Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Mikä tekee hyvän kirjan?


"Reading a book is like re-writing it for yourself. You bring to a novel, anything you read, all your experience of the world. You bring your history and you read it in your own terms"
Angela Carter

Mikä tekee hyvän kirjan? Voiko kirjasta eristää yhtä seikkaa, joka tekee siitä loistavan ja erottaa sen toisista kirjoista? Vai onko kyseessä monimutkaisuuksien labyrintti, jossa kaikki langat ovat kiinni toisissaan?

Minulle hyvä kirja on usein monien eri asioiden summa. Kieli, sanoma, henkilökuvaus - joskus niiden kaikkien on oltava täydellisiä, että kirja jää mieleen. Toisaalta joskus taas riittää se, että kirja ärsyttää. Ja ärsyttää niin paljon että siitä on pakko puhua kaksi viikkoa niillekin ihmisille, jotka eivät lue kirjoja ollenkaan. Joskus taas kirjasta tulee hyvä vasta paljon lukemisen jälkeen. Miksi?

Ehkä on oikeasti mahdotonta vastata näinkin laajaan kysymykseen. Silti - ihan omia ajatuksiani jäsennelläkseni yritän nyt listata ne muutamat kohdat, jotka yleensä kirja täyttää ennen kuin alan sitä todella arvostaa.

Uskottavuus
Jos kirja ei ole uskottava, se jää todella suurella todennäköisyydellä minulta kesken. Tästä kuuluisa esimerkki on Knut Faldbakkenin Häämatka (mistä lie kirpparilta joskus tämän bongasinkaan, takakansi houkutteli minut ihan väärille teille). Kirjan naishahmo oli minusta niin onnettomasti kirjoitettu, jopa naurettava, että jätin kirjan heti alkujaan kesken. Toinen kirja, jossa kyseenalaistin naishahmon uskottavuutta oli Thomas Hardyn kuuluisa Tess of D'Urbervilles. Naisen loputon uhrautuminen sai minut tuntemaan pahoinvointia vastaavaa myötähäpeää. Toisaalta on kai ihan yleistä (kärjistys!), että mieskirjailijat epäonnistuvat luomaan täysin uskottavia naishenkilöitä. Ja sama tietenkin pätee myös toiseen suuntaan.
  Uskottavuudella en kuitenkaan tarkoita todenmukaisuutta. Minulle on ihan sama, kuinka paljon esimerkiksi "henkilökuvassa" on faktaa tai fiktiota. Kunhan en vain joudu koko ajan häpeämään tai punastelemaan kirjan lapsellisuudelle. 

Haasta minut!
Hyvä kirja haastaa aina lukijan jollain tapaa. Haastaminen voi olla kaunis mutta monitulkintainen kieli, erilainen maailmankuva tai aukkojen ja ristiriitojen kirjo. Mielestäni se, että kirjailija antaa lukijalle tilaa ja oikeuden etsiä (joko kysymyksiä tai vastauksia) romaanistaan, on hieno kunnianosoitus lukijaa kohtaan. Samalla se kertoo myös kirjailijan kyvystä ottaa riskejä.
  Teos, joka viimeksi haastoi minut oli Lionel Shriverin We Need to Talk about Kevin. Kirjan kuva äitiydestä vaatii sulattelua ja samoin kertojan luotettavuuden pohtiminenkin. Tämä pohtimishaaste antoikin minulle jotain uutta - miksi en halunnut uskoa kertojaa? Siksikö, että ajatus lapsesta jo syntyessään "erilaisena" ja "pahana" on minulle järkyttävä? Tai tarvitsinko massamurhaan heti jonkun syyn tai syyllisen?
  Tämä on ehkä suurin laatikko, johon parhaat lukemani kirjat putoavat.

