Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 21. joulukuuta 2011

One Day


Olen odottanut tätä postausta kuin kuningatar hirttäjäisiä. Ihan vielä viime minuutteihin asti mietiskelin, kuinka ihanalta tuntuukaan antaa kaiken patoutuneen turhautuneisuuden purkautua. Kuinka ihanaa onkaan saattaa turha lukuelämys katkeraksi vuodatukseksi. Eli jos tämä kirja oli sinulle se vuoden rakkain, neuvon, että jätät tämän postauksen väliin. En halua mielipiteilläni tuottaa kenellekkään pahaa mieltä, varsinkaan näin joulun alla.

Uskon, että suurin on ainakin jossain määrin tietoinen David Nichollsin One Day -romaanin juonesta. Mutta jos ei, niin tässä kaikki oleellinen: kaksi nuorta tapaavat juhliessaan valmistujaisiaan, ja huopaavaat eessuntaassun seuraavat 20 vuotta. Ja tietenkin välillä jätetään todella säälittäviä vastaajaviestejä ja kirjoitetaan naurettavia kirjeitä. Ja yritetään aikuistua. Ja pohditaan aina kun mahdollista että "emmähaluu vai haluunks mä emmä tiiä".

Nichollsin teosta on kehuttu blogeissan paljon, joten itsekin odotin kirjasta edes jollain tasolla pitäväni. Jossain kehuttiin kirjaa vielä upean brittiläiseksi, joten sekin innosti minua lukemaan. One Day ei kuitenkaan ollut minun kirjani sitten yhtään. Turhauduin lukiessani monta kertaa, kerran jopa niin pahasti että paiskasin kirjan seinään. Joo ei kiitos.

Pahimmaksi pettymykseksi osoittautui kirjan juoni: siinä missä ihastelin ideaa etukäteen, se osoittautuikin käytännössä todella tylsäksi ja arvattavaksi. En voinut käsittää, että kirjan jännitys perustui todellakin vain ja ainoastaan siihen, että saavatko nämä kaksi rakastunutta nyt toisensa vai eivät. Siinähän on herranjumala vain kaksi vaihtoehtoa (ja oh kuinka yllättävä loppuratkaisu, en yhtään aavistanutkaan!)! Vaikkei kaikkia kirjan tapahtumia tietenkään voi aavistaa - en ole mikään ennustaja - niin on silti jokseenkin tylsää tahkota eteenpäin kirjaa, jonka loppuratkaisun tiedät ja jonka käänteet eivät tarjoile missään vaiheessa mitään suurempia yllätyksiä.

En myöskään nauttinut henkilöiden loputtomasta jahkaamisesta, enemmänkin se tuntui vain puuduttavalta ja turhauttavalta. Mielestäni juoni olisi toki voinut toimiakin, mutta ei ihan mielettömän yllätykselliseltä tuntunut kun törmäsi kirjassa vähän väliä kohtiin "...mutta siitä huolimatta hän vain ajatteli Emmaa" tai "kuitenkin hän miettiä Dexteriä..." jne. Reaktio oli enemmänkin että "ai taasko"... Voin kuitenkin kuvitella, että tämä on mannaa kaikille turmiollisen romantiikan ystäville.

Ja sitten niihin dialogeihin. Sitähän on kirjassa paljon, ja välillä tuntuikin, että luen jotain tv-sarjan käsikirjoitusta enkä romaania. Joku oli kuvaillut näitä keskusteluja huumoria hersyviksi, mutta minä en sitä huumoria niistä löytänyt. Tai löysin, mutta en nauranut sille. Kirjan komiikka irtoaa mielestäni paljon siitä, millaisia henkilöhahmot ovat ja millaisia tilanteita heidän persoonansa aiheuttavat. Olisin kaivannut ehkä enemmän ihan puhdasta mustaa huumoria ja sanailua sarkasmin ja kyynisyyden tilalle. Nyt kirjan dialogit jäävät vähän valjuiksi ja puuduttaviksi. Ehkä tämä tosiaan toimisi paljon paremmin tv:ssä näyttelijöiden värittäessä dialogia (en puhu elokuvasta, sillä yritin katsoa One Dayn leffasovitusta ennen kirjan lukemista - se osoittautui niin kököksi ja typeräksi etten päässyt 18 minuuttia pidemmälle).

