Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

perjantai 16. joulukuuta 2011

The Hours


"Clarissa, she thinks, is not the bride of death after all. Clarissa is the bed in which the bride is laid."

Ensimmäistä kertaa törmäsin tähän teokseen Elina Hirvosen romaanissa Että hän muistaisi saman, sitten toisen kerran romaanin filmisovitus lähti makuunista mukaan. Ja voi mikä kokemus tuo elokuva olikaan! Tarina oli ihan mieletön, ja Meryl Streep, Nichole Kidman ja Julianne Moore (ehkä Hollywoodin parhaimmat naisnäyttelijät) tekivät elokuvasta täydellisen. Ajattelin, että tälle kertaa taitaa olla niin, että elokuva on parempi kuin kirja. Kuinka väärässä ihminen voikaan olla...

Rakastuin Michael Cunninghamin The Hours -teokseen heti. Nyt pari päivää lukemisen jälkeenkään en ole keksinyt vieläkään mitään, mikä olisi ollut kirjassa mielestäni miinusta tai mistä en olisi pitänyt. Rakastin kirjan jokaista sivua, jokaista lausetta ja sanaa. Kuinka joku voi kirjoittaa näin modernisti mutta kuitenkin niin kauniisti? Cunninghamin tyyli on lumoavan keveää, mutta kuitenkin terävää ja tiivistettyä. Hän tietää, mitä sanoa ja mitä jättää sanomatta.

Kirjan henkilöt elävät kaikki näennäisesti onnellisesta elämää: Laura Brownilla on unelmien mies, pieni poika ja toinen lapsi tuloillaan, Virginia Woolf kirjoittaa menestysteostaan ja elää rakastamansa miehensä kanssa, ja Clarissa Vaughn on järjestämässä juhlaa ystävälleen New Yorkin kauniina kevätaamuna. Pian kertoja alkaa kuitenkin riisua hahmojen onnellisuutta, ja alta paljastuu kaipausta jonnekin pois, täyttymättömiä unelmia ja toisaalta ihan silkkaa tyhjyyttäkin. The Hours on myös koskettava kertomus siitä, ettei toista ihmistä voi omistaa tai kahlita. Joskus suurin rakkaudenosoitus on vain päästää irti.

Suurin epäilykseni kohdistui jo siihen, miten ihmeessä mieskirjailija voisi osata kirjoittaa kolmesta naisesta uskottavasti. Ja hei, eikö Virginia Woolf muka sitten ole jo liian kunnianhimoinen haukkaus fiktiiviseksi hahmoksi? Onneksi olin väärässä. Viimeksi taisin törmätä näin vakuuttavaan naiskuvaukseen lukiessani Tolstoin Anna Kareninaa. Cunningham on tarttunut Woolfiin rohkeasti ja empimättä, tehnyt hahmosta omanlaisensa, vahvan ja toimivan. Kirja kuvaa myös ihan mielettömän hyvin taiteilijan tuskaisaa etsintää ja puhtaan olemassa olon tavoittelemista, jota on mahdotonta saavuttaa. Yleensä törmää vain jotenkin seksuaalisesti perversseihin taiteilijakuviin, joissa taiteilija yrittää etsiä itseään/inspiraatiotaan levittelemällä haaroja tai yhtymällä kaikkeen liikkuvaan. Ei huono näkökulma sekään, mutta The Hours tuntui raikkaalta ja klassiselta tuulahdukselta levottomien ja kuumien tuulien seassa.

Ja sivuttiinpa vielä lesbouttakin onnistuneesti, hurraa! Seksuaalisuus on kirjassa esitetty ihanan luonnollisena, henkilöt nyt vain sattuvat olemaan niin tai näin suuntautuneita tai rakastuneita toisiinsa. Ei ole perusteluja, ei syyllisyyttä. Juuri se on ihanaa, ja toisaalta myös kovin rohkeaa.

Harvoin törmään tällaisiin kirjoihin, joista en oikein osaa sanoa jälkeenpäin mitään muuta kuin ylistellä miten lumoava teos oikeasti oli. Viimeksi näin on käynyt, kun olen lukenut Jane Bowlesin Two Serious Ladies ja Richard Yatesin Revolutionary Roadin, sillä niistäkään kirjoista en osannut sanoa paljon mitään lukemisen jälkeen. Nytkin aion jättää tämän postauksen lyhyeksi, koska huomaan, ettei minulla ole enää mitään rakentavaa kritiikkiä annettavana Cunninghamin mestariteoksesta. Päätyisin vain kirjoittamaan kappaleen toisensa jälkeen siitä, kuinka mielettömän järisyttävän loistavan hyvä The Hours oikeasti on. Uskon, että tämä teos kulkee mukanani vielä pitkään, ja jossain vaiheessa varmasti luen tämän uudelleen. Toivon, että moni muukin vielä löytäisi tämän, sillä se on varmasti yksi 2000-luvun parhaimpia kirjoja. Ainakin minulle.

3 kommenttia:

  1. Ihan mahtavaa! Nimittäin Tunnit on minulle yksi elämäni hienoimmista kirjoista. Siinä on kaikki kohdallaan: juoni, kerronnan tasot, aihepiirit, tunnelma sekä kielen hienous. Tulen aina miltei onnelliseksi, kun joku muukin innostuu tästä. <3

    VastaaPoista
  2. Totta puhut! Tämä kirja on ehdottomasti vaikuttava ja miltei täydellinen <3

    VastaaPoista
  3. Olen harkinnut tätä yhdeksi kirjan vuoden haaste-kirjaksi. Kiva lukea kommentteja kirjasta. Valitsen nyt ehdottomasti tämän mukaan.

    VastaaPoista