Tea with Anna Karenina

Tea with Anna Karenina

torstai 20. lokakuuta 2011

Luettu: Little Women





Louisa May Alcottin Little Women tuntuu kuuluvan niihin kirjoihin, joita kaikki rakastavat, ja jotka on "pakko lukea" (ja tuhat huutomerkkiä perään). Yllätyksekseni nautin kirjan huolettomuudesta - vaikka kirjassa olikin sairautta, ikävää, sodan varjoakin, tuntui sisarten perhe-elämä niin valoiselta ja luonteikkaalta että lukijana en uskonut hetkeäkään surkeaan loppuun. Lisäksi kirjan englanti oli varsin helpohkoa (johtuisikohan kohderyhmästä :D), mikä teki siitä ihanan nopeaa iltalukemista. Taisi mennä alle vuorokausi koko kirjassa.

Jokainen luku tuntuu pieneltä sadulta, jossa on jokin opetus. Älä ole itsekäs. Älä pelkästään laiskottele. Auta toisia, saat hyvän mielen.  Anna aina anteeksi. Tämä loi jokaiselle luvulle jo odotukset - ajattelin heti että "ahaa, nyt seuraa jokin konflikti tyttöjen kesken, jonka selviäminen johtaa moraaliseen opetukseen".

En tiedä aiheuttiko "pikku-feminismi" minussa enemmän huvitusta vai kunnioitusta. Ehkä molempia. Vanhemmat eivät halunneet tyttöjen hakeutuvan rikkaisiin naimisiin (tai avioliittoon nuorina), eikä romaani katsonut hyvällä Megin pukupörhistelyä Maffotejen luona. Mutta kuten kunnon kirjan kuuluu, poikamainen Jo kasvaa hiljaisemmaksi, ja oppii itkemään spartalaiseen tapaan tyynyynsä.

Kirjan mielenkiintoisin tapahtuma oli ehdottomasti Jo'n hiuksista luopuminen. Muutenkin poikamainen Jo luopuu hiuksistaan auttaessaan isää - hänen sanotaan sen jälkeen näyttävän pojalta. Kuitenkin Jo itse itkee "uhraustaan". 

Siinä missä kirjan sisaret korostuvat vahvoiksi, liitoitelluiksikin persooniksi, kirjan mieshahmot jäävät jotenkin värjyviksi. En esimerkiksi pystyisi kuvailemaan kirjan pojan, Laurien, ulkonäköä, enkä luonnettakaan niin tarkasti. Ehkä tämä painotti tuon aikakauden tyttöjen ja poikien välistä eroa ja epäymmärrystä. Esimerkiksi Laurien pilaa (lähettää Megille rakkauskirjeitä tämän ihailijan nimellä), ei kirjassa mielessäni motivoida ollenkaan, siinä missä tyttöjen tekojen vaikuttimet selitetään hyvin tarkasti. Ehkä tähän on syynä kertojan rajauskin, mutta mielestäni tapahtuma oli kirjan kannalta tärkeä ja olisi kaivannut lisävaloa.

Se mitä harmittelen Pikku naisten suhteen on ikäni. Nyt kirja oli kaiken kaikkiaan nautittava ja viihdyttävä, mutta satumaiset opetukset tuntuivat väkinäisiltä - ehkä ala-asteella olisin saanut niistä jopa jotakin ajateltavaa. Sen sijaan ihastuin romaanin kevyeen, rakastettavaan perhe-elämän kuvaukseen. Tämä on kirja, jota suosittelen jokaisen pikku naisen joululukemiseksi. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti