Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 20. helmikuuta 2012

The Infernal Desire Machines of Doctor Hoffman


Ainahan sitä haluaisi pitää sen suosikkikirjailijansa kaikista teoksista. Tulee haalittua koko tuotanto, ja jokaiseen kirjaan tartutaan sinisilmäisesti. Mutta joskus käy valitettavasti niin, että joutuu ihmettelemään että miten oikein edes jaksoi kahlata tuonkin läpi.

Angela Carterin The Infernal Desire Machines of Doctor Hoffman (huh, mikä nimihirviö!) kuhisee Carterin muiden teosten lailla allegorioita, outoutta ja kesytöntä kieltä. Tarinan päähenkilö ja kertoja, Desiderio, seikkailee mitä kummallisimmissa yhteisöissä, tapaa toistaan omaperäisempiä ihmisiä ja harrastelee varsin häiritseviä seksikohtauksia. Desiderion missio on pysäyttää Doctor Hoffman, jonka "halukoneet" vääristelevät todellisuutta ja haittaavat tavallisten ihmisten arkea. Tehtävää vaikeuttaa Hoffmanin jumalainen ja muotoaan alati muuttava tytär Albertina, josta Desiderio näkee märkiä joutsenunia.

Kaikissa aikaisemmissa lukemissani Carterin teoksissa olen nauttinut rikkaasta ja villistä kielestä, mutta The Infernal Desire Machines of Doctor Hoffman oli liian sotkuinen jo minullekin. Tuntui, että olsiin tarvinnut lukemiseen avukseni viidakkoveistä - varsinkin, kun teksti kuhisi adjektiiveja ja vähemmän yleisiä ilmaisuja. Kieli on niin erikoista, ettei se ole enää freesiä ja elävää, vaan mätkähtää lukijan päälle kuin kuollut ja löysä liaani. Ikään kuin kirjailija olisi tavoitellut ihan järjetöntä villiyttä, mutta lopputulos onkin keinotekoinen. En nyt osaa tai jaksa analysoida, johtuiko tämä pelkästään vieraasta kielestä. Joka tapauksessa jouduin niiiiin taistelemaan, etten luovuttanut kesken tai nukahtanut kirja sylissäni.

Toinen oli teoksen kaavamaisuus ja hidas tempo. Vaikka kyseessähän on niin sanottu seikkailuromaani Gulliverin matkojen tyyliin, ei kirjassa tapahdu mitään kovin säväyttävää (lukuunottamatta shokeraavia seksikohtauksia). Tai jos tapahtuukin, niin seuraavaan actionpläjäykseen on odotettava se parikymmentä sivua. Ja sittenkin vain siirrytään allegoriasta A allegoriaan B. Pääpaino teoksessa tuntuukin olevan kaiken allegoriamässäilyn analyysissä, eikä niinkään juonessa tai henkilöhahmoissakaan. Oli pakko miettiä, onko tämänkin tapahtuman tarkoitus nyt kätketty jonnekin allegorian metsikköön, täytyykö minun koko ajan olla varuillani ja valmis !PERINPOHJAISEEN ANALYYSIIN!. Näin ollen ainakin minun suuhuni jäi vähän jäykkä ja kliininen jälkimaku. Vaikken olekaan mikään lukuroomanien suurkuluttaja, olisin kaivannut vähän enemmän viihdettä ja puhdasta sattumaa.

Jotain hauskaa tästä kirjasta sentään sain irti: Carterin sadeinen hahmo seikkailee tässäkin kirjassa, ja intertekstuaalibongaukseen mieltynyt ei pety. Perinteiseen tyyliin Carter käyttää röyhkeästi hyväkseen esimerkiksi Gulliverin matkoja ja E.T.A. Hoffmaniakin, ja kuitenkin tekee tarinasta omannäköisensä.

Jälkeenpäin mietittynä luulen, että Carterin teos vaatii paljon analyysiä ollakseen edes jollain tasolla nautittava. Verrattuna muihin lukemiini Carterin kirjoihin The Infernal Desire Machines of Doctor Hoffman on kyllä erittäin kunnianhimoinen, mutta ehkä vähiten nautinnollinen. Ja ehdottomasti tylsin! Tuskin olisin tätä ollenkaan lukenut loppuun, ellei kannessa komeilisi "Angela Carter". Kaikkea sitä tekeekin niiden omien suosikkikirjailijoidensa eteen...

Ja ei, en suosittele, jos ei vielä tullut selväksi. Mutta jos silti haluat kokeilla (vaikka taas ihan vain tuon Zandra Rhodesin jumalaisen kannen vuoksi), ota mukaasi kourallinen kofeiinitabletteja ja viidakkoveitsi.

2 kommenttia:

  1. Näitä sinun Carter-tekstejäsi on todella mukava lukea :) Minä en ole häneltä mitään lukenut, enkä näköjään aloita tutustumista tästä, mutta nimi on jo kirjattu Tutustu näihin! -listaan.

    Adjektiivien runsaus voi olla tuskallista. Yritin kerran lukea yhtä kotimaista romaania (koska kirjailija oli samasta koulusta), mutta jo muutama sivu sitä "hän katsoi siten ja siten sellaista ja sellaista lehteä, joka siten ja siten leiju sellaisen ja sellaisen tuulen mukana kohti sellaista ja sellaista jokea, jossa vesi muodosti sellaisia ja sellaisia pyörteitä" -tekstiä riitti minulle.

    Kääk, tähän jää paljon kirjoitusvirheitä kun kone temppuilee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa, että olen onnistunut innostamaan toisiakin lukemaan Carteria, jota tunnetaan Suomessa aivan liian vähän. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen kirjailijatar :)

      Itsekin tykkään, että kieli ei vie liikaa huomiota tarinalta, vaan tukee sitä. On tosin ollut niitkäkin poikkeuksia, joiden kielelle olen voinut antautua välittämättä tapahtumista niin paljoa. Mutta niitä on ehdottomasti harvassa, ja jos ei Carterin kirja olisi ollut kyseessä, niin kyllä tämäkin olisi jäänyt kesken..

      Miulla on nyt joku kirjoitusvirheiden aikakausi, kerran oli yhdessä postauksen otsikossakin virhe :D

      Poista