Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 1. joulukuuta 2011

Sydämen mekaniikka

Hyhhyh. Ihan vähään aikaan en muista lukeneeni näin huonoa kirjaa. Jos pitäisi antaa pisteitä, niin Mathias Malzieun Sydämen mekaniikka uppoaisi kovasti pakkasen puolelle. Tässä vaiheessa jo varoitus: mikäli kirja kuuluu suosikkeihisi, ole hyvä äläkä lue tätä postausta. Saattaisit pahoittaa mielesi.

Idea on ihana: herkkä poika + kylmin talvi + noitatohtori + käkikellosydän + kielletty rakkaus + 1870-luku. Ehkä mielenkiintoisimmat lähtökohdat, joista olen tänä vuonna kuullut. Mikä voi mennä pieleen? Kaikki.

Kirja on niin naiivi, että se ei jaksa edes naurattaa. Siinä tuntuu vahva tekemisen meininki, tunne, että kirjailija on halunnut päästä kirjasta vain nopeasti eroon. Hahmot olivat keskeneräisiä, pelkkiä kiillottomia paperinukkeja, joita kertoja välillä heiluttaa lukijan nenän edessä. Mikään ei ole valmista tai loppuunvietyä. Dialogit ovat teennäisiä eivätkä kerro henkilöhahmoista mitään, ainoastaan kuljettavat juonta eteenpäin. Kieli yhdistelee herkkyyttä ja rivoutta - eli kliseisiä ilmaisuja ja kirosanoja. En tiedä, onko tämä nimenomaan suomentajan valinta, mutta mielestäni mikään vakavasti otettava kirja ei saa käyttää sanaa hiivatti. Lisäksi kirja tarjoilee suorastaan hölmöjä kielikuvia, jotka saavat lukijan tuntemaan suurta myötähäpeää.

Ja miljööstä: miksi valita ajaksi 1800-luku, jos sillä kerran ei ole mitään tekemistä kirjan kanssa? Miksi puhua termeillä, joista tuona aikana ei tiedetty mitään? Miksei saman tien sijoita kirjaa nykyaikaan? Täytyy myöntää, että joissain romaaneissa tällainen ajan ja paikan hajoaminen toimii, mutta nyt jäin vain miettimään että onko kirjailija ihan oikeasti näin hölmö.

Jos jotain positiivista pitää sanoa, niin kirjan ulkoinen markkinointi. Kansi suorastaan hyppää silmille ja lumoaa pahaa-aavistamattoman ja viattoman lukijan (hienoa työtä!), ja takakannessa luvataan "timburtonmaista tunnelmaa". No, jatkossa etsin sitä tunnelmaa vain ja ainoastaan Burtonin elokuvista.

Eniten minua ärsytti koko tarinassa se, että se syöksyi sieluttomana  ja ajattelematta eteenpäin kuin höyryjuna. Toisaalta: jos kirja ei olisi ollut niin nopealukuinen, olisin jättänyt kesken.Tästä jäi vahva, suutasupistava rahastuksen maku suuhun. Voisin tiivistää kirjan yhteen mietteeseen:

"Kuin k a k k a a kauniissa käärepapereissa."

---
Pehmeämpiä näkökulmia
Aamuvirkku yksisarvinen
P. S. Rakastan kirjoja
Lumiomena

2 kommenttia:

  1. Hah, tämä ei tosiaan ollut sinun kirjasi :D

    Vaikka olen samaa mieltä useammasta mainitsemastasi kohdasta kallistunee oma lukukokemukseni kuitenkin asteikon positiiviselle puolelle. Sain viimein jäsenneltyä sekavat ajatukseni jonkinmoiseksi mielipiteeksi, eihän siinä mennytkään kuin pari viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ollut minun juttuni ei. :D

      Käyn kurkkaamassa arvostelusi. Minun oli kyllä vaikea löytää mitään hyvää tästä teoksesta kantta lukuun ottamatta.

      Poista