Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 18. joulukuuta 2011

Musta perhonen

"Järven jää on paksun lumen peitossa. Pyryttää niin, että taivas ja maa ovat yhtä valkoista pintaa. Ylläni on mustalaisnaisen vaatteet. Kylmyys iskee kasvoihin. Silmät tavoittavat vain autiona kirkuvan valkoisen lumen. Liikun kuin kuollut, paljas käteni on jäänyt maitohinkin kahvaan kiinni. Pyry sakenee ja uupumus valtaa kehon, kunnes lopulta lysähdän polvilleni hankeen. Alan jäätyä. Pyryn yltyessä viima piiskaa säälimättä ja katson silmät rävähtäneinä loputonta lumentuloa. Sitten silmäni erottavat valkoisen hahmon, joka lähestyy lumipyryn seasta. Jäänsiniset huskyn silmät tuijottavat minua hievahtamatta. Saan pihistyä koiralle: "Vie minut pois.""

Ihan ensimmäiseksi on pakko ylistää Kiba Lumbergin Memesa-trilogian kansitaidetta: nainen itse on maalannut kannen kuvat. Kirjailija on ilmeisesti varsinnainen monilahjakkuus, sillä Musta perhonen oli ehdottomasti mielenkiintoinen lukukokemus. En tiennyt romanikulttuurista juuri mitään, joten tämä oli ihan avartava kurkistus. Luinkin kirjan loppuun vain muutamassa tunnissa. Ja voin ihan vilpittömästi suositella kaikille, jotka haluvat sivistää itseänsä romanielämästä. Tai muuten vain lukea hyvän ja kiinnostavan kirjan. 

Memesa on nuori tyttö, joka varttuu romaniyhteisössä. Alkuun lukijalle näytetään kuva hieman taianomaisestakin maailmasta, joka vaikuttaa jopa kiehtovammalta kuin tavallisen suomalaisen arkipäivä. Pikku hiljaa ensin hauskassa valossa esitetty väkivalta alkaa kuitenkin muuttua raaemmaksi ja verisemmäksi, pelottavaksi. Samalla myös Memesa ryhtyy kyseenalaistamaan naisen roolia romanialaisyhteisössä - hän ei suostu hakatuksi tai alistetuksi. 

Musta perhonen muistuttaa paljolti novelli/folklorekokoelmaa. Vaikka Memesa onkin tarinan päähenkilö, minusta tuntui enemmän siltä, että muiden romanien tarinat ja uskomukset kulkevat hänen kauttaan, Memesan oma kehitys tapahtuu jossakin taka-alalla ja hiipien. Tarinat tuovat kerrontaan vuoroin huumoria ja taianomaisuutta ja pitävät lukijan mielenkiinnon yllä aina loppuun asti. Memesan kehitys taas pääsi jopa yllättämään minut - sivullisesta ja hiljaisesta tytöstä alkaakin hahmottua vahvatahtoinen nuori nainen. Memesan sivullisuus omassa tarinassaan muistutti minua paljon Angela Carterin teoksesta Maaginen lelukauppa.

Lumberg loihtii myös loistavasti ahdistusta kertomukseensa. Tulevaisuus yhteisössä näyttää synkältä ja vaihtoehdottomalta, eikä muusta maailmasta taas juuri ole mitään tietoa. Väkivalta esitetään vuoroin arkipäiväisenä ja humoristisena ja vuoroin taas brutaalina ja järjettömänä, että se järkyttää ja hämmentää lukijaa.

Väkivallan vastapainoksi kirjan henkilöt ovat hyvinkin inhimillisiä. On rakkautta, kuumentuneita tunteita, intohimoa, hellyyttä ja vihaa. Teoksen henkilöt ovat persoonallisia, herkästi kuvattuja ja sympaattisia. Yhteisöstä löytyy myös erilaisia ihmisiä, samanlaisia kuten Memesa, jotka kokevat romaniympäristön säännöt liian ahdistavina. Monesti ihmettelinkin, miksi kirjassa väkivaltaisuus periytyy silti isältä lapselle, ja alistuminen äidiltä tyttärelle, vaikka henkilöt itsessään eivät ole pahoja tai hiljaisia seinäkukkasia? Ehkä se onkin kysymys, jonka kirjailija on halunnut lukijalta kysyä.

En kiellä, etteikö kirja olisi vaatinut ihan mielettömästi rohkeutta tullakseen kirjoitetuksi. Kuitenkin oli pakko pohtia lukemisen jälkeen, että missä määrin kirja olisi kiinnostanut minua ellei se olisi kertonut romaneista ja heidän kulttuuristaan. Lumbergin kuvaus on kyllä herkkää ja tyyli juuri sopivan karsittua, mutta kehityskertomuksena tarina jää mielestäni vähän keskeneräiseksi ja heikoksikin. Olisin halunnut tietää Memesasta enemmän (toisaalta tämä ei välttämättä ole ollenkaan huonompi asia, sillä sehän on vain hyvä jos mielenkiintoa ja kysymyksiä riittää myös jatko-osiin). Sen sijaan romanikuvauksena Musta perhonen oli mielestäni avartava ja rohkea teos. Odotan sitä, että minulla olisi aikaa lukea Memesa-trilogia loppuun - nähtäväksi jää, vastaavatko kaksi seuraavaa osaa Mustan perhosen jättämiin kysymyksiin ja odotuksiin.

2 kommenttia:

  1. Hmm! Vaikuttaa mielenkiintoiselta. Ehkäpä pitää itsekin pistää lukulistalle.

    VastaaPoista