Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 8. joulukuuta 2011

Pienkustantamot -minihaaste: Muisto tyttärestäni


Kim Edwardsin Muisto tyttärestäni on surullinen tarina perheestä, jonka isä päättää antaa vammaisen tytön pois ja valehtelee tämän kuolleen synnytyksessä. Tämä salaisuus hajottaa perheen pikku hiljaa, ensin vanhempien suhteen ja lopulta pojan elämän. Vasta totuuden paljastuttua seuraa anteeksianto ja siirtyminen eteenpäin elämässä. Kirja voitti ilmestyessään Sainsbury's Popular Fiction Awardin, ja Edwards on palkittu myös aikaisemmista töistään.

Kuulostaa taas kerran ihan liian mielenkiintoiselta ja lupaavalta. Mutta kirja ei todellakaan ollut sitä, vaan lukukokemukseni kutistui lähinnä myötähäpeäksi ja turhautumiseksi. Voisin luulla, että ala-asteen luokanopettajastani tuntui samalta, kun hän kahlaili koukeroisia ja yksinkertaisia aineitamme läpi. 

Mielestäni jo pelkkä aihe on kirjailijalta kovin riski veto. Se, että rakentaa miltei 500 sivuisen perheromaanin pelkästään yhden salaisuuden varaan, vaatii jo kirjailijalta jotakin. Näitä vaatimuksia yritetään kovasti täyttää: kieli on äärimmäisen koristeltua, kuin kahlaisi pumpulissa, ja teksti vilisee turhia yksityiskohtia. Yök. Lukijaa tuskin kiinnostaa, onko henkilön X vasen käsi nyt oikean päällä vaiko juuri toisinpäin. Ihan kuin sanat olisivat loppuneet jossain vaiheessa kesken, ja runsaan sadan sivun pituiseen juonikiekuraan olisi pitänyt änkeä kaikkea turhaa väliin.

Toinen kirjan heikkous on sen äärimmäisen kaunis, herkkä ja ihan mielettömän ärsyttävä ihmiskuvaus. Esimerkiksi Phoeben, jolla on Downin sydrooma, ja tämän sijaisäidin eloa kuvataan todella siloitellusti. Missä ovat aidot ja itsekkäät tunteet? Kaiken uhraava pyhimysäiti on huomattavasti helpompi ja tylsempi näkökulma, kuin että etsittäisiin ja uskallettaisiin kuvata kielteisiäkin ja rumia tunteita. Juuri niitä jäin kaipaamaan - henkilöt käyvät läpi niin katkeruutta, menetystä kuin epäreiluuttakin, mutta päällimäisiksi jäävät anteeksianto ja kukkaisparfyymin tuoksu. Tarina ei siis hengitä, vaan jää tylsäksi ja porvarilliseksi kiiltokuvaksi.  Se, että uskaltaa kirjoittaa rumista asioista, ei tee kirjasta rumaa, vaan kiinnostavan ja uskottavan.

Myös dialogit ontuvat. Jotkut lausahdukset saivat minut rypistämään kulmakarvojani ja protestoimaan: "Ei kukaan sano näin oikeasti"! Dialogin pitäisi olla mielestäni parhaillaan purevaa, henkilöitä heijastavaa ja sujuvaa. Muisto tyttärestäni ei tarjoile tällaista keskustelunautintoa. Tuskin näitä dialogeja on ihan loppuun asti kuulosteltu korvissa ennen kuin on kirjoitettu.

Tematiikaltaan kirja on kuitenkin ihan onnistunut. Se kysyy lukijalta missä määrin toista ihmistä on oikein suojella ja näyttää, että elämää on mahdotonta hallita. Totuus pyrkii esiin jokaisesta rakosesta, eivätkä omat sormet riitä niitä rakosia tukkimaan. Myös vammaisuutta sivutaan - erilainen ihminen joutuu todella taistelemaan ihan vain pienimmistäkin arkipäivän oikeuksista. Ja ihan vain siksi, että toisten ihmisten ennakkoluulot niitä rajoittavat. 

Silti en voi suositella Edwardsin esikoista. Niin paljon jää puuttumaan, kun kannet pamahtavat kiinni. Eniten kaipasin henkilökuvaukseen edes jonkinlaista säröä, inhimillisyyttä. Ja olisin toivonut että kirja käsittelisi Downin syndrooma monipuolisemmin ja tarjoisi lukijalle enemmänkin tietoa. Nyt Phoebe jää vain sivuhenkilöksi. Myöskään tyyli ei ollut minua varten, vaan tuntui enemmän teennäiseltä sievistelyltä. Olisin ihan hyvin pärjännyt ilman, että olisin tähän kirjaan ikinä tarttunut, ja uskon, että niin pärjää moni muukin. Mutta HUH, tulipahan luettua!

Ja vielä loppuun suomentajan kielikukkanen: Phoeben sijaisäiti Caroline kuuluu Ylösalaisin-yhdistykseen. Olisko tämä kenties englanniksi Upside Down Organization? Nimike olisi ehkä kannattanut jättää suomentamatta...

Osallistun kirjalla Satun luetut -blogin Pienkustantamot -minihaasteeseen. 

Muita näkökulmia:
Kirjapeto

PS. Tutustu Downiaisiin. Erilaisuus on katsojan silmissä.

4 kommenttia:

  1. Luin itse tämän viime vuonna enkä myöskään oikein tykännyt. Tässä on mielenkiintoinen alkuasettelu, mutta siihen se tuntuu jäävän. Kirja jäi jotenkin plätyksi, lässähti ennen kuin ehti edes nousta. Aihe oli ja on silti tärkeä.

    VastaaPoista
  2. Niinpä - kirja on todella litteä ja tylsä! :/ Miekin ehdin jo innostua, kun kuulin että tässä käsitellään mielenkiintoisia & tärkeitä asioita, mutta kun ei niin ei.

    VastaaPoista
  3. En ole lukenut tätä kirjaa enkä usko jatkossa lukevanikaan, mutta pakko kommentoida, että annat monipuolista kritiikkiä ja kirjoitit mielenkiintoisesti. Tätä oli kiva lukea! :-)

    VastaaPoista
  4. Kiitos oikein paljon kommentistasi :)

    VastaaPoista