Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

Satuhaaste: Tähtisilmä





Kun kuulin Lumiomenan satuhaasteesta eilen, minulle tuli kauhea kiire etsiä äkkiä käsiini jokin satu. No, kun kerran omistaa 12 satukirjaa niin ei se nyt niin vaikeaa ollut... Päättäminen tuntuikin sitä hankalammalta, joten tartuin vain äkkiä Topeliuksen Kauneimpiin satuihin. Ja avattuani kirjan umpimähkään päädyinkin lukemaan sitten Tähtisilmän.

Tähtisilmä on satu, jossa mies löytää kaunissilmäisen tyttövauvan hangesta ja vie tämän perheensä luo. Koska tyttö on lappalainen, perheen äiti kuitenkin uskoo tytöllä olevan salaperäisiä ja epäkristillisiä noitavoimia...

Tähtisilmä on mielestäni aika perinteinen satu - siinä on vaarallisia eläimiä (susia), paha äitipuoli, noita-akkahahmo ja adoptoitu lapsi. Ja paha saa palkkansa. Eikä saa unohtaa tähtien kristillistä symboliikkaa! Kuten varmaan kaikille tutussa Topeliuksen Koivussa ja tähdessä, myös tähdet näyttelevät tärkeää osaa tässä sadussa. Ne toimivat suojelevana elementtinä ja viittauksena jumalaan/kristinuskoon.

En oikein osaa sanoa, että pidinkö sadusta vai en. Mielenkiintoisinta oli mielestäni adoptiolapsen ja äidin välinen suhde, mutta muuten satu oli aika tynkä. Pituutta ei ollut kovin paljon, ja tarina jäi pakostikin vähän hämäräksi. Olisin halunnut tietää tytöstä ja hänen kohtalostaan enemmän. Lisäksi en pitänyt ollenkaan sadun lopusta - tarina vain katkesi ja tilalle tuli muutaman kappaleen kristinuskonhajuinen selostus lasten viattomuudesta. Ehkä lapsena olisin vielä voinut niellä sen, mutta nyt aikuisena (tai vanhempana) sisäinen lukijani nousi kapinaan. Ihan selkeää propagandaa! Mutta ehkäpä se ei Topeliuksen tekstejä vähänkin tuntevaa niin kovasti yllätä.

Tämä haaste oli oikein virkistävä, ja antoi minulle intoa tarttua satuihin tulevaisuudessakin. Ehkä seuraavaksi luen topeliussuosikkini, Adalminan helmen, ja sitten siirryn Anderseniin ja Grimmin satuihin, jos oikein hurjistun...

Ja pssst, jos kaipaat aikuisempia satuja, suosittelen ehdottomasti Angela Carterin The Bloody Chamber -novellikokoelmaa (suomeksi Verinen kammio).

2 kommenttia:

  1. Kiva, että osallistuit satuhaasteeseen. Minä muistan pitäneeni Tähtisilmästä kovasti vielä lukiolaisena, mutta en tiedä, miten satu nyt uppoaisi. Ehkä pitäisi kokeilla. :)

    VastaaPoista
  2. Ilo oli minun puolellani :) Satujen lukemisesta pölähtää aina nostalgiaa - mutta myös yllätyksiä. Jotkin sadut tuntuvat niin kovin erilaisilta kuin silloin lapsena, ja toisista aukeaa paljon uusia merkityksiä. Lapsena kun keskittyy vain siihen että kuka sen prinsessan nyt sitten saa :--D

    VastaaPoista