Jälkeenpäin olen miettinyt, miksi kirja oli niin kovin vastenmielinen. Suurin syy oli kirjan yksipuolinen (mutta toki värikäs) juoni, mutta kenties henkilöhahmoillakin oli jotain tekemistä reaktioni kanssa. En heti alussa päässyt kunnolla mukaan henkilöihin, ja tämä herätti jonkin asteista mielenkiintoa. Halusin tietää heistä lisää, mutta kun sitten sain rakennettua mieleeni kuvan luonteista, en ollut kiinnostunut. En innostunut narsistisesta Dexistä ja hänen säälittävän traagisesta kehitystarinastaan, enkä sen kummemmin Emistäkään - sarkastisesta ja rumasta ankanpoikasesta, joka puhkeaa kirjan edetessä varsinnaiseksi luovuuden ja kauneuden ruusuksi. Ehkä näitä on jo nähty niin paljon, etteivät Nichollsin tyypittelyt enää vain yksinkertaisesti jaksaneet kiinnostaa. Tai ehkä meidän henkilökemiamme eivät vain, öhöm, aivan kohdanneet.

Olen aina tiennyt sen, etten ole hömpän ystävä. Haen kirjasta syvällisempää tasoa, ja harvoin tyydyn pelkkään juonen tai tarinan suomaan lukunautintoon. Mutta kun ei tämä nyt ihan puhdasta hömppääkään ole - kirjassa on kyllä hieno ja helvetin katkera sanoma (josta siitäkin versoo kaunis ruusu (!)). Ja kuvataanhan tässä ärsyttävänkin (puuduttavan) osuvasti nuoruuden eksymistä ja siihen kuuluvaa etsintää. Kuitenkin luokittelisin tämän sen verran pinnalliseksi kirjaksi, että ehkä seuraavan kerran osaan välttää, jos törmään mihinkään edes etäisesti samalta kuulostavaan. Kaipasin kirjaan liian paljon karsimista ja toisaalta taas liian paljon monipuolistamista, että voisin sanoa pitäneeni One Daysta edes hitusen. Mutta onneksi muilla näyttää olleen parempi onni matkassa. :)

10 kommenttia:

  1. Mainio arvio, teilauksesta huolimatta! Itse tosin siis ihan tykkäsin kirjasta ja elokuvastakin, mutta on aina piristävää lukea muitakin mielipiteitä, etenkin perusteltuja sellaisia ;)

    VastaaPoista
  2. Meitä on moneksi, mutta onneksi on kirjojakin! :) Ja perusteluhan on kaiken suola. ;P

    VastaaPoista
  3. "turmiollisen romantiikan ystäville" - mikä on turmiollista, on aina hyväksi.

    Joo, tässähän oli hieman valmiiksi suora käsikirjoitus elokuvaan, mikä on aika monessa kirjassa nykyisin tullut vastaan =)

    VastaaPoista
  4. Itse en ole tätä vielä lukenut, koska en koskaan jaksa jonottaa kirjoja kirjastolta. Olen kuitenkin miettinyt, hankkisinko kirjan itselleni, mutta luettuani arviosi päätin sittenkin säästää rahat johonkin muuhun kirjaan. Ehkäpä sittenkin odotan tätä kirjastolta. Minäkään en nimittäin hirmuisesti välitä "hömpästä" ja toivon myös aina syvällisempää tasoa kirjalta, joten alan hieman epäillä, onko Sinä päivänä minunkaan mieleeni. Leffana tämä kyllä odottaa koneella, että ehkäpä yritän katsoa sen ensin ja jos pääsen pidemmällä siinä kuin sinä, lainaan kirjan :-D

    Hienosti kirjoitettu ja perusteltu arvio!

