Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

tiistai 31. tammikuuta 2012

Ja jälkeen jää runokuu

"Even when poetry has a meaning, as it usually has, it may be inadvisable to draw it out... Perfect understanding will sometimes almost extinguish pleasure."
A. E. Housman
En ole ihan varma, onko olo haikea vai ei näin tammikuun, Tea with Anna Kareninan runokuun, jäädessä taakse. Enemmänkin ehkä tuntuu, että runoratsuni on saanut metaforaähkyn, ja piehtaroi tuskaisena ainakin toistaiseksi jossakin kaukana. Kiitos ja kuittaus runoille siis vähäksi aikaa, helmikuussa sukelletaan Angela Carterin maagisrealistiseen maailmaan!

Sitten pienet häpeäfanfaarit. En todellakaan saanut luettua niin paljon runoja kuin mitä olin luvannut - luin itse asiassa vain neljä teosta (Pablo Nerudan Andien mainingit on vielä kesken, mutta yritän saada kirjan luettua huomiseksi).  Tammikuu on pikaravintola-alalla Imatralla venäläisten juhlaa (--> paljon töitä), ja vapaa-aika on kulunut kuntoillessa ja kerätessä voimia. Mutta jälkiviisaana voin todeta, että ehkä tässä kuussa laatu korvasi määrän ;) Tuskin olisinkaan jaksanut kovin montaa kokoelmaa lukeakaan, vaikka aikaa olisi ollutkin enemmän. Ainakaan, kun kaksi lukemaani runoilijatarta ovat kynäilleet melkein yksistään kuolemankaipuusta ja suorittaneet päälle ansiokkaat itsemurhat. Hilpeys oli jokseenkin kadoksissa...

Eniten tässä kuussa pidin ehkä Helvi Hämäläisen Valituista runoista kokonaisuutena, mutta yksittäiset hätkähdyttäjät löytyivät Eeva Kilven Animaliasta ja Sylvia Plathin Crossing the Waterista. Anne Sextonin runojen kohdalla aloin jo havaita itsessäni pieniä puuroutumisen merkkejä, eikä lukufiilis ehkä ollut enää ihan kohdallaan. Vaikka runoja suomentaa nopeasti ja lukeekin nopeasti, niiden ymmärtäminen ja avaaminen tuntuu vievän kovin paljon aikaa. Runoissa on harvoin juonta, vaan pikemminkin monia metaforia ja hienoja sävyjä, jotka ohittaa mikäli lukee liian nopeasti. Tämän kuun vajaa kirjamäärä on ollut paljon uuvuttavampi urakka, kuin ennätykseni tammikuulta 2008 (33 kirjaa, kaikki romaaneja).

Runoista on myös vaikeaa blogata. Haluan pohtia blogissani enimmäkseen omaa lukukokemustani, ja pyrin välttämään pelkkää kirjallisuusanalyysiä. Lukemani runot houkuttelivat minua monesti runoanalyysiin, ja kun sitten yritin keskittyä omaan lukukokemukseeni, supistui kuvaukseni kovasti. Tuntui, että minulla oli sylissäni kasa arvoituksia, joita pitäisi avata, mutta niitä ei silti saisi kokonaan ratkaista. Myös kriittinen arvostelu tuntui vaikealta - runosta jää usein mieleen vain vahva tunne, harvemmin tulee pohdittua, oliko runo hyvä vai ei. Ja sitten vielä että miksi ei ollut tai oli...

Tiivistyksenä: runous on vaikeaa, aikaa vaativaa ja masokistista, mutta silti jotenkin vinksahtaneesti palkitsevaa. Ehkä se palkinto on tunne, joka saapuu koskettavan kielikuvan jälkeen, tai se puhtaus, jonka kaunis kieli antaa lukijalahjaksi. 

PS. Pahoittelut pienestä fontista. En tiedä mitä tapahtui :O

2 kommenttia:

  1. Minun tosiaankin pitäisi ryhdistäytyä runojen suhteen. On pitänyt jo kauan :D

    Mitä näistä lukemistasi kokoelmista suosittelisit tällaiselle noviisille? Plath houkuttelee minua sen vuoksi eniten, koska hänen Lasikellon alla -romaaninsa on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Muista runoilijoista taas en tiedä yhtään mitään.

    VastaaPoista
  2. Näistä tässä kuussa lukemistani suosittelisin ehkä ensin Kilven Animaliaa, sillä se on helppo, nopea ja kuitenkin voimakas teos. Mutta jos pidit Plathin romaanista, uskallan kyllä suositella hänen runojaankin, ei muuta kun niskasta kiinni ja tutustumaan! ;D

    VastaaPoista