Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 30. marraskuuta 2011

The Children's Book

"She wanted to write that - the wading through blood - the absence of sun and moon, and the roaring of the sea - but she had never done so, for her tales, though they were getting darker and stranger, were meant to be for children."

Hankin A.S. Byattin The Children's Bookin jo vuosi sitten (jouluna Helsingin rautatieasemalta, kuinka romanttista), mutta jostain syystä unohdin kirjan ihan kokonaan. Vasta nyt päätin siihen tarttua, kun törmäsin kirjaan muutamassa blogissa ja HS.fi:ssä.

The Children's Book on ajankuva ennen ensimmäistä maailmansotaa (ja vähän sen jälkeenkin), oikea runsauden sarvi, joka antaa lukijan valita kymmenistä teemoista. Pääosassa kirjassa ovat erilaiset perheet. Jokaisessa näissä perheissä joku perheenjäsenistä on taiteilija - The Children's Book olikin minulle kurkistus 1890-1910 -lukujen taide-elämään.

Välillä tuntui, että luen jonkinlaista fan fictionia. Byatt on todellakin onnistunut luomaan vedenpitävän mutta myös satumaisen maailman. Kirja on kuin matka menneisyyteen, ja lukemisen jälkeen kestää hetken, ennen kuin pääsee kiinni nykyaikaan. Miljöö levittäytyy silmien eteen todellisena, ja joka puolella leijuu salaperäinen, satumainen ja jännityksellinen tunnelma. Tapahtumia selitetään sekä henkilöiden näkökulmasta että käyttämällä historiallisia välikatsauksia.Voisi luulla, että kirjailija on kirjoittanut tämän teoksen rakkaudesta kyseiseen aikakauteen.

Kirjan kuva taiteilijoista on mielestäni varsin mielenkiintoinen. Kaikki taiteilijat eivät olekaan pelkkiä goethelaisia tuulispäitä, vaan tekevät töitä kehittyäkseen. Osasta taas tulee taiteilijoita elämän myötä - järkyttävät ja tärkeät tapahtumat muuttuvat alitajunnan voimavirraksi, josta henkilöt taiteensa ammentavat. Aina taide on romaanissa kuitenkin taiteilijalle se päällimmäisin ja tärkein keino ilmaista itseään. Se hajottaa henkilösuhteita ja kokonaisia perheitä, mutta myös yhdistää toisia.

Byatt käyttää paljon kontrastia vertaamalla ajan tyttöjä poikiin ja naisia taas miehiin. Esimerkiksi kirjailijan tiet ovat naisilla hyvin erilaiset - kirjan mieskirjailija kirjoittaa seksuaalisesti vapautuneita kertomuksia, kun taas naiskirjailija kirjoittaa satuja (!). Tyttöjen mahdollisuudet menestyä maailmassa ovat taas huomattavasti pienemmät kuin pojilla. Pojat voivat kirjassa huoletta etsiä itseään, mutta tytöillä on oltava tarkat suunnitelmat ja roimasti tahtoa tulevaisuuden suhteen. Minusta The Children's Bookin tyttöjen tarinat ovatkin paljon ahdistavampia kuin poikien.

Myös ajan seksuaalisesta vapautumisesta keskustellaan kirjassa. Byattin luomat mieshahmot haluavat, että naisetkin saisivat seksuaaliset oikeutensa, mutta käytännössä tämä osoittautuu paradoksiksi. Kun ehkäisyä eikä tietoa ole, naiset kantavat vapautumisen sijasta raskasta taakkaa kohdussaan. Synnyttäminen ja raskaus ovatkin kovin negatiivisia asioita Byattin kirjassa. Lapsen  mahdollinen kuolema ja synnyttämisen kipu pelottavat tulevia äitejä. Toiset myös pelkäävät elämää lehtolapsen kanssa. Synnytys esitetään teoksessa verisenä, pelottavana ja naista rajoittavana. Miehet sen sijaan vain kieltävät vastuunsa, ja jatkavat uusien seikkailujen ja vapautumisen etsintää.  Ja kirjoittavat niistä vielä kirjoja.

Yllätyin kirjan synkästä sävystä, sillä kirja alkaa isolla juhlalla. Lukijalle luodaan kaunis idylli, jonka kirjailija sitten Buddenbrookien henkeen hajottaa pala palalta. Perheiden rappiota ja salaisuuksien paljastumista oli mielenkiintoista seurata, ja lisäksi nautin siitä, että kirjan tunnelma säilyi eheänä koko ajan. Tummaan sävyyn ja salaisuuksiin liittyvät myös saumoitta vakavat aiheet ja synkät teemat.

Mutta. Byattin kirja on erittäin kunnianhimoinen, jo pelkän sivumääränsäkin takia. Byatt on ujuttanut kirjaansa ties kuinka monta henkilöä, ja useimmat näistä eivät jää pelkiksi sivuhenkilöiksi, vaan tarinaa aika ajoin fokalisoidaan heidän kauttaan. Tässä piileekin romaanin suurin ongelma - iso henkilögalleria ei jaksa aina kiinnostaa lukijaa, eivätkä kaikki hamot ole niin hyvin perusteltuja kuin toiset. Itse ainakaan en kirjan kaikista henkilöistä jaksanut kiinnostua, ja olisin kaivannut enemmän rajausta tähän tiiliskiveen. Miksi yrittää keskittyä kaikkiin näkökulmiin, kun se ei kuitenkaan ole mahdollista, kun voisi onnistuneesti poimia vain pari mielenkiintoisinta? (Huomautettavaa: minulla ei ollut englanninkielisessä alkuteoksessani ollenkaan henkilöluetteloa, jonka tämä teos KIPEÄSTI TARVITSEE. Onneksi suomeksi käännetystä versiosta tämä kuulemma sitten löytyy :)

Olisin myös kaivannut kirjan sanomaan jotain uutta. Miesten ja naisten asemien väliset erot tuolta ajalta olivat jo tuttuja, nyt kirja tyytyy mielestäni vain toistamaan jo tiedettyjä faktoja. No, eihän hyvän kirjan toisaalta aina tarvitsekaan keksiä mitään uutta, mutta... odotin vain enemmän.


The Children's Book ei noussut suosikkeihini, mutta pidin kyllä kirjasta. Ja kirjan kieltä ja miljöötä ei voi kuin ihailla! Suosittelen tätä historiasta kiinnostuneille, jotka nauttivat laajoista perheromaaneista.

---

Muita näkökulmia:
Annelin lukuvinkit
HS.fi
Byattin haastattelu

2 kommenttia:

  1. Kuulostaapa Lasten kirja kiehtovalta, mutta hivenen pelottavaltakin monipolvisuudessaan. Kirjoitin äsken kirjeen joulupukille, tämä meni ykköstoiveekseni.

    VastaaPoista
  2. Sitä kirja olikin, mutta varmasti tarjoaa ainakin kilon verran puhdasta lukunautintoa :) Toivottavasti järkäle mahtuu pukinkonttiin :)

    VastaaPoista