Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Luettu: Pygmalion ja hiirinainen






Shame on me - katsoin elokuvan ja luin näytelmän. Odotin Bernard Shaw'n Pygmalionilta raivokasta feminismiä ja ties mitä, mutta enpä tiedä... Mielestäni näytelmä ei ollut ollenkaan uskottava kaikilta osin, enkä oikein tiedä miten se vastasi alaotsikkoa "A Romance", genre ei ihan mielestäni ollut sen suuntainen.

Toki loppu oli traaginen - Miss Doolittle osoittautuukin ihmiseksi eikä suostu jäämään pelkäksi vedonlyönniksi. Konflikti syntyy siitä, mitä Elizalle tehdään kokeen loputtua. Mutta - mikä muu kirjassa oikein kantaa? Hauskinta kirjassa on kuuluisa "do her in"-kohtaus, mutta alkeellinen feminismiripellys lähinnä latisti minun mielialaani. En nähnyt sitä kovin yllätyksellisenä, että Elizan kohtalo jäisi mietittäväksi kokeen jälkeen, enkä sitäkään, että Eliza nai jonkun näytelmän herroista lopussa. Lyhyesti sanottuna en löytänyt näytelmästä paljon mitään lukemisen arvoista.

Juoni toimi mielestäni paremmin kevyenä My Fair Ladynä, eikä olevinaan moralisoivana näytelmänä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti