Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 14. joulukuuta 2011

Rumat Kapinalliset -haaste: Last Exit to Brooklyn

"He loves me. It.
   Wasn't.
Shit"

Hubert Selby Jr:n esikoisteos Last Exit to Brooklyn kietoo yhteen useiden eri newyorklaisten tarinoita - joukossa on prostituoituja, jengejä, lakkoaktivisteja, homoja ja transuja. Elämä esitetään kaunistelemattomana, ehkä jopa totuutta rumempanakin. Jo ensimmäisellä sivulla lukija joutuu tekemään sinunkaupat rumuuden kanssa, tai lukemista on turha jatkaa.

Henkilöhahmot ovat poikeuksetta itsekkäitä, laiskoja, ahneita ja alhaisia. Pahoja, jopa. Last Exit to Brooklyn kyseenalaistaakin jokseenkin baudelairemaisen vihaisesti että onko ihminen nyt sitten luonnostaan hyvä vai ei. Tätä manifestia ajetaan sitten läpi sellaisella raivokkaalla inhorealismilla, että kovempaa kyytiä saa etsiä.

Ehdin aloittaa tämän kirjan jo pariinkin kertaan, ennen kuin todella pääsin eteenpäin. Suurin ongelma oli kielessä, sillä nautin yleensä hieman modernista mutta erikoisia sanoja tarjoilevasta tyylistä. Selbyn tyyli on jotain ihan muuta: dialogien lainausmerkkejä on turha etsiä, ja slangiin saa totutella hetken. Olipas vaikeaa, kun ensimmäistä kertaa englannin kielessä törmäsi siihen, että sanat kirjoitetaan niin kuin ne lausutaan :D Kun sitten pääsin asenneongelmastani ylitse ja silmä ehti tottumaan tähän arkipäiväiseen ilmaisuun, aloin itse asiassa nauttia kielestä. Tuntui, että kertoja enemmänkin kertoisi jotakin juttua koko ajan minulle, sen sijaan että lukisin jonkun kertomaa romaania. Välillä kieli toi myös eräänlaista runollisuuttakin kerrontaan, tahti muuttui kiihkeäksi ja henkilöiden puheet sekoittuivat ajatusten kanssa. Hypnoottista hurmioitumista. Tajunnanvirtaa kirosanoilla. 

Kirja jakautuu eri osiin, jotka kertovat aina eri henkilöistä (vaikka jotkut henkilöt saattavatkin vilahtaa kertomuksessa useaan otteeseen, pääpaino on yleensä aina kulloinkin eri henkilön tarinassa). Itse koin antoisimmaksi Harryn, transsukupuolisista naisista kiihottuvan miehen, (kauhea mikä sanahirviö :S) seksuaalisesta heräämisestä kertovan osion. Kirjailija kuorii ensin niin maskuliiniselta vaikuttavan Harryn lopulta pieneksi, säälittäväksi ja heikoksi ihmiseksi, joka ensin yrittää kontrolloida halujaan mutta päätyykin niiden orjaksi. Vaikka Harry alkaakin tiedostaa seksuaalisuutensa, hän on liian peloissaan myöntyäkseen siihen, ja lopulta hänen maailmansa hajoaa.

Halujen avautumista seuraa myös rakkauden kaipuu. Suurin osa henkilöistä kaipaa rakkautta, mutta New York tarjoaa sitä vain aniharvoille. Ihmiset kulkevat toistensa ohi näkemättä toisiaan ja piilottavat itsensä vihan ja kivikovan seinämän taakse. Last Exit to Brooklynin parhaita puolia on mielestäni se, kuinka rakkaus ja siitä paitsi jääminen asettuvat vastapareiksi - arkipäiväisestä hellyydestä kasvaa jotakin arvokasta ja haurasta. On lottovoitto tulla rakastetuksi väkivallan valtakunnassa, jossa ihmiset ilmaisevat tunteitaan heittelemällä veitsiä. Kun sulkee kirjan kannet, voi olla onnellinen siitä vähästäkin rakkaudesta, jonka on kokenut.

En voi ihan täysin sanoa nauttineeni kirjasta. Ehkä se onkin osittain tämän teoksen tarkoitus - kävelyttää lukija pois mukavuusalueelta. Oli hetkiä, jolloin kirja tuntui mustalta ja nurinkuriselta fantasialta, vihaiselta kulkukoiralta ja sitten taas koskettavan rujolta kehityskertomukselta. Ja silti odotin tältä enemmän, sillä vaikka kirja shokeerasikin, se ei herättänyt ihan niin paljon uusia ajatuksia tai oivalluksia kuin olisin toivonut. Lisäksi kaikki tarinat eivät mielestäni ole niin vahvoja ja teräviä kuin Harryn kertomus, ja olisin toivonut niihin lisää syvyyttä.

Ehkä vielä palaan Selbyyn, ehkä en.

4 kommenttia:

  1. Yritin lukea Sammakon 2010 julkaisemaa suomennosta kyseisestä teoksesta. Ja keskenhän se jäi. Pidän tajunnanvirta-tekniikasta, kun se on upotettu pieninä piristyksinä tekstin sisälle. Tässä kirjassa se on vedetty äärimmilleen. Voi olla, että jos olisin väkisin runnonut eteenpäin (kuten sinä ilmeisesti olit tehnyt) jonkin aikaa, olisin päässyt kirjaan paremmin sisälle. Kirjahyllyssä kuitenkin kolkutteli jo niin monta muutakin houkuttelevaa nivaskaa, että päätin luopua tästä.

    VastaaPoista
  2. Mielestäni Last Exit to Brooklynissä oli kyllä paljon vaikuttaviakin kohtia, mutta sellainen jälkimaku jäi että tällä kyseessä oli kuitenkin enemmän shokkiteos kuin taideteos. Enkä kyllä voi kuvitella, että miten tämä on käännetty suomeksi, niin paljon kun kirja luotti kuitenkin slangiin.

    Tuskin menetit paljoa, kun jätit kirjan kesken. :)

    VastaaPoista
  3. Hieno postaus Selbyn kirjasta. Minulle Last Exit to Brooklyn on ollut jo pitkään merkkiteos siitä, että lukijaa tai katsojaa pitää silittää välillä vastakarvaan. Palaan tuohon kirjaan uudestaan ja uudestaan. Minunkin mielestäni Harryn tarina on armottomuudessaan teoksen onnistuneimpia.

    Joskus hyvästä kirjasta nauttii. Joskus hyvä kirja ärsyttää. Tämä kirja on nyrkki suuhun, sen lukemisesta tulee paha olo - ja silti jotenkin puhdas.

    VastaaPoista
  4. Kiitos kommentistasi.

    Minulle tämä oli jotenkin ristiriitainen kokemus, juuri Harryn tarina oli kaikessa rumuudessaan ihan mahtava, ja toisaalta kaipasin lisää muihin tarinoihin. Yllätyin kuitenkin siitä, miten ruma kieli muuttuikin välillä runoudeksi, ja miten herkäksi kuvaus välillä vaihtui. Ajatuksia herättävä teos, vaikkei suosikkeihin yltänytkään.

    VastaaPoista