Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

maanantai 30. tammikuuta 2012

Animalia

Jokainen eläin on subjekti.
Se on: oman elämänsä keskipiste,
itsensä puolustaja,
varuillaan joka suuntaan
niin kuin sinä ja minä.
Omanarvontuntoinen:
ei sallisi itseään loukattavan.

Kohteita on vain rakkaudella
ja julmuudella ja toiveilla,
muuten on kaikki vain omaa kokemusta.
Omaa kokemusta kaikki.
Kaikki on minä.

Minä riipun sinun olkapäilläsi tapettuna.
Minä pelkään kun lähestyt pihdit kädessä.
Minä istun ja odotan sinun häkissäsi.
Minä palelen. Minulla on ahdasta.
Minuun koskee.

Olet unohtanut jotain oleellista.
Olet unohtanut että
minä olen minä.
Ei tämä ole stressiä.
Minä kärsin.
---

En varmaan koskaan ole herkistynyt ja suuttunut näin paljon lukiessani kenenkään runoja. Ei edes tekisi mieli kirjoittaa tästä teoksesta mitään, koska parasta olisi, että jokainen kokisi Animalian  varoittamatta ja haavoittuvaisena. Animalia oli hämmentävä, kuin myrsky, joka taivutti alleen ja sai itkemään. Se on peili, jonka ohitse ei haluaisi kävellä, eikä sen eteen pysty jäämään kauhistumatta. Animaliaan on tiivistetty ihmisten ansiot ja eläinten kärsimykset.

Eeva Kilven Animalia on moniteemainen runoteos, joka on jaettu kahdeksaan osaan. Vain kolmella viimeisellä osalla on nimet. Ensimmäiset neljä osaa ovat jossakin määrin arkipäiväisiä, niin sanotusti sekalaista höttöä, joissa pilkahtelee runoilijan älykkyys ja huumorintaju. Pari runoa ovat ihan oikeasti jo vitsejäkin, jotka saavat hymyn huulille. Toisaalta esimerkiksi Kun Jumala kuudentena päivänä loi ihmisen tarjoaa säihkyvää älyä ja toisinajattelua, ja antaa pienen varoituksen siitä, mitä tuleman pitää. Minä odotin lähinnä ihmisen animaalisen seksuaalisuuden kuvausta (pervo sisäislukijani pääsi taas kerran mielikuvituksensa kanssa vauhtiin), mutta ehei. Vaikka Animalian loppuosasta olisi mitä varoituksia, se onnistuu silti yllättämään lukijan. Voihan pyhä jysäys.

Animalia on teoksen viides osa. Se syyttää avoimesti, näyttää, mitä teemme eläimille ja luonnolle. Se ei tarjoa tekosyitä tai pakoreittejä, vaan käskee jokaisen tilille omista teoistaan. Minuun tämä yllättävä syytös vaikutti luodin tavoin, se upposi rintaan ja jäi kirveltämään. Ja itketti. Piti lukea miehelle osan useampikin runo ääneen, kun ne tekivät niin suuren vaikutuksen. Piti mennä kissan luokse, rutistaa se syliin ja itkeä sen turkkia vasten. Tämän osan tarkoitus oli sattua, ja se todella sattuukin. Hetken voi jopa tuntea eläinten kivun, niiden avuttoman haavoittuvaisuuden.

Seuraavat osat, Laulu rakkaudesta puihin ja eläimiin, Mummografiaa ja Morsian lieventävät hieman Animalian aiheuttamaa tuskaa, ja näyttävät vaihtoehtoisen tien. Se tie on tehty rakkaudesta luontoon, halusta olla osa vihreää planeettaa eikä sitä tuhoava kuluttaja, sekä tunteesta, että kaikki on mahdollista. Kaunis päätös rajulle tunnemyrskylle. Tuskin ihan hetkeen unohdan tätä kokoelmaan, ja varmasti tulen lainaamaan sen runoja vielä useaan otteeseen. Ja jos et vielä tajunnut, niin kyllä, Eeva Kilven Animalia on pakollista (!) luettavaa. Ymmärrän kyllä, että kaikissa tällainen paatos ei aiheuta herkistymistä vaan kiivaita vastareaktioita, mutta mielestäni ne vastareaktiotkin ovat keskustelemisen arvoisia. Niihin liittyen haluaisin esittää pari kysymystä, joita itse pohdin usein, ja joita Jokainen eläin on subjektikin kehottaa pohtimaan:


