mitään muuta päähän kuin ihmetystä. Jokaisen uuden Carterin jälkeen ihastelen ensimmäisenä naisen luomaa maailmaa, villiä mielikuvitusta, ja analyysi ja kritiikki jäävät jonnekin kauas. Myös Several Perceptions tarvitsisi toisen lukukerran, että siitä saisi enemmän irti. Nyt jäin lähinnä kaipaamaan Angelan satumaista ja outoa maailmaa, jossa kaikki on mahdollista. Voi, kun voisi seikkailla itsekin Josephin järjettömien ystävien seurassa, herätä tietäen, että tänään voi tapahtua ihan mitä vain...

Carter teki minulle perinteiset, ja lumoavalta ja oudolta tarinalta jäi minulle aikaa vain havaita muutama hassu intertekstuaalisuus. Kirjassa vilahtelee Alicea Ihmemaassa ja jopa John Keatsin runoutta. Näistä kohdista saa eniten irti, jos jokunen brittiklassikko on jo entuudestaan mielessä. Mutta Carter on varmasti mielenkiintoinen tuttavuus myös niille, jotka eivät muuta kirjallisuutta ole vielä niin paljon ehtineet lukea - itse ihastuin Angelan teksteihin ollessani seitsemäntoista, enkä todellakaan huomannut mitään viitteitä muuhun kirjallisuuteen. Ja kuitenkin rakastuin.

Vaikka aluksi tuntuikin, että kyseessä olisi Josephin jonkinasteinen kehitystarina, täytyy minun nyt hämmentyneenä pyörtää mielipiteeni. Kirjassa on enemmänkin kyse sarjasta irrallisia sattumia, joista osa aiheuttaa henkilöissä kehittymistä/vapautumista, ja osa taas jää juuri sellaisiksi kuin onkin, irrallisiksi sattumiksi. Ihan kuin kirjailija haluaisi sanoa: "Joo kyllä elämä on ihan tyhjää mutta silti niin pirun hauskaa koska ihan mitä vain voi tapahtua". Varsin osuva johtopäätös.

Verrattuna kaikkiin tähän mennessä lukemiini cartereihin, Several Perceptions on totta kai ihastuttava, lumoava ja taatusti outo, mutta silti se jää jotenkin laimeaksi verrattuna muihin Angelan teoksiin. En sano, että olisin pettynyt, mutta pieni lisämaagisuus ei olisi ollenkaan haitannut. Tässä vaiheessa on jo se ongelma, että omat suosikit on lukenut moneen kertaan ja ne ovat juurtuneet niin tiukalle, että tarvitsi jo aikamoista jysäystä hytkäyttämään niitä perusteita... Ja ehkä minua harmitti kirjan lyhkäisyyskin, Carterilta kun voisi lukea vaikka tuhatsivuisia järkäleitä :D Katsotaan, saavatko tässä kuussa vielä lukemista odottavat, minulle täysin tuntemattomat carterit, säpäleiksi oman suosikkihierarkiani.

Herkempi lukija saattaa "järkyttyä" kirjan sisältämästä seksuaalisuudesta, avoimesta himosta vanhemman naisen lihaan. Myöskään päähenkilö ei ole ehkä se helpoin tuttavuus ja tuskin mieleisinkään. Muutenkin kirja vaatii pientä seikkailunhalua, eikä varmasti tarjoa Carteriin ensimmäistä kertaa tutustuvalle tylsää lukukokemusta. En voi luvata, että pitäisit tästä, mutta voin luvata, että ainakin tämä kirja jää mieleen. Parhaimmassa tapauksessa Carter saa aikaan tokkuraisen, haltioituneen olon, jonka jälkeen tapahtuu ikävä herääminen arkeen - ja sitten on pakko SAADA LISÄÄ.

---
Ps. Jos innostuit Angela Carterista, kannattaa valmistautua lukemaan englanniksi. Kirjailijan mittavasta teosmäärästä kun on suomennettu vain kolme (!!!!!) teosta. Näitä voi kysellä kirjastosta nimillä Maaginen lelukauppa, Sirkusyöt ja Verinen kammio (jos saan antaa suosituksen, kannattaa aloittaa Maagisesta lelukaupasta).

8 kommenttia:

  1. Tämä kirja voisi olla minulle vähän niillä rajoilla. Tykkään kyllä suuresti maagisesta realismista ja outoudesta (mm. Haruki Murakami, Jonathan Carroll), joten ehkä...

    Mutta kirjan kansi on niin hieno, että sitä voisi tuijottaa vaikka kuinka kauan.

    VastaaPoista
  2. Angela Carterin kuvittelisin ehkä villimmäksi ja seksuaalisemmaksi kuin Murakamin tai Carrollin, mutta paha on sanoa kun en ole kumpaankaan herraan tutustunut (mikä häpeä).

    Carterin englantilaisiin kansiin on panostettu paljon. Kaikki kannet tuntuvat poikkeuksetta kauniilta (joista tämä http://www.virago.co.uk/display.asp?K=9780860681908&isb=9781844085231,9780860681908&lang=EN&m=2&dc=2 ehkä kuitenkin suosikkini:) Loppukuusta lupaankin julkaista kuvan omasta kokoelmastani, siinä on sitten ihastelemista muillekin. Näitä kun kerää jo pelkästään kansienkin takia :)

    VastaaPoista
  3. Murakami on aika seksuaalinen, mikä tuli ainakin itselleni yllätyksenä Kafkan rannalla kohdalla, muttei enää Norwegian Woodissa.

    VastaaPoista
  4. Oho :O Oma käsitykseni Murakamista pelkkien kuvausten perusteella on siis mennyt mönkään :O Sitä suuremmalla syyllä siis lukemaan :)

    VastaaPoista
  5. Ihan uusi tuttavuus minulle ja heti jäin jo kiinni kiehtovaan kanteen! Tämähän alkoi kiinnostaa!

    VastaaPoista
  6. Kannattaa ehdottomasti tutustua myös kirjan sivuihin, nekin lumoavat varmasti yhtä hyvin kuin kansikin :)

    VastaaPoista
  7. Kirjailijan nimi kuulosti tutulta ja epäilen lukeneeni Maagisen lelukaupan joskus... Vaikuttaa tutustumisen arvoiselta kirjailijalta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kannattaa ehdottomasti tutustua :) Maaginen lelukauppa on yksi cartersuosikeistani, edelleen, vaikka lukemisesta onkin jo viisi vuotta :)

      Poista