    VastaaPoista
  5. Aloitin tätä kirjaa kesällä (silloin se oli itse asiassa miehelläni kesken, joka ei tosin tykännyt siitä yhtään ja jätti kesken) ja parin ekan luvun perusteella kyllä pidin! Silti kaikki muu on toistaiseksi kiilannut ohi.

    Lopputuloksen kyllä arvaan, mutta kirjoittajan tapa sanoa asiat oli mielestäni sen verran upea, että pari kuolematonta lausahdusta jäi mieleeni jo lyhyen lukutuokion perusteella :). Jännä kuitenkin nähdä, säilyvätkö tunnelmat.

    VastaaPoista
  6. Ei kuulosta kyllä yhtään minun kirjaltani! Tämä oli jo kertaalleen minulla lainassa kirjastosta, mutta jouduin palauttamaan sen lukemattomana. Ilmeisesti en paljoa menettänyt, tämän tyyppiset kirjat eivät minuun juurikaan vetoa. Onpas muuten (ällö)romanttinen kansi tässä englanninkielisessä versiossa!

    VastaaPoista
  7. Huh, kylläpä helpotti. Minä kun luulin olleeni ainoa ihminen maailmassa, joka ei pitänyt tästä kirjasta. En minä tätä inhonnutkaan, mutta en vain jaksanut kiinnostua kummastakaan hahmosta ja juoni oli osittain ennalta-arvattava. Ennalta-arvattavuuskaan ei haittaa jos teksti on tarpeeksi hyvää tai hauskaa, mutta nyt ei ollut. Lisämiinuksia tuli vielä kuuntelemani äänikirjanversion lukijalle (Anna Bentinck), joka oli luonut Emmalle suunnattoman ärsyttävän äänen.

    VastaaPoista
  8. Lukutoukka: minustakin tuntui, kun aloin lukea että minkäköhän kirjan kaikki muut ovat lukeneet - onko minulla väärä teos käsissäni :D Ei tämä minusta "huono" kirja ole, vain puuduttava, ennalta-arvattava, semihauska ja ärsyttävä. :)

    Tuulia: Tuskin menetit, vaikka kuka tietää, onhan tästä pidettykin paljon :) Kansi on elokuvasta.

    Tessa: Kerrohan ihmeessä sitten kun saat kirjan luettua :)

    Kaisa: Kiitos! Minua vaivasi elokuvassa kovasti se, että mielestäni näyttelijöiden välillä ei ollut sähköä :/ Lisäksi elokuva hyppii aika paljon, mutta en osaa sanoa onko se sitten loppujen lopuksi huonompi kuin kirja. Ainahan kannattaa katsoa leffa ensin, että yllättyy sitten positiivisesti kirjasta :)

    VastaaPoista
  9. Ennen kuin itse luin tätä kirjaa, luin sinun arviostasi alun ja nyt palasin siihen luettuani kirjan.

    Virkistävää lukea tällainen arvio ja aika pitkälti ollaan samoilla linjoilla, vaikka itse en pitänyt kirjaa täysin huonona, mutta aika keskivertona. Minä itse pidän tällaisista kevyemmistäkin kirjoista, jotka on tehty lähinnä viihdyttämään. Ja itse pidin tätä ihan viihdyttävänä, mutta ylistäviä arvioita tästä on vaikea ymmärtää. Hahmot olivat ällöttäviä, välillä jankattiin samaa turhan kauan ja tarinakin tuntui jäävän vähän nuivaksi. Mutta toiset tykkää toiset ei.

    Mutta pakko sanoa, että mielenkiintoinen kirja, kun tästä puhutaan paljon ja kaikkialla. Ensimmäisen kerran itse törmäsin kirjaan lukiessani erään tytön "muotiblogia" joskus vähän kirjan ilmestymisen jälkeen :D

    VastaaPoista
  10. Itsekin tuntuu, että tähn kirjaan törmää kaikkialla. Ja usein vielä kehuvin sanoin säestettynä. No mutta hyvä ettei tämä saanut sinua raivostumaan :)

    VastaaPoista