Rakastatko lemmikkiäsi? 
Satuttaisitko lemmikkiäisi?
Mikä tekee lemmikistäsi koekania tai liian pienessä karsinassa lihotettavaa tehotuotantopossua ylempiarvoisemman?
Uskotko, että niillä ei ole minuutta, etteivät ne tunne kipua vain siksi, etteivät ne ole niin älykkäitä kuin sinä?


Mikä tekee sinusta ylempiarvoisemman?

Vastaus on viimeiseen kysymykseen on "ei mikään". Valinta sen sijaan on sinun.

3 kommenttia:

  1. Vou, kuulostaa t o d e l l a mielenkiintoiselta runoteokselta! Kirjoitit kahlitsevasti ja tunteella. Tuli sellainen olo, että menisin ja halaisin kissojani, jos ne asuisivat täällä. Kiitos tästä, pitää kirjoittaa teoksen nimi muistiin ja lukea.

    VastaaPoista
  2. Varmaan aika vaikuttava teos kyseessä. Itse en ole lukenut.

    Oma suhteeni asiaan on se, että olen kasvissyöjä, joka pääasiassa syö vegaanista ruokaa. Minulla on kaksi kissaa, jotka olen tuonut meille, jotta ne saisivat elää. Muuten niillä ei olisi ollut sellaista mahdollisuutta. En ikinä ostaisi eläintä. Suurin osa koirista on jalostettu pilalle ja sitten ihmiset inhimillistävät niitä viemällä ostoskeskuksiin ja muualle, jonne ne eivät missään nimessä IKINÄ kuuluu. Koiraa ei viedä lenkille samalla kun mennään ostoksille ja piste. Ei muttia. Jos aika ei riitä, älä hanki koiraa.

    Esimerkiksi siathan ovat älykkyydeltään samalla tasolla koirien kanssa tutkimusten mukaan. Ei kukaan siis syö koiraansa tyhmempää possua. Ja joidenkin ihmisten (pahasti kehitysvammaiset jne) älykkyysosamäärä voi olla jopa pienempi, kuin joidenkin eläinten.

    Ihmiset on julmia ja piittaamattomia. En ymmärrä mistä sellainen kumpuaa, että tappamista ikinä missään tilanteessa pidetään sallittavana. Tai miten joku voi vierestä katsoa toisten kärsimystä? Oli se sitten ihminen tai eläin.

    Jokainen lihansyöjä on myös murhaaja. Eikä siihenkään ole muttia.

    VastaaPoista
  3. Kaisa: Kannattaa ehdottomasti tutustua!

    Katri: En kommentoi lihansyömiseen yhtään mitään, mutta mielestäni jokainen eläin ansaitsisi elämisen arvoisen elämän - päättyi se sitten luonnollisesti tai ei. Tehotuotanto (yhdessä eläinkokeitten ja turkistarhauksen kanssa) on pahin laillinen kidutusmuoto, eikä sitä tulisi hyväksyä.

    Isäni kertoi heidän kasvattamastaan porsaasta (isä asui maalla lapsuutensa), jonka kanssa he leikkivät piilosta ja erilaisia leikkejä. Se eli siis miltei vapaana, eikä missään pikkuisessa paskalaatikossa. Kun tuli joulu, tuo possu sitten tapettiin, eikä se kärsinyt yhtään enempää kuin tarvitsi (on typerää sanoa, että mikään kuolema olisi kivuton). Ei voinut sanoa, että minä syön sitten vain porkkanaa. Sen sijaan kaikki seitsemän lasta ymmärsivät tasan tarkkaan, kuinka kallisarvoista ja tärkeää se ruoka oli, eikä sitä varmasti hukattu tai ylensyöty.

    Jos minä saisin valita, jokainen possu saisi leikkiä vapaana ennen joulua.

    VastaaPoista