Kirja kuin viini
Useat kirjat, joita arvostan, eivät välttämättä ole avautuneet aivan heti. Esimerkiksi The Great Gatsby vaati minulta kaksi lukukertaa, ja on sen jälkeisilläkin kerroilla vielä avautunut lisää. Joskus hyvä kirja antaa lukijalle niin vaikuttavan lukukokemuksen, että sitä pystyy kunnolla käsittelemään vasta muutamien päivien päästä.
  Minun mittapuullani hyvä kirja kestää myös useamman lukukerran. Ja vieläpä hyötyy siitä.

Taistelu tylsistymistä vastaan
En ole ikinä pitänyt siitä, että joudun varomaan nukahtamista kesken lukemisen. Tai että huomaan lukeneeni useita sivuja muistamatta niistä mitään. Tämä ilmiö on tylsistyminen.
   Jo se, että lähden ylipäätänsä mitään kirjaa lukemaan, edellyttää yleensä jonkinlaista mielenkiintoa kirjan aihetta kohtaan (tai sitten media on onnistunut hokemaan jotakin kirjailijaa siinä määrin, että kiinnostun). Jotkin kirjat valitettavasti jäävät jo pelkällä aiheellaan lukemistoni ulkopuolelle - esimerkiksi sotakuvauksiin tartun harvoin. Epäreilua, kyllä vain.
  Hyvässä kirjassa voi toki olla tylsistyttäviä kohtiakin, eihän mikään teos ole täydellinen. Mutta jos koko kirja on minulle kuin taistelu unta vastaan, en ehkä jaksa edes lukea loppuun. Ihan rehellisesti.

Mutta kirja ei välttämättä ole nautinto
En silti tarkoita tylsistymisellä sitä, että hyvän kirjan täytyisi olla page-turner, nautinnollinen junamatka läpi eri maisemien. Ei missään nimessä - kirjan tuleekin olla vaikea ja vaatia lukijaa ylittämään rajoja ja käyttämään aivojansa. Usein kun hyvät kirjat ovat juuri niitä kaikista vaikeimpia. Esimerkiksi Kathy Ackerin Pussy, merirosvokuningatar ja Clarice Lispectorin Lähellä villiä sydäntä ovat loistavia kirjoja, vaikka ne vaativatkin lukijaa todella keskittymään lukemiseen.

Sukkeluuksista
Jos lukemani kirja sisältää jokaisessa kappaleessa (vieläpä miltei samassa kohtaa kappaletta) jonkin sukkeluuden, joka ikään kuin näyttelee kertojan älykkyyttä, ärsyynnyn. Joitakin kirjoja lukiessa tulee ärsyttävä tunne, että kirjailija aivan kuin haluaa kirjassa näytellä älykkyyttään. Se jos jokin saa oman sisäisen lukijan kapinoimaan.
  Missä sitten menee tervävyyden ja näsäviisauden raja? Siihenkin on vaikea vastata. Totta kai lukijan rajoja saa koetella, mutta liika on aina liikaa. Minulle rajan ylitti esimerkiksi Aravind Adigan The White Tiger.

Epämääräisyys
Joskus tulen katkeraksi, jos huomaan kirjassa liikaa epävarmuutta. Tätä on vaikea selittää, mutta yleensä se näkyy hämmennyksenä - mitä ihmettä kirjailija tällä hakee takaa? Miksi ihmeessä kirja päättyi näin tai liian nopeasti?
  En nyt tarkoita tällä lukijan haastamista, vaan ihan konkreettisesti sitä, että mietin, ovatko kirjailijan ideat huvenneet kesken kirjoittamisen. Haluan lukea valmiin ja viimeistellyn kirjan, en mitään käsikirjoitusta.

---

Ja nyt huomaan ajatuneeni niin kamalan kauas siitä, mikä todella tekee hyvän kirjan. Joskus hyvä kirja kun ei täytä mitään näistä kriteereistä, vaan tuntuu ikään kuin huijaavan lukijan pitämään itsestään. Sitä vain huomaakin kaikista ennakkoluuloistaan ja periaatteistaan huolimatta pitävänsä jostain teoksesta.

---

Mikä tekee sinulle kirjasta hyvän?

Hyvää isänpäivää,
- noora.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti