Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Tällä hetkellä: Karamazovin veljekset ja Dostojevskin arvoitus






Viime keväällä aloitin urakan, jota en ole vieläkään saanut päätökseen. Aivan oikein, kyseessä on Fedor Dostojevskin Karamazovin veljekset.

Häpeäkseni täytyy myöntää, että vaikka tämä on kolmas Dostojevskin työ, jonka kanssa vietän kallista lukuaikaani, en ole vieläkään ihastunut herran aatteisiin. Ehkä siksi, että ennen kuin edes avaat Dostojevskin, olet kuullut niin paljon ylistyksiä, "se kirja muutti maailmani" -huudahduksia, että odotukset ovat pilvissä. Jouduin pettymään.


Idiootti teki minuun vaikutuksen kauniilla aiheellaan - nuori läpeensä hyvä mies joutuu törmäyskurssille järjettömän ja paatuneen yhteiskunnan kanssa. Mielestäni kirja oli kaunis, muttei mitenkään uusi tai erikoinen. Paikoittain "tyhmän" ruhtinaan kontrasti muihin aatelisiin jopa ärsytti ja tuntui teennäiseltä.

Sitten taas Rikos ja rangaistus, en haluaisi edes kommentoida. Hienointa mielestäni kirjassa oli Raskolnikovin epäröinti murhatako vaiko eikö murhata, sekä hänen kuumeinen hourailu murhan jälkeen. Kuvaus todella nosti selkäkarvani pystyyn, tuntui aidolta ja kauhistavalta. Sen sijaan kaikki mikä tapahtui sen jälkeen pudotti kirjan mahalaskuun. Uuteen aamuun katsominen puhtoisen prostituoidun kanssa oli minulle jo liian klassista, samoin rikoksen hyväksyminen ja siitä vastaaminen. Mielenkiintoni tipahti oikein kunnolla ennen viimeisiä sivuja. Kirja tuntui minusta kuin rohkeasti aloitetulta esseeltä, joka päättyy keskiviivalle hyviä tapoja noudattaen.

Karamazovin veljeksistä olen tähän mennessä (ihme kyllä), pitänyt eniten. Silti erittäin raskaaksi ovat osoittautuneet osiot, jotka käsittelevät jumalaa. Ateistina en pohdi teologisia kysymyksiä tai jumalaa sen kummemmin, enkä mahda sille mitään että alan nuokkua kun kirja ottaa kantaa näihin asioihin. Ainoa mielenkiintoinen uskontoon liittyvä pointti löytyi veli Ivanin suusta jotenkin näin: Mikäli jumala on olemassa, mikä tarkoitus on lapsen kärsimyksellä? Vielä 200 sivua, ja voin antaa kirjalle viimeisen tuomion.

Viimeinen kohteliaisuus: En voi väittää, etteikö Dostojevski osaisi luoda synkkyyttä kirjoihinsa. Jos haluat masentua, lue myöhäisempää Dostojevskia. Varsinkin Rikos ja rangaistus sekä Karamazovin veljekset luovat sellaista ihmismielen pimeyttä, jota harvoin tapaa kirjoissa. Omalla kierolla tavallaan tuo pimeys on sopivasti nautittuna mitä suurin nautinto.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti